Epämukavaa, sepä mukavaa

YUP: Gleb

Maaliskuun Instagram Travel Thursdayn otsikkona on Ylhäällä, korkealla. En ole koskaan pitänyt korkeista paikoista. Silti tykkään näkymistä, jotka tällaisista paikoista yleensä aukeavat. Tästä johtuen matkoilla löydän itseni hyvin usein korkealta. Yleensä yritän vain olla katsomatta alaspäin. Kaikenlaiset näköalapaikat, oli sitten kyseessä jokin mäki tai korkea rakennus, vetävät minua puoleensa. Ja jos illalla tekee mieli drinksua, nautitaan se tietenkin kattobaarissa.

Nämä kuvat ovat enimmäkseen viime kesän jenkkireissulta, jossa oli taas kaikenlaista korkeaa reunaa, jonka lähelle piti päästä maisemia ihailemaan ja valokuvia räpsimään. Heti alkumatkasta Chicagossa tarjoutui tilaisuus hyperventilaatioon, kun vierailimme Willis Towerin yli 400 metrin korkeudella sijaitsevalla näköalatasanteella. Lasipohjainen näköalakoppi oli ehkä hirvein kokemus koskaan. En todellakaan katsonut alaspäin.

Texasissa ja Arizonassa kiipeilimme kaikkiaan kolmen kanjonin reunalla. Näistä tunnetuin on Grand Canyon. Tämän valtavan kuopan reunalla ehdimme vaellella kahtena päivänä.

Arizonan vähän pienempi kanjoni Canyon De Chelly yllätti positiivisesti. Punaiset pystysuorat kalliot olivat todella upean näköisiä, eikä näköalapaikoilla ollut juuri ketään muita näitä maisemia ihailemassa. Meno oli siis kovin toisenlaista kuin Grand Canyonin turistivilinässä.

Saint-Louisissa kiipesimme kaupungin tunnetuimman maamerkin Gateway Archin huipulle. Kiipeäminen tapahtui ahtaalla hissillä. Ylhäällä eivät tilat olleet kovin valtavat nekään. Pienistä ikkunoista avautuva maisema oli kuitenkin hieno.

Mukaan mahtui vielä yksi vanhempi kuva Hongkongista, jossa kipusimme Lantaun saarella mäelle ihailemaan isoa buddhapatsasta. Tällä kertaa ei tarvinnut jännittää, sillä koko saari peittyi paksuun sumuun. Eipä siinä osannut enää sanoa kuinka korkealla oli, kun ei nähnyt mitään. Maisemat olisivat varmasti olleet hienot, jos jotain olisi näkynyt.

Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat TravelloverMuru Mou ja Skimbaco.

12 kommenttia

  1. Terhi / Muru Mou 2.3.2017 at 16:15

    Olen aivan samanlainen: en juurikaan pidä korkeista paikoista, mutta niistä avautuvista maisemista kyllä! Sen vuoksi sitä usein pitääkin kivuta ties mihin torniin tai nyppylän päälle. Mahtava kuva noista punaisita kallioista! Vau!

    Vastaa
    1. Aron 2.3.2017 at 17:25

      Kiitoksia. Arizonassa noita kallioita riittää. Ja tuo Canyon De Chelly on kyllä hyvin vähälle huomiolle jäänyt paikka. Ehdottomasti yksi hienoimmista mestoista ikinä.

      Vastaa
  2. Katja 2.3.2017 at 18:07

    Mulla joskus tuntuu korkeanpaikankammo kun kiipeän tikapuille… mutta kun vaan pakottaa itsensä, ja kun on upeat maisemat, niin aina tajuaa että on pelkojen voittamisen arvoista!!

    Vastaa
    1. Aron 2.3.2017 at 19:01

      Minulla ajoittain jo jakkaralle nouseminen on liikaa. 🙂 Ehkä juuri se tunne pelon voittamisesta vielä lisää niiden maisemien vaikuttavuutta.

      Vastaa
  3. Kthetraveller 2.3.2017 at 18:56

    Apua. Tuo näköalakoppi on aivan kamala. Itse asiassa, kuuluu mun bucket listiin, sillä tuolla olis pakko käydä kurkkaamassa reunalta, uskallanko sittenkin astua edes hieman koppiin.

    Vastaa
    1. Aron 2.3.2017 at 19:03

      Kamalahan se oli. Toisaalta kuhunkin koppiin oli koko ajan kaksi jonoa. Siinä jonotellessa ajatukseen ehti vähän jo tottua ja kun oma vuoro tuli, ei enää kehdannut perääntyä. Ihan hirveältä tuntui katsella niitä teinejä, jotka seisoivat käsillään siellä kopissa kuvaa varten. Kyllä sinäkin uskallat, kun minäkin uskalsin!

      Vastaa
  4. Unknown 3.3.2017 at 16:46

    En myöskään pidä korkeista paikoista. Mutta joku niissä silti vaan viehättää. Olen jopa kerran joutunut Helsingin postin lajittelukeskuksessa keskyttämään kierroksen, kun kuljimme katonrajassa ritiläkäytävää pitkin. Todella hienot näkymät erityisesti Arizonan kanjonit kiinnostavat. Lasikoppiin minua ei saisi mistään hinnasta.

    Vastaa
    1. Aron 3.3.2017 at 18:12

      Tuo ritiläkäytävä ei kuulosta yhtään kivalta. Arizonassa noita kanjoneita ja muitakin maisemia riittää. Suosittelen kyllä.

      Vastaa
  5. Kati 6.3.2017 at 14:28

    Näköalapaikat on kyllä ihan must kohteessa kuin kohteessa! Nyt lasten myötä korkeuksiin kiipeäminen on vähän saanut uutta lisähaastetta, joskus kun on saanut tosissaan pelätä ettei kukaan tipu mihinkään… Vaikka siis en ole periaatteessa korkeanpaikankammoinen, olen alkanut viime vuosina pelkäämään! Hui! Mutta hienoja kohteita ja kuvia!
    t: Kati, Lähinnä Kauempana

    Vastaa
    1. Aron 6.3.2017 at 19:26

      Kiitoksia. Korkeat paikat ja lapset eivät aina ole hyvä yhdistelmä, varsinkaan jos ei ole kaiteet yms. kunnossa. En minäkään lapsena osannut pelätä. Jälkeenpäin tuntuu pahalta jo pelkkä ajatuskin, minne kaikkialle sitä piti kivuta.

      Vastaa
  6. Travelloverin Annika 22.3.2017 at 10:02

    Mulla on käynyt tuon Hongkongin Buddhan kanssa samalla tavalla: ei ollut ihan noin sumuista mutta kova sade. Bussi ajoi vielä matkalla edellä ajaneen perään ja matkanteko katkesi siihen. Mutta siis aivan upeita kuvia sieltä korkealta, jonne et oikeastaan olisi edes halunnut. 🙂 Onneksi menit!

    Vastaa
    1. Aron 22.3.2017 at 10:06

      Hongkong lienee aika sateinen paikka. Olen jostain kuullut, että aika usein on taivas pilvessä. Ehkä noin sumuisella säällä se kipuaminen mäelle oli jopa helpompaa, kun ei ollut näköhavaintoja korkeudesta. Ja kyllä minä Hongkongiin palaisin milloin tahansa, säällä kuin säällä. Jo pelkästään ruoan takia.

      Vastaa

Kirjoita kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *