Keskisessä Vietnamissa Da Nangin kaupungin eteläpuolella sijaitsee viisi ympäristöään korkeammalle kohoavaa kalkkikivistä tötteröä, joita kutsutaan Marmorivuoriksi. Vuoret on nimetty kiinalaisen filosofian viiden elementin veden, metallin, puun, tulen ja maan mukaan. Alueella on perinteisesti tehty paljon kiviveistoksia, joskin nykyisin materiaalin hakkaaminen Marmorivuorista itsestään on kiellettyä. Veistoksia tehdään edelleen, mutta kivi tulee muualta Vietnamista.
Vuorilla on ollut tärkeä merkitys alueen ihmisille. Jo ajanlaskun alun aikoihin alueella eläneille chameille ne olivat pyhiä paikkoja. Myöhemmin Huessa majaansa pitäneet Vietnamin keisarit pysähtyivät alueella aina liikkeellä ollessaan. Vuoret ovat nimeltään Thuỷ (vesi), Kim (metalli), Mộc (puu), Hoả (tuli) ja Hoả (maa).
Me tutustuimme Marmorivuoriin matkatessamme autolla Huesta Hoi Aniin. Olimme varanneet yksityisen kuljetuksen Huen hotelliltamme, kun moinen ylellisyys ei ollut erityisen kallista. Matkaohjelmaan kuului muutama pysähdys, joista Marmorivuoret oli viimeinen. Kuljettajamme jätti meidät Thủyn juurelle ja lupasi mennä odottelemaan toiselle puolelle. Tämä vuori, jonka nimi tarkoittaa siis kiinalaisen filosofian elementeistä vettä, on ainoa jonka päälle voi kiivetä. Reippaammille on tarjolla portaat ja laiskemmat voivat käyttää hissiä. Valitsimme jälkimmäisen vaihtoehdon.
Vuori on ilmeisen suosittu turistikohde, sillä sen juurella on melkoinen markkinameininki. Sinnikäs nainen yritti puoli väkisin myydä meille perheensä valmistamia koriste-esineitä, vaikka yhtä sinnikkäästi yritimme kertoa haluavamme vain käydä vuorella ja jatkaa matkaa ilman matkamuistoja. Pääsimme naisesta eroon vasta hissille saavuttuamme. Silloinkin hän lupasi odottaa meitä alas palattuamme ja johdattaa meidät kauppaansa. Arvelin pääsevämme naisesta eroon, koska mehän olimme laskeutumassa alas vuoren toiselta puolelta, jossa kyytimme odotteli.
Alueelle päästäkseen on maksettava 40 000 dongin (n. 1,50€) pääsymaksu ja hissimatka maksaa 15 000 dongia lisää (n. 0,50€). Portaita nousten toki säästää hissimatkan hinnan, mutta ainakin kuumimpina aikoina vuodesta moinen pieni sijoitus helpompaan kipuamiseeen kannattaa. Portaita on 156 kappaletta, eikä kiipeämistä toisaalta kehuta kovin vaativaksi. Matkan varrella on kuulemma tarjolla myös nähtävää, joten pelkkiä portaita ei tarvitse koko matkaa tuijotella. Tässä olen valitettavasti kuitenkin vain netistä lukemani tiedon varassa, koska siis valitsimme vähemmän hikoilun taktiikan ja ajelimme ylös hissillä.
Marmorivuorten alueella on useita luolatemppeleitä. Myös Thủyn päällä on temppelirakennuksia ja buddhapatsaita. Vaikka vuorelle pääsee hissillä, ei ylhäällä kulkeva polku ole esteetön. Portaita on jonkin verran, mutta mikään raskas vaellus ei ole kyseessä. Kesän 40 asteen helteessä toki tuli hiki, mutta se johtui lähinnä kosteasta kuumuudesta, ei niinkään fyysisestä rasituksesta.
