Maaseudun rauhassa vietetyn viikon jälkeen suurkaupunki Yangonissa koko ihmiselon kirjo hyökyi päälle ja ylikuormitti kaikki aistit. Jälleen yli 40 asteen kohonnut lämpö nosti hien pintaan, arvanmyyjän kopista raikaava musiikki sekoittui autojen tööttäilyyn ja nenään tulvi vähän väliä vähemmän miellyttävää tuoksua. Oliko se viemäri vai myytiinkö kulman takana katukojussa duriania?

Viimeinen Myanmarin kohteistamme oli väkiluvultaan noin Suomen kokoinen Yangon. Tämä entinen pääkaupunki on kovin eri puusta veistetty kuin matkan alussa näkemämme maan toiseksi suurin kaupunki Mandalay. Yangonissa hotellimme läheltä löytyi jo suuri moderni ostoskeskus luksusmerkkeineen ja ketjuravintoloineen. Kävelläkään ei tarvinnut pientareella, sillä Yangonissa on myös jalkakäytäviä. Liikenne oli melko kaoottista, mutta mopot puuttuivat tyystin. Niillä kun ei saa Yangonin keskustassa pärrätä.

Matkamme Inle-järven maisemista Yangoniin tapahtui yöbussilla. Matka kesti puoli vuorokautta, iltakuudesta aamukuuteen. Netistä lukemamme perusteella päädyimme JJ Expressin bussiin, jonka piti olla huomattavan moderni ja mukava. Tämän voimme allekirjoittaa. Bussimme penkit olivat lähellä lentokoneen businessluokan istuimia. Käytävän toisella puolella oli kaksi ja toisella puolella vain yksi penkki. Kullekin riville oli siis mahdutettu vain kolme penkkiä normaalin neljän sijaan. Tämä takasi lokoisat olot, etenkin kun penkit kääntyivät liki makuuasentoon. Bussikyydin olimme varanneet jo etukäteen netistä 12go.asian kautta.