Vene lipuu hitaasti tolppien päälle rakennettujen kelluvien talojen ohi. Vesi on kirkasta ja järven pinta lähes peilityyni. Talot heijastuvat vedestä todella upeasti alkuillan kultaisessa valossa. Kylän talojen välissä kierrellessä pääsemme lähelle paikallisten arkea. Tuolla pestään astioita ja tuolla pyykkiä. Seuraavan talon portailla pestään lapsen hiuksia. Kaikki tämä tapahtuu järvessä. Veneenkuljettajamme antaa moottorin käydä hiljakseen. Tämä on niitä hetkiä, joiden takia kannattaa matkustaa toiselle puolen maapalloa.

Päivämme Inlellä täyttyivät veneretkistä. Seuraava retki starttasi jo heti aamiaisen jälkeen toisen Inle Heritagen mökissä nukkumamme yön jälkeen. Suuntasimme vain viiden minuutin venematkan päähän *Nampanin *kylään, jossa oli toripäivä. Kiertävä tori on vuoropäivinä eri kylissä. Ilmeisesti jotain toritoimintaa kylissä on joka päivä, mutta kaikki toripöydät ovat käytössä vain kiertävän torin osuessa kohdalle.

Istuimme mökkimme terassilla katsellen auringonlaskun punertavaksi värjäämää maisemaa. Ilma oli edelleen helteisen lämmin, vaikka lämpötila olikin jo laskenut päivän lukemista. Lepakot olivat lähdössä ruokailemaan ja suuntasivat kohti riisipeltoa. Päivä oli tarjonnut paljon mielenkiintoista nähtävää ja suunnitelmat olivat jo kasassa seuraavaa päivää varten. Katselimme vielä hetken hiljalleen hämärtyvää maisemaa. Sitten palasimme sisälle ja valmistauduimme illalliselle.

Baganin jälkeen matkamme jatkui Inle-järvelle. Tämä Myanmarin toiseksi suurin järvi on tunnettu kelluvista kylistään sekä yhdellä jalalla veneen perässä keikkuvista kalastajistaan. Inle tuli minulle tutuksi vasta muiden blogien kautta. Ensimmäisissä matkasuunnitelmissa Inle ei edes ollut mukana, mutta muiden kuvia nähtyäni totesin haluavani nämäkin ihmeet nähdä omin silmin. Hyvä niin, sillä meille molemmille Inlestä muodostui ehdoton ykkössuosikki.