Yksinäisellä paikalla keskellä Mojaven aavikkoa sijaitseva Roy’s Motel and Cafe on yksi valtatien 66 Kalifornian osuuden klassisia maamerkkejä. Sen tarina on myös kovin tuttu monista muista vastaavista paikoista, jotka kukoistivat valtatien varrella aikansa ja kuihtuivat pois uuden interstatetien valmistuttua. Uusi väylä kulki suoraan ohi kaupunkien ja kylien, eikä monikaan autoilija enää eksynyt vanhan valtatien palvelujen asiakkaaksi.

Roy’s Motel and Cafe sijaitsee Amboyn pikkukaupungissa, joka on perustettu 1800-luvun lopulla. Kaupungin sijainti autiomaassa Santa Fen rautatien ja sen reittiä seuraillen rakennetun valtatien 66 varrella tarjosi kysyntää majoitus- ja ravintolapalveluille, huoltoasemasta puhumattakaan. Vuonna 1931 valtatien 66 linjausta muutettiin Kaliforniassa suoremmaksi niin, että se ohitti mm. Goffin kaupungin, mistä johtuen Needlesin ja Barstow’n väliseltä tieosuudelta katosi yksi palveluja tarjoava taajama. Tässä Roy Crowl näki mahdollisuutensa koittaneen. Hän avasi Amboyhyn huoltoaseman vuonna 1938 ja laajensi sitä myöhemmin myös motellin ja kahvilan verran. Autiomaassa oli vähän kilpailua ja siksi liiketoiminta kukoisti. Kaupunki kasvoi tasaisesti ja 1950-luvun alussa se oli jo noin 700 asukkaan taajama. Royn yritys työllisti tästä väkimäärästä kymmenen prosenttia. Vuosikymmenen lopulla Roy’s Motel and Cafe sai asiakkaita houkuttelemaan yhä edelleen paikoillaan olevan korkean valomainoksen. Tämä mainoskyltti itsessään on yksi valtatien 66 todellisia klassikoita.

Liiketoiminta kukoisti 1970-luvulle asti. Vuonna 1972 avattu interstate 40 tarjosi kuitenkin autoilijoille suoremman ja nopeamman väylän autiomaan läpi ja kaiken lisäksi juuri Amboyn kohdalla vanhan ja uuden tien etäisyys oli kaikista suurin. Linnuntietäkin pitkin interstate 40:n ja valtatien 66 välinen etäisyys on Amboyn kohdalla yli kymmenen mailia. Kaupunkiin päästäkseen autoilijan oli tehtävä pitkä ja hidas koukkaus etelän kautta modernia väylää kapeampaa vanhaa valtatietä 66 pitkin. Tämä johti asiakkaiden katoamiseen kirjaimellisesti yhdessä yössä ja samalla koko kaupungin nopeaan näivettymiseen. Nykyään Amboyssa asuu enää neljä ihmistä.

Roy itse kuoli vuonna 1977 ja hänen näivettyvää liiketoimintaansa jatkamaan jäi vävypoika Herman ”Buster” Burris. Buster oli värikäs hahmo, joka oli suunnilleen itsekseen rakentanut Amboyn kaupungin infrastruktuurin. Jo valmiiksi asiakaskadosta kärsivän asiakaspalveluyrityksen johtohahmoksi hänestä ei kuitenkaan ollut. Busterin kerrotaan vihanneen rähjäisiä prätkäjätkiä ja pitkätukkaisia miehiä, joita hän hätisteli pois parhaimmillaan aseella uhaten. Ei olisi minullakaan ollut Roy’s Motel and Cafen asiakkaaksi mitään asiaa noihin aikoihin. Onneksi nykyisin meno on tuolla jo vähän leppoisampaa.

