Tokion Sensō-ji on buddhalainen temppeli, joka kuuluu varmaan miltei kaikkien kaupungissa vierailevien turistien ohjelmaan. Kyseessä on maailman suosituin vierailukohde omassa kategoriassaan noin 30 miljoonalla vuotuisella kävijällään. Paikassa tuskin on siis tarjolla hiljaisia hetkiä. Muutoinkin mielenkiintoisella Asakusan alueella sijaitsevassa Sensō-jissä kannattaa kuitenkin ehdottomasti piipahtaa.

Kävimme Fukuokan vierailullamme tutustumassa kaupungin ainoaan panimoon. Tämä Japanin suurimman oluenvalmistajan Asahin laitos ei toki ole ainoa laatuaan, sillä vastaavia löytyy useista paikoista eri puolilta Japania ja myös ulkomailta. Lähimmät sijaitsevat Euroopassa. Kaikkiin näistä on mahdollista päästä tutustumaan opastetulla kierroksella.

Kierroksia Fukuokan panimolla oli onneksi tarjolla japanin lisäksi myös englanniksi. Paikalliselle kierrokselle voi osallistua etukäteen ilmoittautumatta, mutta englanninkielinen kierros vaatii vähintään vuorokautta ennen tehdyn varauksen. Kierrokset ovat ilmaisia ja sisältävät lyhyen maistelun, joka sekään ei maksa mitään.

Japanin muinainen pääkaupunki Kioto on täynnä mielenkiintoisia buddhalaisia temppeleitä. Monet kaupungin temppeleistä kuuluvat Unescon maailmanperintöluetteloon. Tähän joukkoon kuuluu myös Kiyomizu-dera, jossa kävin vierailulla kesän 2018 Japanin junamatkalla.

Kiyomizu-deran temppeli sijaitsee mäen päällä Kioton keskustan itälaidalla. Temppelille johtava kapea Teekuppikujana tunnettu kävelykatu tekee jo matkasta mielenkiintoisen. Kadun varren vanhat puutalot kätkevät sisäänsä mielenkiintoisia putiikkeja, joissa myydään kaikenlaista tavaraa. Vaikka ei varsinaisesti ostoksilla olisikaan, kannattaa putiikeissa piipahtaa. Minäkin pysähdyin pienelle visiitille Totoro-kauppaan, josta löytyi kaikkea mahdollista Totoron kuvalla varustettua tavaraa.

Itsukushiman shintolaispyhäkön merestä kohoava toriiportti on yksi Japanin kuvatuimpia kohteita. Saarella Hiroshiman edustalla sijaittseva pyhäkkö onkin hyvin suosittu vierailukohde. Jos portin tosiaan haluaa nähdä juuri upeimmillaan kokonaan vedestä nousevana, on syytä ottaa selvää lasku- ja nousuveden ajoista. Meille kun sattui kohdalle juuri laskuveden aika ja tuolloin portille pystyi kävelemään jalkojaan kastelematta. Itsukushiman pyhäkkö kuuluu UNESCOn maailmanperintökohteisiin.

Lauttamatka Itsukushiman saarelle kestää mantereelta noin puolisen tuntia. Jos käytössä sattuu olemaan Japan Rail Pass, kannattaa valita junayhtiö JR:n lautta. Tällöin maksuksi riittää Rail Passin vilautus. Saarelle liikennöi myös muita lauttoja, jotka eivät ole JR:n operoimia. Näihin ei Rail Pass kelpaa.

Tokion valtavaa kaupunkialuetta on kiva nousta ihailemaan lintuperspektiivistä. Yksi parhaista näköalapaikoista sijaitsee Tokion metropolin hallintorakennuksessa Shinjukun alueella. Tai tarkemmin sanottuna niitä näköalapaikkoja on kaksi. Hallintorakennuksessa kun on kaksi tornia, joissa molemmissa on oma näköalatasanteensa. Vaikka onnistuisikin löytämään paremman näköalapaikan, ei se varmasti kuitenkaan pärjää näille torneille hinta-laatusuhteessa. Hallintorakennuksen torneihin kun pääsee ihailemaan maisemia ilmaiseksi.

Vuonna 1990 valmistunut virastokompleksi koostuu kolmesta korttelin kokoisesta rakennuksesta. Näistä suurin ja tunnetuin on 48-kerroksinen rakennus numero 1, joka jakautuu 33. kerroksen kohdalla kahdeksi erilliseksi torniksi. Juuri näistä torneista löytyvät ne näköalapaikat.

Kioton vierailumme yksi ehdottomista kohokohdista oli käynti zenbuddhalaisessa Kinkaku-jin temppelissä, jonka kultainen paviljonki on yksi Japanin tunnetuimpia ja suosituimpia rakennuksia. Temppelin virallinen nimi on oikeastaan Rokuon-ji, mutta tuolta toiselta nimeltä, joka muuten tarkoittaa kultaisen paviljongin temppeliä, tämä paikka paremmin tunnetaan. Kinkaku-ji on yksi Kioton seitsemästätoista historiallisesta monumentista, jotka kuuluvat UNESCOn maailmanperintöluetteloon.

