Reykjavikin kenties tunnetuin maamerkki, Hallgrímskirkja, on varsinainen bunkkeri. Islantilaista luontoa vuorineen ja jäätiköineen symboloiva kirkko oli melkoisen moderni vuonna 1937, kun sen tekemisestä päätettiin. Rakennustyöt kestivät kaikkiaan 41 vuotta, vuodesta 1946 vuoteen 1986 asti.

Liki 75 metrin korkeuteen kohoavine torneineen Hallgrímskirkja on yksi Islannin korkeimpia rakennuksia. Tornin ei ollut aluksi tarkoitus olla ihan noin korkea, mutta kirkonisät eivät halunneet jäädä kakkoseksi katolilaisille. Kirkoksi mielestäni varsin modernista ulkoasustaan huolimatta Hallgrímskirkjania arvosteltiin rakennusaikana liian vanhanaikaiseksi. Myöskin eri arkkitehtuurityylien sekoittaminen herätti närää.

Läntisessä Islannissa sijaitsevan Akranesin kunnan alueella on ollut asutusta jo 800-luvulta asti. Nykyisin tämä noin 7500 asukkaan kunta on Islannin yhdeksänneksi suurin. Keskustasta löytyy varsin kiva kahvila, kalastusveneitä täynnä oleva satama sekä jonkin verran uteliaita matkailijoitakin houkuttelevat kaksi majakkaa. Kun Reykjavik oli jo nähty ja Kultainen kierroskin tehty, päätimme käydä katsomassa Akranesin majakoita.

Reykjavikista Akranesiin ajaa autolla noin kolme varttia tai pidempää reittiä pitkin puolitoista tuntia. Lyhyempi reitti oikaisee Valasvuonon alittavaa tunnelia pitkin. Aikaa siis säästyy, mutta maisemien puolesta tunneli on tylsä. Tietullikin odottaa tunnelin käyttäjää. Valasvuonon kierrosta kannattaa siis harkita, niin hinnan kuin maisemienkin puolesta. Me kokeilimme menomatkalla tunnelia ja paluumatkalla vuonon kiertämistä.

Islannin musiikkitalo Harpa Reykjavikissa valmistui vuonna 2011 aivan meren rannalle. Rakennustöiden alkaessa vuonna 2007 talo oli vielä osa isompaa kokonaisuutta, Reykjavikin World Trade Centeriä, johon kuului monta lähekkäistä rakennusta. Vuoden 2008 finanssikriisi tosin hyydytti nämä muut hankkeet ja keskeytti myös Harpan rakennustyöt. Lopulta musiikkitalo kuitenkin valmistui valtion pelastettua projektin.

Harpan huomiota herättävä julkisivu koostuu teräskehyksiin sijoitetuista erivärisistä lasipaneeleista, jotka poikkeavat muodoltaan totutusta neliskulmaisesta. Vaikutelma on varsin futuristinen. Kokonaisuus varmasti jakaa mielipiteitä, mutta ainakin minusta Harpa on upea hökötys. Lasipaneelien olisi Tanskalais-Islantilaisen suunnittelijatiimin mukaan tarkoitus kuvastaa Islannin tulivuorten muovaamaa maastoa. Niin tai näin, ilman muita moderneja rakennuksia ympärillään Harpa on pikkuisen orpo siinä rannalla seisoskellessaan.

Kahdeskymmenes luukku joulukalenterista vie tulen ja jään maahan. Tämänkertainen maailmanperintökohde sijaitsee mannerlaattojen saumakohdassa. Sauma on sen verran selvä, ettei sitä voi olla huomaamatta.

Tämä kohde on Þingvellirin kansallispuisto Islannissa. Amerikan ja Euroopan mannerlaattojen sauman lisäksi paikka on merkittävä myös muista syistä. Täällä kokoontui Islannin parlamentti Allting vuodesta 930 vuoteen 1798. Alltingia pidetään maailman vanhimpana yhtä toimivana kansanedustuslaitoksena.

Unescon perustelut Þingvellirin lisäämiselle maailmanperintöluetteloon vuonna 2004 löytyvät täältä.

Aiemmin: Islanti, ne kivat jutut

Islanti on kallis maa, näin minulle kertoivat ennen matkaa myös ihmiset, jotka eivät itse ole Islannissa käyneet. Ja tottahan se on. Tosin mielestäni selvisimme neljän päivän matkastamme maltillisilla kustannuksilla. Alkuperäinen budjetti ylittyi vajaalla satasella.

Aiemmin: Uneton Reykjavikissa

Vaikka Islannin matkamme ei kaikin osin ollutkaan onnistunut, oli siinä myös paljon hyvää. Islanti on upea maa, maisemien kuvailemiseen eivät mitkään ylisanat riitä. Kun edellisessä postauksessa keskityin valittamaan huonosti nukutuista öistä, on tällä kertaa niiden kivojen juttujen vuoro.

Reykjavikista löytyi paljon nähtävää. Erityisesti nautin ihan ilmaisista nähtävyyksistä, kuten seinämaalauksista. Näitä olikin tarjolla todella paljon. Tässä pieni pintaraapaisu bongaamistani teoksista.

Kevään 2018 toinen räntälomakohteemme oli Islanti (se ensimmäinen oli New York). Minä saavuin Reykjavikiin vapun jälkeisenä keskiviikkona ja vaimo heti seuraavana aamuna paluumatkallaan Torontosta. Perjantain ja lauantain kiersimme lähialueita vuokra-autolla ja sunnuntaiaamuna suuntasimme takaisin Suomeen.

Olin koko matkan ajan todella väsynyt, mutta en siitä huolimatta saanut nukuttua kuin muutaman tunnin yössä. Tästä johtuen muistikuvat ovat osittain hieman sumuisia.