Edellinen osa: osa 2: Capri, seuraava osa: osa 4: Positano
Toinen päiväretkikohteemme Sorrentosta käsin oli Pompeijin rauniokaupunki. Tällä kertaa pääsimme liikkeelle vuokra-autollamme, joka muutoin vietti laatuaikaa maksullisessa pysäköintihallissa. Google Mapsin ystävällisellä avustuksella pääsimme perille, joskin navigaattori taisi tehdä kaupallista yhteistyötä paikallisen tiehallinnon kanssa. Reittimme nimittäin sisälsi tietullin, jonka maksamisen jälkeen kurvasimmekin jo heti ensimmäisestä liittymästä pois. Tämä 2€ maksu oli täysin turha, mutta asian huomattuamme oli jo myöhäistä. Googlen mielestä muita reittejä ei ollut, koska sama hölmöily oli edessä myös paluumatkalla.
Pompeiji oli kaupunki Rooman imperiumissa vuoteen 79 asti. Tuolloin läheisen tulivuori Vesuviuksen purkaus peitti kaupungin 4-6 metrin paksuisella kerroksella tuhkaa. Kaupunki unohtui vuosisadoiksi, kunnes se viimein löydettiin tuhkan alta vuonna 1599. Sittemmin rakennusten jäännökset on kaivettu esille ja nykyisin Pompeiji on Unescon maailmanperintökohde, jossa vierailee vuosittain 2,5 miljoonaa turistia. Tuhkan alla rakennukset ovat säilyneet hämmästyttävän hyvin.
Olen lukenut paljon negatiivista Pompeijista. Siellä on hirveästi turisteja, eikä se lopulta ole kovin ihmeellinen. No, me kuitenkin tykkäsimme. Eikä turistien määräkään ollut mitenkään mahdoton. Jos haluat ihan jokaisesta nurkasta saada itsellesi valokuvan, jossa ei ole ketään muuta, niin sitten varmasti tulet pettymään. Tai sitten kannattaa tulla paikalle ihan heti alueen avauduttua. Me viihdyimme paikalla reilut kuusi tuntia, missä ajassa emme ehtineet tutustua läheskään jokaiseen mahdolliseen paikkaan. Silti kaupungista sai hyvän kuvan ja etenkin upean Italian kesäsään helliessä retki oli todella kiva.
Pompeijiin saavutaan varmaankin joko Circumvesuviana-junalla Napolista tai Sorrentosta tai sitten autolla. Junalla saavuttaessa oikea asema on Pompei Scavi – Villa dei Misteri. Autolla saavuttaessa edessä on pysäköintipaikan etsintä. ”Virallisia” pysäköintipaikkoja on Via Plinion varrella sijaitsevien ravintoloiden ja leirintäalueiden yhteydessä. Ainakin yksi pysäköintialue löytyy myös lähempää porttia Via Villa dei Misterin varrelta.
Olimme lukeneet etukäteen pysäköinnin maksavan noin 5€ päivältä. Me onnistuimme kuitenkin löytämään pysäköintipaikan, jossa maksu oli 3,5€ tunnilta. Paikat eivät mainosta hintojaan ulkopuolella, eivätkä myöskään netissä. Pientä epämääräisyyttä ja lievää huijauksen makua tässä siis on kenties havaittavissa. Suosittelen saapumista junalla. Junalippu Sorrentosta maksaa 3€ ja Napolista 3,50€ yhteen suuntaan.
Lippu Pompeijin raunioiden alueelle maksaa 13€. Lippuluukulla on pitkä jono, joten jos haluat päästä sisälle nopeasti, kannattaa lippu hankkia etukäteen netistä. Lippua jonottaessa sinulle tyrkytetään erilaisia opastettuja kierroksia. Osa on varmasti hyviä, joskin melkoisen hintavia. Virallisilla oppailla on aina kaulassa roikkuva lätkä. Jos tämmöistä ei näy tai lätkä näyttää kovin kotikutoiselta, lienee kyseessä aito huijari. Edullisin opas on kaulassa roikkuva audio-opas, jonka saa erilliseltä luukulta lipun hankittuaan hitaan 6,50€, kaksi audio-opasta lähtee tukkualennuksella hintaan 12€.
Audio-oppaastakin olen lukenut haukkuja netistä. Minulle siitä oli kuitenkin paljon iloa. En ehtinyt ihan hirveästi tehdä ennakkovalmisteluja, joten opas ja sen mukana tullut kartta auttoivat paljon. Muutamia pikkupuutteitakin toki löytyi. Joitain kartan numeroita ei löytynyt audio-oppaasta ja osa paikoista oli suljettuna kunnostustöiden tms. vuoksi. Tämä jälkimmäinen kyllä tehtiin selväksi audio-oppaan käyttöopastuksen yhteydessä. Laitteesta löytyi toiminto, jolla avoinna olevat kohteet pystyi tarkistamaan.
Alueella on vain yksi kahvila, josta saa syötävää. Vierailimme paikassa kaksi kertaa. Jonot olivat toisella kerralla pitkiä ja toisella kerralla ihan maltillisen mittaisia. Kelvollisessa ajassa saimme tilauksen tehtyä ja pääsimme jopa pöytään istumaan. Kannattaa kuitenkin varautua siihen, että palvelut eivät ole huipputasoa ja odotusta voi olla luvassa.
Kiersimme kaikki keskeisimmät alueen nähtävyydet, ihailimme hämmentävän hyvin säilyneitä seinämaalauksia, vanhinta roomalaiselta ajalta säilynyttä amfiteatteria ja ylipäänsä nautimme kauniista kesäpäivästä. Pysäköinti tuli kalliimmaksi kuin arvelimme, mutta toisaalta alueen pääsymaksu oli hyvin maltillinen paikan kokoon nähden. Tykkäsimme kovasti ja voin kyllä suositella paikkaa etenkin historiasta kiinnostuneille. Enemmän kiinnostuneille suosittelen myös tutustumista alueen nähtävyyksiin etukäteen.
Jos Pompeijin turistimassat ahdistavat jo ajatuksen tasolla, kannattaa tutustua naapurikaupunki Herculaneumiin. Se koki saman kohtalon kuin Pompeiji ja on nykyisin yhtälailla Unescon maailmanperintökohde. Herculaneum oli Pompeijia vauraampi kaupunki ja siksi siellä on enemmän hienoja taloja. Rakennukset ovat kuulemma myös paremmassa kunnossa kuin Pompeijissa. Alue on myös paljon Pompeijia pienempi. Hienoimmat yksityiskohdat on kuitenkin viety Napolin arkeologiseen museoon. Sama pätee myös Pompeijin kohdalla. Circumvesuviana pysähtyy myös Herculaneumin kohdalla Ercolano Scavin asemalla.
Pompeijin retken jälkeen vuorossa oli viimeinen yö Sorrentossa. Aamulla kirjauduimme hotellista ja jätimme matkatavaramme hetkeksi säilytykseen. Söimme matkan huonoimman lounaan Sorrentossa, nappasimme auton allemme ja käänsimme keulan kohti seuraavaa majapaikkaamme Positanossa. Mutta siitä kerronkin lisää tarinan seuraavassa osassa.
Seuraavaksi: osa 4: Positano
Alla ajoreittimme Sorrentosta Pompeijin raunioille. Reitti on kerätty Android-puhelimellani. Reitin tarkkuus on paikoin aika heikko.