Kesällä 2009 lähdimme ensimmäisen kerran kiertomatkalle, johon kuului autoilua vieraassa maassa. Italialaisen ruoan ja viinin ystävinä kohteeksi valikoitui Toscana. Matka-aikaa ei meillä ollut kuin kymmenen päivän verran, joten mitään suuren suurta kierrosta emme ehtineet tehdä. Emme näet halunneet vaihtaa majapaikkaa ihan joka päivä.
Finnair lensi tuona kesäkautena suoraan Pisaan. Lentojen valinta ei siis tuottanut vaikeuksia. Emme kuitenkaan halunneet aloittaa reissuamme Pisasta vaan Firenzestä. Siksi hyppäsimme lentokentällä junaan ja matkustimme naapurikaupunkiin. Firenzessä yövyimme Arno-joen rantamaisemissa kaupungin keskustassa kolmen yön verran.
Firenzessä autolla ei ollut käyttöä, joten kulkuperin vuokrasimme vasta kaupungista poistuessamme. Uuden karhea hopeanuoli Fiat Panda laiskalla dieselmoottorilla allamme karautimme pientä Chiantigiana-tietä pitkin Chianti-viinin synnyinalueen sydämeen. Matkalla pysähtelimme katsomassa kyliä ja iltapäivällä pysäköimme piskuisessa Pietrafittan kylässä syrjässä päätieltä sijaitsevan La Capannuccia -hotellin pihaan.
Majoituimme Chiantin piilopirtissämme kolmen yön ajan. Hotellin omistajat Daniela ja Mario pitivät meistä hyvää huolta. Pieni viiden huoneen hotelli oli varsinainen löytö. Ensimmäisenä yönä hotellissa oli meidän lisäksemme vain yksi hollantilais-puolalainen pariskunta, joiden kanssa istuimme illallispöydässä jutellen niitä näitä. Daniela valmisti paikallista ruokaa, jonka Mario tarjoili. Viinilistalta löytyi kolme chianti classicoa siitä ihan naapurista. Vierailumme aikana teimme päiväretkiä lähialueen kaupunkeihin.
Chiantin jälkeen jatkoimme matkaa etelään kohti Montalcinon kaupunkia. Tämä Brunello di Montalcino -viinin koti oli mielessäni heti matkaa suunnitellessamme. Onhan tämä viini ollut ykkössuosikkini aina siitä asti, kun sitä ensimmäisen kerran maistoin Roomassa jo yli puoli vuosikymmentä aiemmin. Montalcinossa vietimme niin ikään kolme yötä. Näinä päivinä nautimme kukkulakaupungin ja sen alapuolisten maiden viinitilojen tarjonnasta.
Lopuksi palasimme vielä yhdeksi yöksi Pisaan. Siirtymätaival oli paljon pidempi kuin aiemmilla päiväretkillämme, joten ajelimme matkan tylsästi moottoritietä pitkin. Pisassa tutustuimme iltapäivän ajan kaupunkiin ja aamulla palasimme kotiin.
Pisaa lukuunottamatta kaikki tutustumamme kohteet olivat erittäin mielenkiintoisia ja voisimme ehdottomasti palata vaikka kaikkiin niistä takaisin milloin vain. Kenties jossain vaiheessa ainakin jokin näistä paikoista pääsee mukaan osaksi jotain uutta roadtripiä. Ja Firenzessähän voi käväistä viettämässä vaikka pitkän viikonlopun.
Poikkeuksellisesti tämän roadtripin tilinpäätöstietoja ei ole julkaistavaksi. Tuolta ajalta ei ole enää kuitteja tallessa, eikä niitä vielä silloin tullut kirjattua sähköiseen arkistoon. Lisäksi liki seitsemän vuoden takaisten hintatietojen relevanttius nykyhetkessä on kovasti kyseenalainen.