Reitin varrella on ikään kuin erillisiä tiloja, vaikka ulkona ollaankin. Osin aluetta on rajattu muurein, osin kyseessä ovat luonnolliset kalliomuodostelmat, joita kenties on vähän muokattu tarpeen mukaan. Reitti kulkee usean portin läpi. Itsenäisesti vaellellen valitettavasti rakennusten ja porttien merkitys jäi hämärän peittoon. Vuoren juurelta voi varmasti hankkia avukseen oppaan. Itse olisin oppaan halutessani kuitenkin varannut jonkin opastetun kierroksen netistä esimerkiksi Klookin tai Get Your Guiden kautta, sillä oman kokemukseni mukaan vietnamilaiset ovat todella kovia vedättämään, enkä siksi suostuisi koskaan lähtemään mihinkään mukaan pelkän suullisen sopimuksen perusteella. Lopullinen hinta kun harvoin on se, mistä aluksi on sovittu. Voi toki olla, että muilla on parempia kokemuksia, mutta meitä kyllä yritettiin vedättää ihan joka kerta, kun vain tilaisuus moiseen tarjoutui.
Vuoren huipulla kulkevan polun kävelee läpi nopeimmillaan noin puolessa tunnissa. Tuossa ajassa ehtii kuitenkin vain vilkuilla ympärilleen. Kunnollinen tutustuminen rakennuksiin ja maisemiin vaatii vähintään tunnin sijoituksen. Yksityiskohtia tarkemmin tutkimalla ja kameran kanssa dokumentoimalla aikaa tuhraantuu vielä selvästi tuotakin enemmän. Meidän vierailumme ajalle sattui tihkusateinen päivä, eikä sää oikein houkutellut pitkään kierrokseen. Kiersimme vuoren huipun vähän vajaassa tunnissa. Ei kuitenkaan kannata antaa harmaiden kuvien hämätä. Sää oli pilvipeitteestä huolimatta, tai kenties juuri siitä johtuen, todella kuuman hiostava. Oletettavasti talvikaudella tarjolla on viileämpää säätä.
Alas laskeuduttuamme emme heti nähneet tuttua autoa, mutta sen sijaan tuttu nainen oli välittömästi takaisin kimpussamme. Hän toki tiesi turistien laskeutuvan alas toiselta puolen vuorta, joten hieno hämäysyrityksemme oli ihan turha. Nainen ehti helposti kiertää vuoren meidän ihmetellessämme maisemia ylhäällä ja niinpä hän olikin valmiina odottamassa. Ilmeisesti kesäkaudella turisteja on yksinkertaisesti niin vähän, että kaikki tilaisuudet on käytettävä hyväksi. Onneksi kuljettajamme kuitenkin hurautti pian paikalle ja pääsimme pakoon matkamuistoja ostamatta.
Marmorivuoret ovat ihan mielenkiintoinen nähtävyys, etenkin Da Nangissa tai lähialueella majaileville turisteille. Huesta matkaa kertyy kahden tunnin verran, mutta Da Nangista katsoen alue on aivan vieressä. Hoi Anistakin autossa istumista on vain puolen tunnin verran. Kannattaa miettiä vähintään puolen päivän uhraamista alueen tutkimiseen, sillä luolatemppelit näyttävät kuvien perusteella varsin mielenkiintoisilta.
Tämä tulisi ilman muuta olemaan Vietnamissa meilläkin kohteena. Todennäköisesti itse valitsimme porrasvaihtoehdon, ellei sitten sattuisi olemaan aivan tuskallisen kuuma päivä. Näyttää muuten kauniin vehreältä eikä kuvien perusteella olisi edes ihan uskomatonta väenpaljoutta.
Tuo väen vähyys johtunee juurikin kesäisestä ajankohdasta. Muutoinkin Vietnamissa oli tuohon aikaan vuodesta hyvin vähän turisteja liikkeellä, pois lukien australialaiset, jotka olivat tulleet talvilomaansa viettämään.