Kirkot ja museot ovat tyypillisiä huonon sään kohteita, joita on hyvä olla mukana tärppilistalla varmuuden vuoksi. Lontoossa sateen uhka on aina olemassa sääennusteista riippumatta, sillä Atlantti sylkee saarivaltion päälle matalapaineita jatkuvana virtana ja sää muuttuu nopeammin kuin turisti ehtii sateenvarjoa esiin kaivaa. Tällä kerralla sateisia hetkiä sattui kohdalle useampanakin päivänä. Kirkoista tärppilistallamme oli vain St. Paulin katedraali, mutta se jäi nyt käymättä. Sen sijaan kävimme kahdessa muussa kirkossa. Museoista olimme varautuneet käväisemään British Museumissa, joskin vähän eri syystä kuin yleensä. Tämä vierailu toteutui ja sen lisäksi piipahdimme pikkuisen pienemmässä ja modernimmassa museossa kaupan päälle.
Westminster Abbey
Lontoon ja mahdollisesti koko Iso-Britannian tunnetuin kirkko Westminster Abbey oli meille tuttu ihan ensimmäiseltä Lontoon vierailultamme. Muistikuvat olivat pikkuisen jo kuitenkin ehtineet laimentua, sillä tuosta ensivisiitistä oli ehtinyt kulua jo pari vuosikymmentä. Uusintavierailu ei ollut mitenkään erityisesti suunnitelmissa tällä reissulla, mutta kun se nyt sattui sijaitsemaan sopivasti vartin kävelymatkan päässä majapaikasta, päädyimme kuitenkin varaamaan audienssin.
Westminster Abbeyyn olisi ollut tarjolla myös useita erilaisia opastettuja kierroksia, mutta ne olivat kaikki valitettavasti jo loppuunmyytyjä. Erityisesti meitä olisi kiinnostanut todella pienen ryhmän aamukierros ennen kirkon avaamista muulle yleisölle. Kiinnostus tätä vaihtoehtoa kohtaan vain kasvoi vierailun myötä, kirkossa kun oltiin kuin sillit suolassa. Ehkä sitten seuraavalle Lontoon visiitille teemme varauksen hyvissä ajoin etukäteen aamuturneelle.
Sinällään en ihmettele Westminster Abbeyn suosiota. Siellä on kruunattu kaikki Englannin ja Iso-Britannian hallitsijat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta vuodesta 1066 lähtien. Kirkko on myös upeasti koristeltu ja se koostuu useista kovastikin toisistaan poikkeavista tiloista. Varmasti kirkko oli täynnä väkeä myös ensimmäisellä vierailullamme, mutta siitä visiitistä jäi päällimmäisenä mieleen juuri rakennuksen sisätilojen kauneus. Mahdollisesti kyse oli ensikokemuksen vau-efektistä tai sitten nuorena jaksoin väkijoukkoja paremmin. Näin keski-ikäisen kääkän näkökulmasta väkeä oli kuitenkin ihan liikaa.
Lopulta koimme hämmentävän hiljaisen hetken aivan kierroksemme lopussa. Olimme kulkeneet audio-oppaat kauloissamme roikkuen koko rakennuksen peruslipulla nähtävinä olevat osat läpi ja suuntasimme kohti ulko-ovea. Viimeisenä nähtävyytenä oli vielä jäljellä kruunajaistuoli, jota sai ihailla lasin läpi ulko-oven viereisessä kulmassa. Tässä vaiheessa kirkon vierailuaika oli jo päättynyt ja meidän viimeisten turistien poistumista jo odoteltiin. Ilmeisesti jokin messu oli alkamassa, sillä kirkossa raikui kuorolaulu. Jokunen vierailija jäi istumaan penkeille. Muutoin koko keskilaiva oli autio ja minähän tietysti käytin tilaisuuden hyväkseni räpsimällä kuvan jos toisenkin. Näköjään sen aamun erikoiskierroksen lisäksi myös päivän viimeiset vierailuajat voisivat olla hyvä hetki tutustua tähän muutoin kovin suosittuun rakennukseen.