Lopulta Buster vuokrasi koko Amboyn kaupungin valokuvaaja Timohty Whitelle vuonna 1995. White lopulta osti kaupungin itselleen viisi vuotta myöhemmin ja jatkoi yrityksen pyörittämistä huoltoasemana, kahvilana ja matkamuistomyymälänä yhdessä yhtiökumppaninsa Walt Wilsonin kanssa. Herrat vuokrasivat Amboyta myös kuvauspaikaksi erilaisiin tuotantoihin. Hekään eivät olleet parhaita mahdollisia yrittäjiä, sillä heidän aikanaan kahvila oli auki miten sattuu ja palvelu vähän sitä sun tätä. Myös hinnat olivat poskettoman korkeat. Muutaman vuoden jälkeen White kyllästyi ja laittoi kaupungin myyntiin eBayssa. Kiinnostuneiden ostajien puutteessa White päätyi lopulta vuonna 2005 palauttamaan kaupungin omistusoikeuden Busterin leskelle.

Uusi lehti Roy’s Motel and Cafen historiassa kääntyi vuonna 2005, kun ravintolayrittäjänä menestystä niittänyt eteläkalifornialainen Albert Okura osti Amboyn kaupungin. Hän lupasi kunnostaa ja avata Roy’s Motel and Cafen sekä perustaa Amboyn historiasta kertovan museon. Herra ryhtyikin toimeen ja on yhdessä poikiensa kanssa saanut paljon aikaan. Valitettavasti paljon on yhä edelleen tekemättä. Keskustelin joulukuussa 2019 Okuran henkilökohtaisesti tuntevan henkilön kanssa ja sain sitä kautta hieman lisävaloa projektin tilanteesta. Tuolloin Roy’s Motel and Cafen hieno valomainos oli saatu jälleen toimimaan ja rakennukset alkoivat olla hyvässä kunnossa, mutta haasteet veden ja jäteveden kanssa olivat vielä ratkaisematta. Nämä molemmat olisi saatava kuntoon ennen ravintolaoikeuksien saamista. Siihen asti kahvilan oli tyydyttävä valmiiksi pakattujen tuotteiden myymiseen. Isä ja pojat tekivät kuitenkin edelleen hartiavoimin töitä ongelmien ratkaisemiseksi.

Alkuvuodesta 2023 Amboysta kuului surullisia uutisia. Albert Okura kuoli tammikuun lopulla ja sen jälkeen uutisia Amboyn projektin etenemisestä ei ole tihkunut. Googlen kartan mukaan paikka on kuitenkin auki ja somen perusteella palvelut todellakin ovat edelleen pystyssä. Toivottavasti entisöintiurakka edelleen jatkuu. Vierailumme aikana joulukuussa 2019 bensaa oli myynnissä, joskin sen hinta oli korkeampi kuin isojen teiden varsilla. Ei tuo löpö kuitenkaan ihan tolkuttoman kallista ollut. Kahvilasta sai ostettua vaikkapa limpparia ja suklaapatukoita sekä myös Route 66 -matkamuistoja. Yleisölle avoimet saniteettitilatkin löytyivät, joskin ne olivat ainakin tuolloin kovin keskeneräisen oloiset. Kaikki oli rakennettu juoksevan veden varaan, mutta sitä ei ollut vielä tarjolla. Tien vastapuolella näkyi kaupungin postitoimisto, joka oli tosin auki vain aamupäivisin.

---

Roy’s Motel and Cafe sijaitsee todella syrjäisessä paikassa keskellä Mojaven aavikkoa. Kesällä näillä tienoin on päivisin helposti yli 40 asteen helle ja lähistöllä ei ole oikein mitään muita palveluja. Tässä valossa on helppo ymmärtää, ettei paikkaan kovin moni eksy. Toisaalta juuri vanhan valtatien 66 nostalgiasta nauttimaan saapuneelle turistille Roy’s sopii kuin nenä päähän. Kierrän mieluusti itsekin tätä kautta vielä uudemmankin kerran Mojaven läpi ajaessani katsomaan, kuinka Amboyn entisöintiurakka on edistynyt. Amboyn ohi kulkevalla tieosuudella ei ole ruuhkia ja maisematkin ovat hieman vaihtelevampia kuin umpitylsän interstaten varrella.