Kapakala eli kuivattu turska oli vuosisatojen ajan Norjan tärkein vientituote. Paras kapakala saadaan vaellusturskasta, jonka pyytämiseen juuri Lofooteilla on erinomaiset edellytykset vuosittain tammi-helmikuussa suurten kalaparvien saapuessa lähivesille lisääntymään. Tämän tärkeän paikallisen elinkeinon historiaa esittelee aivan Lofoottien saariketjun perällä pienessä Å:n kylässä sijaitseva Kapakalamuseo.

Altan kaupungin läheltä Pohjois-Norjasta löytyy harvinaisia kalliokaiverruksia, jotka ovat peräisin vuosituhanten takaa. Tämän muinaisen kohtaamispaikan sileisiin rantakallioihin on taltioitu tuhansia kuvia. Ne kertovat omaa tarinaansa tuon ajan ihmisille tärkeistä aiheista. Alue on ollut vuodesta 1985 alkaen Unescon maailmanperintökohde. Kaiverrukset jakautuvat viidelle erilliselle alueelle, joista pääosa on yleisöltä suljettuja. Onneksi monia kaiverruksia on mahdollista päästä ihailemaan vierailemalla Altan museossa.

Noin tunnin ajomatkan päässä Tromssasta sijaitsevaa syrjäistä Sommarøyn kalastajakylää kuulee joskus kutsuttavan pohjolan Karibiaksi. Eikä suotta, sillä tämän kahdelle saarelle levittäytyvän kylän valkohiekkaiset rannat ja turkoosit vedet tuovat helposti mieleen jonkin kaukaisen etelämeren paratiisisaaren. Suomeksi nimi Sommarøy tarkoittaa kesäsaarta ja paikka onkin kohtalaisen suosittu turistikohde.

Tromssan hienoimmat maisemat avautuvat aivan kaupungin ulkopuolella kohoavan vuoren Storsteinenin huipulta. Tälle nyppylälle 421 metrin korkeudelle kaupungin yläpuolelle pääsee joko kipuamalla jyrkkää polkua pitkin tai pikkuisen helpommin köysiradan avulla. Me valitsimme jälkimmäisen vaihtoehdon.

Henningsværin kalastajakylä Lofooteilla on noin 500 asukkaan koti. Erityisesti kesäisin se täyttyy turisteista, jotka saapuvat ihailemaan alueen idyllistä luontoa ja nauttimaan kalastajakylän rauhallisesta tunnelmasta. Kesäisenä viikonloppuna kylän asukasluvun voisi helposti arvata vähän yläkanttiin, sen verran eläväinen tunnelma siellä vallitsee.

Lofoottien saariryhmän yksi tunnetuimmista nähtävyyksistä on Nusfjordin upeasti säilynyt kalastajakylä. Se on helposti tunnistettavissa muista alueen kylistä väritykseltään. Kun yleensä Lofoottien kalastajakylien vallitseva värisävy on punainen, ovat Nusfjordin suurimmat rakennukset keltaisia. Tämä tosin riippuu hieman kuvakulmasta. Myös Nusfjordissa on niitä samoja punaisia kalastajanmökkejä kuin muissakin Lofoottien kylissä, joten myös punaisen sävyjä löytyy.

Tromssassa vieraillessamme yhtenä tärppinä listallamme oli hauskan modernin näköinen Jäämerenkatedraali. Matkasuunnitelmamme kuitenkin muuttui Tromssan kohdalla lennossa ja siinä yhteydessä tämä kirkko oli vähällä jäädä näkemättä. Onneksi lopulta kuitenkin ehdimme käväistä sitä katsomassa ennen kaupungista poistumista.

Pohjois-Norjaan suuntautuneen automatkamme matkakertomus on nyt kasassa. Tähän viimeiseen osaan olen kerännyt kaiken sen, mikä ei oikein sopinut varsinaisista kohteista kertoviin osiin. Luvassa on hajanaisia havaintoja reitin varrelta, matkaan törsääntyneen rahasumman laskenta sekä lopuksi vielä muutamia ajatuksia matkustamisesta korona-aikana.

Lähtiessämme ajamaan Lofooteilta kotia kohti meillä oli vielä jäljellä neljä yöpymistä Norjan puolella ja saman verran Suomessa ennen kuin reissu olisi ohi. Teimme kuitenkin tälläkin pätkällä matkaohjelmaan pari muutosta, joiden myötä kotimatka lyheni yhdellä päivällä ja yksi Norjan yöpymisistä siirtyi rajan yli Suomen puolelle. Lopulta jäljellä olikin enää kolme yöpymistä Norjan ja neljä Suomen puolella.

Olimme vihdoin pääseet perille pääkohteeseemme Lofooteille. Tämä syrjäinen saariketju on viime vuosina ollut matkailijoiden keskuudessa kovassa nosteessa, joskaan minä en ollut moista huomannut. Olin toki kuullut monien tuttujenkin Lofooteilla vierailleen, mutta silti aihe ei kiinnostanut niin paljoa, että olisin asiaa painanut mieleeni. Netistä ennen matkaa Lofooteista lukiessani en kuitenkaan voinut välttyä huomaamasta saarten saavuttamaa suosiota.