British Museum
Vierailimme tälläkin kerralla British Museumissa, jossa viettämämme ruuhkainen iltapäivä oli vielä hyvässä muistissa parin vuoden takaa. Nyt emme kuitenkaan keskittyneet mesoamaan Potamiassa emmekä hieromaan glyyfejä, vaan saavuimme paikalle ensisijaisesti iltapäiväteelle. Museon Great Court ravintolassa kun tämmöistä tarjottiin ja edellisellä kerralla ohi kävellessämme paikka näytti tarjoiluineen varsin houkuttelevalta. Olimme tehneet pöytävarauksen ravintolaan ja lisäksi olimme varanneet vierailuajan museosta. Näihin Lontoon suuriin julkisiin museoihinhan pääsee sisälle ilmaiseksi, mutta valtavista vierailijamääristä johtuen jonot saattavat muodostua pitkiksi. Etukäteen aikaslotin varaamalla jonon voi kuitenkin ohittaa helposti.
Iltapäivätee ei lopulta ollut mikään erityinen. Tarjottavat olivat sinällään ihan hyviä, mutta parempaakin Lontoosta löytyy. Yli £40 hinnalla olisi jo voinut odottaa enemmän. Jos tämä olisi ollut ensimmäinen iltapäiväteekokemuksemme kaupungissa, olisimme voineet innostua enemmänkin. Nyt jouduimme kuitenkin tuomitsemaan Great Courtin iltapäiväteen laariin ”ihan kiva”. Ravintolan sijainti keskellä museota oli kuitenkin mainio. Pöytään istahtaessa ehti hetkeksi unohtaa joka puolella ympärillä vellovat ihmismassat.
Ihan tyystin emme malttaneet museon aarteitakaan ohittaa. Katselimme matkalla ravintolaan alakerran muinaisesineet Mesopotamian siivekkäistä häristä Rosettan kiveen ja teehetken jälkeen ravintolan kanssa samasta kerroksestä löytyneet Egyptin muumiot sekä muinaisen Britannian aarteet. Muumiot olivat edelleen todella suosittuja ja tungos vitriinien välissä sen mukainen. Muualla yläkerrassa oli sen sijaan todella rauhallista. Roomalaisen Britannian esinelöydöt olivat todella mielenkiintoisia ja samalla täydentyi pari aukkoa sivistyksestä. Olin ehtinyt ihan tyystin unohtamaan, että viikingit hallitsivat parhaimmillaan koko Englannin aluetta ja vielä palasta Skotlantiakin siihen päälle.
Westminsterin katedraali
Reissun toinen kirkko oli minulle ennalta ihan tuntematon. Olisin varmasti olettanut jonkun puhuessa Westminsterin katedraalista hänen tarkoittavan oikeasti Westminster Abbeyta. Moni muukin oli mennyt vipuun, sen verran moni Googleen arvioita Westminsterin katedraalista kirjoittanut oli selvästi todellisuudessa käynyt siinä toisessa kirkossa. Nyt emme oikein voineet olla huomaamatta Westminsterin katedraalia, sillä se näkyi varsin mainiosti huoneemme ikkunasta käsin. Kävelimme sen ohi useita kertoja majapaikasta liikkeelle lähtiessämme.
Westminsterin katedraali on Englannin tärkein katolinen kirkko. Pääosa kristityistä briteistähän kuuluu anglikaaniseen kirkkoon, jonka kuningas perusti aikoinaan suututtuaan paaville tämän kieltäydyttyä myöntämästä hänelle avioeroa. Kun anglikaaninen Westminster Abbey on miltei tuhat vuotta vanha, on Westminsterin katedraalilla ikää vain vähän reilut sata vuotta. Ulkopuoleltaan ampiaismaisen raidallinen katedraali on todella kookas kirkko ja sen kellotorni on jopa ylikorkea. Yritäpäs saada kirkon julkisivu torneineen samaan valokuvaan kääntämättä kameraa pystyasentoon. Laajakulmalinssillä se toki onnistuu, mutta kuvan laitaan jäävä kellotorni vääristyy silloin banaanin muotoiseksi.