Temppelin alueella on useampia rakennuksia, mutta juuri sen kultaisen paviljongin takia ihmiset paikalle saapuvat. Itse temppeli on ihan eri rakennuksessa. Paviljonki on rakennettu lammen rannalle ja sitä ympäröi kaunis japanilainen puutarha. Paviljonkia voi lampea kierrellessä katsella monelta eri kulmalta, mutta sen sisälle ei kuitenkaan ole asiaa. Kiva olisi sisäpuolikin ollut nähdä, sillä netistä löytyvistä kuvista päätellen rakennus on sisältä vielä pikkuisen enemmän kultainen kuin päältä päin. Jos se nyt edes on mahdollista.

Ensimmäinen vierailuni Japaniin kesällä 2018 ei tehnyt minusta saken ystävää. Halusin kuitenkin antaa tälle japanilaiselle riisiviinille tilaisuuden. Yksi hyvä paikka sakeen tutustumiseen on Koben kaupungissa sijaitseva Hakutsuru-panimon sakemuseo. Panimon yhteydessä toimiva museo oli varsinainen pääkohteemme Koben päiväretkellämme. Maistelimme kuitenkin myös varmuudeksi paikallista naudanlihaa, joka on kaupungin tunnetuin tuote.

Sana sake tarkoittaa oikeasti mitä tahansa alkoholijuomaa. Japanilaiset itse kutsuvat riisiviiniään nimellä nihonshu, mikä tarkoittaa japanilaista alkoholijuomaa. Loogista, vai mitä. En itse osaa japania kuin sanojen kiitos ja anteeksi verran, joten minun puolestani sana voi tarkoittaa ihan mitä vain. Ihan olen nettilähteiden varassa tässä. Helppo olisi ulkomaalaista vedättää. Joka tapauksessa sanaa sake käytetään Japanin ulkopuolella puhuttaessa japanilaisesta riisiviinistä.

Olemme matkoillamme vierailleet useilla sotien muistomerkeillä. Hiroshiman rauhanpuiston kohteet eivät ole tässä joukossa mitenkään erityisen shokeeraavia. Silti vaikka pääkalloja ei esitelläkään, on tässä paikassa jotain karmivaa. Nykyisin ainakin pahimman turistikauden ulkopuolella varsin hiljainen puisto oli aikoinaan täyteen rakennettu osa kaupungin keskustaa. Sitten taivaalta putosi yksinäinen pommi, joka muutaman sadan metrin korkeudella räjähdettyään lakaisi suurimman osan keskusta-alueesta matalaksi ja tappoi kymmeniätuhansia ihmisiä. Tapahtuman konkreettisin todiste on liki suoraan räjähdyksen keskipisteen alapuolella sijainnut kivirakennus. Nykyisin sen pystyyn jäänyt luuranko toimii rauhanmuistomerkkinä.

Me kävimme tutustumassa rauhanpuistoon pimeän jo laskuduttua. Seuraava päivä oli Hiroshiman vierailumme viimeinen ja sääennuste lupaili taifuunia. Emme siis uskaltaneet jättää tätä kohdetta seuraavan päivän varaan. Muistomerkit oli valaistu hienosti ja lisätehosteena toimi pilviharson takaa kuikuileva täysikuu. Vaikka kierros puistossa ilta-aikaan olikin kiva, huokaisimme seuraavana aamuna helpotuksesta. Taifuuni kun lopulta kutistui trooppiseksi myrskyksi, joka sekin ohitti kaupungin aiheuttaen vain kevyttä sadetta aamupäivän aikana. Näin meille tarjoutui vielä uusi tilaisuus tutustua puistoon päivänvalossa iltapäivän aikana.

Tokion Sumidan kaupunginosassa sijaitseva Tokyo Skytree on maailman toiseksi korkein rakennus ja maailman korkein torni. Tämä 643 metrin korkeuteen ulottuva radiotorni valmistui vuonna 2012. Tornissa on kaksi näköalatasannetta, jotka sijaitsevat 350 ja 450 metrin korkeuksilla. Skytree on lähialueen muita rakennuksia hyvin paljon korkeampi ja siksi sen voi helposti nähdä jo todella kaukaa.

Joulukalenterin tämänkertaisesta luukusta löytyy varsin karu maailmanperintökohde. Oikeastaan tämä on sieltä ihan karuimmasta päästä paikkoja, missä olen vieraillut.

Tämä kohde on Hiroshiman rauhanmuistomerkki, entinen maakunnan teollisten saavutusten näyttelyhalli. Rakennus on vielä yllättävän ehjän näköinen ottaen huomioon, että kaupunkiin pudotettu atomipommi räjähti lähes suoraan sen yläpuolella. Lähistön kaikki muut rakennukset tuhoutuivat täysin. On syytä toivoa, että tässä on kyse tapahtumasta, jota ihmiskunta ei joudu enää koskaan todistamaan.

Hiroshiman rauhanmuistomerkki on kuulunut maailmanperintöluetteloon vuodesta 1996. Unescon perustelut sen lisäämiselle löytyvät täältä.