Jo ensimmäisen Bolognan vierailumme tärppilistalla oli vähän hankalasti kaupungin ulkopuolella sijaitseva Gelatomuseo. Tuolloin emme sinne kuitenkaan päässeet, sillä paikka ei ollut juuri niinä viikonpäivinä avoinna. Onneksi toisella kerralla tärppäsi. Gelato on tärkeä osa Italian vierailujemme ohjelmaa, joten totta kai halusimme tutustua myös tämän herkun historiaan. Samalla olisi tarjoutunut mahdollisuus opetella gelaton valmistusta itse opettajan johdolla. Tähän meillä ei kuitenkaan ollut aikaa.

Bolognan katedraali on kaupungin pääkirkko, mutta se ei suinkaan ole ainakaan turistien keskuudessa se kaikista suosituin. Muutaman kadunkulman päässä sijaitsevaan pyhän Petroniuksen basilikaan jonotetaan sisälle, kun tämä katedraali on samaan aikaan lähes autio. Jännästi kirkkojen koko ei myöskään käy yhteen niiden arvon kanssa, sillä katedraali on myös paljon pienempi kuin suositumpi basilika. Minun mielestäni Bolognan katedraali oli kaupungissa vierailemistani kirkoista toiseksi kaunein, paljon Petroniuksen basilikaa kauniimpi.

Bolognan kaupungintalo Palazzo D’Accursio sijaitsee kaupungin tärkeimmän aukion Piazza Maggioren laidalla. Rakennuksen tunnistettavin piirre on sen kellotorni. Tokihan kaupungintalossakin on torni oltava, kun tornien kaupungissa kuitenkin ollaan. Tähän keskeisellä paikalla sijaitsevaan torniin on mahdollista myös kiivetä ihailemaan maisemia.

Keskeltä Bolognaa löytyy tämä kaupungin suurin ja suosituin kirkko, johon riittää vierailijoita jonoksi asti. Kaupungissa 400-luvulla vaikuttaneelle piispalle ja kaupungin suojelupyhimykselle Pyhälle Petroniukselle pyhitetty basilika on statukseltaan vähäisempi basilika, mutta kooltaan jotain ihan muuta. Kyseessä on nimittäin maailman kymenenneksi suurin kirkko. Pyhän Petroniuksen jäänteet löytyvät kirkon sisältä, joskin ne siirrettiin sinne vasta vuonna 2000 toisesta kirkosta Bolognassa.

Italian lomamatkamme vei meidät lopulta Bolognaan, joka oli reittimme kohteista viimeinen. Matkasimme siirtymätaipaleen Firenzestä pikajunalla, jolla ei aikaa tuhraantunut kuin puolisen tuntia. Bologna oli sekin jo ennalta tuttu kohde. Teimme ensivisiittimme kaupunkiin kahden vuoden takaisella automatkallamme ja tykästyimme tähän leppoisaan ruokakohteeseen välittömästi. Onneksi Bologna oli huippu myös tällä toisella vierailullamme.

Bologna on tornien kaupunki. Aikoinaan taivaisiin kurkottavia rakennuksia oli jopa lähemmäs sata, mutta aivan näin moni ei ole selvinnyt meidän päiviimme asti. Muutamaan torneista on mahdollista kiivetä. Yksi näistä on Prendiparten torni, joka sijaitsee varsin hyvällä paikalla maisemien puolesta. Minä kiipesin Prendiparten torniin kesällä 2022, jolloin paikka oli avoinna vain satunnaisesti. Nykyisin kiipeäminen on mahdollista joka sunnuntai ja kokemukseen sisältyy myös opastus.

San Lucan Madonnan pyhäkkö sijaitsee hieman Bolognan keskustan lounaispuolella kukkulan huipulla. Korkeuseroa kaupunkiin nähden on noin 300 metriä. Paikalla on sijainnut kappeli tai kirkko jo 1100-luvulta lähtien. Ensimmäinen kappeli sai vuonna 1160 suojeltavakseen pyhiinvaeltajan Bysantista tuoman neitsyt Mariaa ja lasta esittävän ikonin.

Bologna on tornien kaupunki. Aikoinaan varakkaiden sukujen rakentamia torneja oli kaupungissa kymmeniä, mutta aikojen saatossa osa niistä on kaatunut joko omia aikojaan tai ihan tarkoituksella. Nykyisin kaupungin kenties tunnetuin maamerkki ovat kaksi vierekkäistä hieman kallellaan olevaa tornia, joita kutsutaan nerokkaasti yhteisnimellä kaksi tornia. Korkeampi näistä 1100-luvulla rakennetuista torneista on melkein sata metriä korkea matalamman jäädessä puoleen tästä.

Bolognan nähtävyyksiin ennen kesän 2022 matkaa tutustuessani bongasin Leikkaussalimuseon, joka sijaitsee kaupungin kuulun yliopiston aiemmassa päärakennuksessa Archiginnasion palatsissa. Nykyisin tämä upea rakennus toimii kirjastona. Valitettavasti museovierailumme jäi viimeiselle Bolognan päivällemme, joka sattui olemaan sunnuntai. Emme tulleet tarkistaneeksi paikan aukioloaikoja ja jouduimme pettymään. Museo kun on suljettu juuri sunnuntaisin. Onneksi palasimme Bolognaan vielä matkamme lopussa. Tällä toisella kerralla olimme tarkempia aukioloaikojen suhteen.

Bologna päätyi kesälomamme roadtripin alku- ja päätepisteeksi puolivahingossa. Valintaa puolsi se, että kyseessä oli Firenzeä lähin kaupunki, jonne oli tarjolla suora lentoyhteys Helsingistä. Itse kohteesta en tiennyt ennakolta juuri mitään. Kaupunki paljastui kuitenkin yllättävän mielenkiintoiseksi. Tässä yhdessä Italian vauraimmista kaupungeista asuvat maan kenties onnellisimmat ihmiset ja löytyipä sieltä Unescon maailmanperintökohdekin. Tosin mistäpä Italiassa ei sellaista löytyisi. Ja sitten tietysti on se jauhelihakastike.