Valitettavasti kaikki kiva loppuu aikanaan. Meidän vuodenvaihteen reissumme osalta loppu oli lähellä, kun auton nokka kääntyi Cocoa Beachilta kohti Miamia, jonne majoituimme viimeiseksi yöksi. Samalla pääsimme tutustumaan lyhyesti itse Miamin kaupunkiin. Siitä emme aiemmin olleetkaan nähneet juuri muuta kuin lentokentän. Miami Beachan on oma kaupunkinsa, vaikka näistä kahdesta usein puhutaankin vain Miamina.

Orlandon huvipuistoissa kolme päivää kierreltyämme olimme sen verran puhki, että oli aika tehdä jotain leppoisampaa. Tähän sopi hyvin siirtyminen Cocoa Beachin saarelle avaruusrannikkona eli Space Coastina tunnetulle Floridan itärannikon alueelle. Nimi tulee läheiseltä Kennedyn avaruuskeskukselta, joka on jo pitkään ollut tärkeä niin suora kuin välillinenkin työn tarjoaja alueella. Meillä oli tosin tällä kerralla ihan muita suunnitelmia pelkän kuukivien hipelöinnin sijaan.

Toinen Universal-päivä vei meidät Universal Islands of Adventure -puistoon, jossa tärppilistallamme oli edellistä päivää selvästi enemmän laitteita. Mukana oli mm. Floridan nopein vuoristorata sekä edellisen vierailumme aikana vasta rakenteilla ollut Skull Island, joka kuulosti silloin todella mielenkiintoiselta. Ei siis auttanut, vaikka jalat eivät ehtineetkään yön levon myötä palautua edellisten päivien koettelemuksista. Huvittelua oli jatkettava, vaikka sitten hampaat irvessä.

Disneyn jälkeen olivat vuorossa Universalin huvipuistot. Orlandon neljän Universal-puiston kokonaisuudesta valitsemamme kaksi sijaitsivat vieri vieressä ja niihin molempiin kuljettiin saman viihdekompeksin Universal CityWalkin läpi. Kaksi seuraavaa päivää kuluivat näissä puistoissa, mistä johtuen vuorossa oli reissun päiväni murmelina -osuus. Päivät alkoivat täysin identtisellä kaavalla.

Orlandon vierailumme ensimmäinen kokonainen päivä oli pyhitetty Walt Disney Worldille. Sen neljästä puistosta päädyimme jo toisen kerran siihen kaikista tunnetuimpaan eli Magic Kingdomiin. Tämä on se perusdisney, josta kokonaisuus sai alkunsa. Se on rakennettu alkuperäisen Anaheimin Disneylandin mallin mukaan ja sama malli on kopioitu myös muihin Disneylandeihin eri puolille maailmaa.

Uudenvuodenpäivänä oli edessä lähtö Miami Beachilta. Päivän ensimmäinen rasti löytyi lentokentältä, jossa meitä odotti vuokra-auto. Olimme varanneet edellisen illan kuljetushärdellin pelästyttäminä Uber-kyydin autovuokraamoon jo etukäteen aamuksi valmiiksi. Valintamme kohdistui pikkuisen isompaan UberXl-autoon, jotta kyydissä ei tarvitsisi istua matkatavarat suussa. Tämä olikin hyvä, sillä saimme yllättäen kyytiin lisämatkustajia.

Lähdimme Floridaan hakemaan talven synkkyyden keskelle valoa, ja miksei vähän lämpöäkin. Sääennuste kyllä lupaili eteläiseen Floridaan 20-25 asteen lukemia matkan ajalle, mutta aiemman kokemuksen puuttuessa en osannut arvioida, miltä moinen lämpö mahtanee Floridan talvessa tuntua. Esimerkiksi Andalusiassa olen joutunut keskitalvella vetämään kevytuntuvatakin päälle vielä 20 asteen lämmössäkin. Pakkasin siis mukaan varmuudeksi vähän kaikenlaista vaatetta.

Helsingissä jouluun asti jatkunut syksy tuntui loputtoman kurjalta ja niinpä päätimmekin paeta synkkyyttä jonnekin valoisaan ja lämpimään maailmankolkkaan. Monien vaihtoehtojen joukosta päädyimme lopulta Floridaan, jossa olimme edellisen kerran vierailleet pääsiäisen aikoihin melkein kymmenen vuotta sitten. Vuosi 2016 oli ihan paras, kuten somessa tiedetään, joten sieltähän näitä ideoita kannattaa ammentaa. Lopputuloksena oli meidän ensimmäinen kunnon roadtripimme sitten joulukuun 2019.

Key Westin saari Floridan eteläkärjessä on manner-USA:n eteläisin paikka. Yksi saaren suosituimpia vierailukohteita on isolla betonimöhkäleellä merkattu eteläisin piste. Merkin pystytti Key Westin kaupunki vuonna 1983 turisteja houkutellakseen. Houkutin onkin toiminut hyvin, sillä nykyisin tämä paikka on jopa yksi koko USA:n kuvatuimmista.

Ennen nykyistä betonimöhkälettä eteläisimmän pisteen merkkinä oli puinen kyltti. Tuo kyltti mainosti hieman vaatimattomammin paikan olevan vain Key Westin eteläisin piste. Lisäksi kyllä mainittiin Key Westin olevan eteläisin kaupunki. Ilmeisesti epäselvyyksien välttämiseksi tuo teksti vaihdettiin myöhemmin nykyiseen muotoonsa.

Tosin pienenä antikliimaksina voisin mainita, ettei tuo betonimöhkäle oikeasti merkitse sitä kaikista eteläisintä pistettä. Etelämmäs on mahdollista päästä läheisessä Fort Taylorin kansallispuistossa. Kaikista eteläisin piste löytyy kuitenkin kansallispuiston ja eteläisimmän pisteen merkin väliseltä sotilasalueelta. Sinne ei toki ihan kaikilla ole asiaa.

Olemme saapuneet katsomaan auringonlaskua Key Westin Mallory Squarelle, joka sijaitsee saaren luoteiskulmassa. Disneyn risteilyalus on juuri lähdössä ja töräyttää sen merkiksi pienen pätkän Pinokkio-piirretystä tuttua Wish Upon a Star -kappaletta sumutorvellaan. Väkeä alkaa kerääntyä aukiolle ja erilaiset katutaiteilijat valmistautuvat esiintymään. Jokunen pieni purjevene keikkuu aalloilla. Auringonlasku näyttää varmasti hienolta myös mereltä käsin katsottuna. Lopulta möllykkä plumpsahtaa mereen Sunset Keyn taakse. Esitys on ohi ja väki jalkautuu lähistön ravintoloihin.

Mallory Square on ilmeisesti se paras paikka auringonlaskun katselemiseen trooppisella Key Westin saarella Floridan eteläisimmässä sopukassa. Kyseessä on ihan virallinen jokailtainen taidefestivaali, Sunset Celebration, jolla on omat nettisivutkin. Mallory Square sijaitsee vanhassakaupungissa aivan Meksikonlahden rannalla. Pääkatu Duval Streetin pohjoinen päätepiste on aivan aukion tuntumassa. Ristelyalusten laituri sijaitsee Mallory Squaren vieressä, voipa alus olla kiinnittyneenä aivan aukion edustallakin, juuri auringonlaskun suunnassa. Tosin kaupunkilaisten vastustuksen vuoksi risteilyalukset joutuvat nykyisin lähtemään aukion edustan laiturista viimeistään kaksi tuntia ennen auringonlaskua.