Bolognan vanhassakaupungissa Piazza Santo Stefanon laidalla sijaitseva Pyhän Stefanoksen basilika tunnetaan tuttavallisesti nimellä Sette Chiese (suom. Seitsemän kirkkoa). Kyseessä on ainutlaatuinen rakennuskompleksi, jossa on aikojen saatossa ollut enimmillään juurikin seitsemän erillistä kirkkoa sisäpihoin yhteen liitettyinä. Nykyisin näistä seitsemästä kirkosta on kuitenkin enää nähtävillä neljä. Näiden lisäksi kompleksissa on kuitenkin useita sisäpihoja sekä vielä luostari kaupan päälle.

Jo ensimmäisen Bolognan vierailumme tärppilistalla oli vähän hankalasti kaupungin ulkopuolella sijaitseva Gelatomuseo. Tuolloin emme sinne kuitenkaan päässeet, sillä paikka ei ollut juuri niinä viikonpäivinä avoinna. Onneksi toisella kerralla tärppäsi. Gelato on tärkeä osa Italian vierailujemme ohjelmaa, joten totta kai halusimme tutustua myös tämän herkun historiaan. Samalla olisi tarjoutunut mahdollisuus opetella gelaton valmistusta itse opettajan johdolla. Tähän meillä ei kuitenkaan ollut aikaa.

Roomassa ei voi tyystin välttyä kirkkojen bongailulta. Minulla on tapana kaupungilla kävellessäni kurkistaa sisälle jokaisesta avoimesta kirkon ovesta ja tällä metodilla kohtalaisen moni kirkko on jo käynyt tutuksi. Silti joka reissulle mahtuu vielä paljon uusia bongailtavia.

Kun pakolliset klassikot oli hoidettu pois päiväjärjestyksestä, pääsimme kiertelemään kaupungin rauhallisempia kohteita. Näiden lisäksi tein oman yksityisen kierrokseni varsin hyvin tallattuja katuja kulkien. Tälläkin kierroksella tunnelma oli kuitenkin rauhallinen johtuen hyvin aikaisesta ajankohdasta.

Tutussa kaupungissa tavoitteenamme oli jättää ne suosituimmat nurkat ensikertalaisille ja etsiä vähän rauhallisempia kulmia koluttaviksi. Tämä tavoite onnistui varsin hyvin, sillä monessa kohteessa saimme pyöriä lähes kahdestaan. Aivan kaikkia klassikoita emme kuitenkaan pystyneet ohittamaan. Piipahdimme muutamaa jo ennalta tuttua todella suosittua kohdetta katselemassa vähän erilaisesta kulmasta kuin aiemmin. Mahtuipa joukkoon myös yksi rauhalliseksi kuvittelemamme kohde, joka osoittautui kuitenkin todella suosituksi.

Tälle kesälle meillä ei ollut lomareissua varten kovin suuria vaatimuksia. Pohdimme aluksi jonkinlaista useamman kohteen reissua, mutta lopulta päädyimme laiskaan ja helppoon vaihtoehtoon. Vaatimuslistamme kutistui kahteen kohtaan: lämpö ja helppous. Siis kohteen tuli tarjota kunnon kesähellettä ja leppoisan rentoa oleskelua. Pohdimme ihan vakavissamme rantakohdettakin, mutta päädyimme kuitenkin kaupunkilomaan. Rooman heinäkuussa emme ole koskaan palelleet, joten valitsimme sen. Helppouden mahdollistivat ennalta tuttu kohde sekä reilun puolentoista viikon pituinen matka-aika.

Piazza Venezian laidalla Roomassa sijaitsee melkoisen pompöösi kermakakkumainen monumentti, jonka virallinen nimi on Monumento Nazionale a Vittorio Emanuele II, tuttavallisesti Vittoriano. Sitä on tituleerattu myös kirjoituskoneeksi tai hääkakuksi, oletettavastikin ulkomuotonsa vuoksi. Leppoisasta nimittelystä huolimatta kyseessä on italialaisille tärkeä monumentti.

Napolin tuomiokirkko on viralliselta nimeltään Cattedrale Metropolitana di Santa Maria Assunta, mutta se tunnetaan italialaiseen tapaan tuttavallisesti Duomona, tai sitten San Gennaron katedraalina. Kirkko on omistettu kaupungin suojeluspyhimykselle Pyhälle Januariukselle (ital. San Gennaro). Kirkko on rakennettu 1200- ja 1300-lukujen taitteessa, mutta siinä on edelleen nähtävissä samalla paikalla sijainneiden kahden varhaiskristillisen basilikan jäänteitä. Kyseessä on siis melkoinen historiallisten kerrostumien kokoelma.

Noin vartin kävelymatkan päässä Firenzen keskustasta sijaitseva Bobolin puutarha on mainio paikka paeta kaupungin hyörinää. Keskellä kuuminta sesonkiakin tästä valtavasta puutarhasta löytyy hiljaisia nurkkia. Puut ja pensaat eivät ehkä ole yhtä pieteetillä kynittyjä kuin menneinä vuosina, mutta nähtävää riittää silti. Sitä riittää oikeastaan hengästyttävän paljon. Kesähelteellä kaikkea ei välttämättä ehdi nähdä yhdellä kertaa, etenkään jos mukana ei ole litratolkulla juotavaa.

Italian Emilia-Romagnassa lähellä rannikkoa sijaitsevalla Ravennalla on takanaan paljon historiaa. Kaupungin alueella on ollut asutusta jo ainakin viidennellä vuosisadalla ennen ajanlaskun alkua, joskaan mitään selkeää käsitystä kaupungin perustamisen ajankohdasta ei ole. Ravenna joka tapauksessa nousi parrasvaloihin viimeistään toimiessaan Länsi-Rooman pääkaupunkina vuodesta 408 vuoteen 476. Tuossa vaiheessa Länsi-Rooma luhistui ja sen raunioilta noussut ostrogoottien valtakunta otti niin ikään Ravennan pääkaupungikseen. Bysanttilaisten vallattua ostrogoottien alueet vuonna 540 Ravenna jatkoi bysanttilaisen Italian keskuksena. Kyseistä aluetta kutsuttiinkin Ravennan eksarkaatiksi.