Tutustuimme Route 66 -matkamme alkumetreillä Chicagon Art Instituten taidemuseossa Georgia O’Keeffen maalauksiin. Myöhemmin samalla matkalla päädyimme New Mexicon pääkaupunkiin Sante Fe:hen, josta löytyi O’Keeffelle omistettu taidemuseo Georgia O’Keeffe Museum. Amerikkalaisen modernismin äidiksi kutsuttu O’Keeffe ehti pitkän uransa aikana asua Chicagossa, mutta kenties parhaiten hänet tunnetaan uransa jälkipuoliskon töistä, jotka hän maalasi New Mexicossa asuessaan. Tällä kaudella hänen töissään pääsevät esillä osavaltion upeat maisemat.

Yksi Route 66 -matkan juttuja oli nähdä aito amerikkalainen aavekaupunki. Käytöstä poistetun vanhan valtatien varrella niitä kun piti olla. Useampi kuin yksi aavekaupungiksi mainittu paikka osoittautui kuitenkin edelleen asutuksi. Onneksi oli yksi varma nakki: Glenrio. Tässä osittain Texasin ja osittain New Mexicon puolella sijaitsevassa kaupungissa ei asu enää ketään.

Albuquerquessa New Mexicossa sijaitsevassa kalkkarokäärmemuseossa on esillä maailman suurin kokoelma eri kalkkarokäärmelajeja. Käärmeet ovat elävinä terraarioissa, eli kyseessä on enemmänkin eläintarha kuin varsinainen museo. Toisaalta museo esittelee käärmeitä myös infotaulujen ja esineistön avulla.

Museo sijaitsee Albuqueruen vanhassakaupungissa. Pääsymaksu on aikuisilta $5 ja lapsilta $3. Museossa on hauskasti lähestytty huumorilla ihmisten pelkoa käärmeitä kohtaan. Pääsymaksun maksettuaan saa mukaansa rohkeussertifikaatin. Ovella jo varoitetaan museon olevan avoinna.

“Aiotteko ihan varmasti lähteä nyt tälle kävelykierrokselle?”, kysyi huolestuneen näköinen Tucumcarin kauppakamarin turisti-infon rouva ojentaessaan minulle kaupungin seinämaalauksia esittelevän kartan. Kello kävi kahta iltapäivällä ja lämpötila oli kohonnut hyvin 40 celciusasteen paremmalle puolen. Rauhoittelin rouvaa sanomalla, että käytämme autoa apuna.

Kirjoituksen lopusta löytyy kartta meidän bongaamistamme seinämaalauksista, jotka myös ovat tämän kirjoituksen kuvituksena. Kuvateksteissä näkyvät numerot viittaavat kartan numeroihin. Aivan ensimmäisessä kuvassa tuossa ylhäällä on hylätyn huoltoaseman seinä. Paikka esiintyy kartassa numerolla 1.

New Mexicon osavaltion pääkaupunki Santa Fen hienoin nähtävyys on oikeastaan kaupunki itse. Keskustan yhtenäinen ilme savitiilitaloineen tekee kaupungista täysin poikkeavan kaikista muista näkemistäni USA:n kaupungeista. Santa Fe kuului alkuperäisen Route 66:n reitille, mutta myöhemmin tielinjaus muutettiin kulkemaan suorempaan New Mexicon halki. Suosittelen kuitenkin kaikille Route 66 -matkaa suunnitteleville tämän vanhemman tielinjauksen käyttämistä. Santa Fe on ehdottomasti mutkan arvoinen.

Santa Fe on USA:n toiseksi vanhin kaupunki. Sen perustivat espanjalaiset vuonna 1610. Kaupungista löytyy USA:n vanhin julkishallinnon rakennus, kuvernöörien palatsi. Tämän rakennuksen edustalla voi nykyisin tehdä edullisia käsityöostoksia. Intiaanikäsityöläiset myyvät töitään suoraan asiakkaille katoksen varjossa. Suoraan tekijältä ostettuna työt ovat edullisempia ja niiden autenttisuudesta voi olla varma. Kaupoissa myytävien käsitöiden alkuperän suhteen on syytä olla hieman epäileväinen.

Toinen kohteemme New Mexicossa oli osavaltion pääkaupunki Santa Fe. Kaupunki on USA:n toiseksi vanhin ja se sijaitsee noin 2200 metrin korkeudella merenpinnasta, korkeammalla kuin yksikään toinen osavaltion pääkaupunki. Tällä korkeudella lämpötila on kymmenisen astetta matalampi kuin alamaalla. Yli 40 asteesta pudottiin siis vain reiluun 30 asteeseen. Ilma tuntui myös hieman ohuemmalta. Lämpötilan lasku siis vähensi puuskutusta, mutta ohuemmasta ilmasta johtuen oli saldo tältä osin plus miinus nolla.

Matkamme jatkui valtatiellä 66 Texasista New Mexicoon. Ylitimme osavaltioiden rajan jo oikeastaan Glenrion aavekaupungissa, joka on levittäytynyt molempien osavaltioiden puolelle. Route 66 jatkui kuitenkin Glenriosta New Mexicon puolelle päällystämättömänä, minkä vuoksi käännyimme takaisin ja palasimme jatkamaan matkaa interstatelle.

New Mexicon puolella Texasin pelto- ja laidunmaat jäivät taakse. Maisema muuttui pientä käkkärää kasvavaksi joutomaaksi, jolla siellä täällä jokunen nautaeläin yritti löytää syötävää. Jokaisen mäennyppylän laelta avautui huiman laaja näkymä yli loputtomasti joka suuntaan jatkuvan maiseman. Lumouksen maaksihan (eng. land of enchantment) tätä osavaltiota kutsutaan. Taivaanrannassa kohosivat isommat ja pienemmät pöytävuoret, eli mesat ja buttet.