Kun katedraali suorastaan hyppäsi silmille heti hotelliin saapuessamme, päätimme tutustua siihen vähän tarkemmin. Kävi ilmi, että niin kirkossa kuin sen kellotornissakin pääsi vierailemaan varsin helposti. Itse kirkkoon ei ollut sisäänpääsymaksua, mutta kellotorniin noustakseen oli kaivettava kuvetta £10 verran. Toisaalta rahalle sai myös vastinetta, sillä koko Westminsterin alue näkyi tornista hienosti. Kiipeäminenkin kävi harvinaisen helposti, ylös asti kun pääsi hissillä.
Jättimäisen kirkon rakentaminen oli ollut pienehkölle katolilaisyhteisölle valtava taloudellinen ponnistus ja jossain vaiheessa rahat olivat yksinkertaisesti loppuneet kesken. Tämä näkyi hyvin kirkon sisällä, sillä keskilaivan koristelu oli yläosasta jäänyt tyystin tekemättä. Moni kirkossa käynyt tuntuikin haukkuvan sitä rumaksi. Toisaalta jokunen turisti kehui katedraalia jopa kauneimmaksi näkemäkseen kirkoksi.
Kovasti vaihtelevat näkemykset selittynevät sillä, että osa vierailijoista vain vilkaisee kirkkoa ovelta ja kääntyy sitten pois. Ne kauneimmat koristelut löytyivät sivukappeleista, joita katedraalissa oli useita. Ymmärrän hyvin kirkkoa kehuvia ihmisiä, harvassa paikassa olen nähnyt yhtä paljon yhtä upeita mosaiikkeja kuin Westminsterin katedraalin sivukappeleissa. Ei siis kannata antaa ensivaikutelman pelästyttää, vaan lähteä rohkeasti tutustumaan kirkon sisäosiin. Suosittelen kuitenkin varautumaan valokuvauskieltoon, joka on voimassa kirkonmenojen aikana. Minulle ei koskaan selvinnyt, minkä aikataulun mukaan nämä seremoniat menevät. Aina messuttiin, vaikka aikataulu sanoi mitä.
Moco London
Reissun toinen museokohde löytyi ihan vahingossa. Monesta muustakin kaupungista löytyvä modernin taiteen museo Moco mainosti näyttävästi bussien kyljissä ja onnistui houkuttelemaan meidätkin tutustumiskäynnille. Ennen vieralua ehdin vain nopeasti lukaista läpi listan museosta seinätilaa saaneista taiteilijoista. Varsin kevyin ennakkotiedoin siis olimme liikkeellä, mutta siitä huolimatta viihdyimme hyvin.
Moco osoittautui mukavan kokoiseksi museoksi. £25 pääsymaksu tuntui kovalta tässä ilmaisten museoiden kaupungissa, mutta ainakin me koimme saavamme rahalle vastinetta. Kolmeen tasoon oli saatu mahdutettua mainio kattaus kantaa ottavaa ja ajatuksia herättävää taidetta. Myös katutaiteilija Banksyn teoksia oli nähtävillä useita. Aluksi epäilin tarjolla olevan kopioita taiteilijan töistä, mutta yllättäen nähtävillä olevat teokset olivatkin virallisesti aidoiksi todistettuja. Salaa seinille teoksiaan tekevä taiteilija ei ole kovin museoystävällinen, mutta näköjään niitä seinän palasia saadaan tarpeen tullen irrotettua ja siirrettyä.
Etukäteen vähän ihmettelin muusikko Robbie Williamsin nimeä museon listalla. Hänen töilleen oli varattu varsin suuri tila museon ylimmästä kerroksesta. Lopulta tämä herran Radikaali rehellisyys -teossarja osoittautui museon suurimmaksi positiiviseksi yllätykseksi. Teosten musta huumori ja itseironia osuivat ja upposivat.
Eikä siinäkään ollut vielä kaikki, lisää on tarjolla yhden osan verran. Seikkailumme jatkuu niin kaupungin toisilla laidoille kuin vähän niiden ulkopuolellakin. Koska retkillä tärkeintä ovat eväät, istahdamme myös hetkeksi jos toiseksikin iltapäiväteen äärelle.