Maaliskuun alkupuolella tarjoutui tilaisuus pyrähtää viikonlopun pituiselle työmatkalle Latvian pääkaupunki Riikaan. Minulla ei ollut aiempaa kokemusta Latviasta ja muutenkin Baltiassa olen käynyt vain parin Tallinnassa vietetyn iltapäivän verran. Ohjelmaa oli tarjolla sen verran paljon, ettei itse kaupunkiin tutustumiseen jäänyt kauheasti aikaa. Lauantaina jalkauduimme pienellä porukalla omatoimisesti kaupungille ja sunnuntaina pääsimme liikkeelle ihan paikallisoppaan johdolla.
Opastamattomalla kierroksella emme saaneet kauheasti aikaiseksi, mitä nyt yhden ostoskeskuksen katolta kävimme pari valokuvaa ottamassa ja yhdessä oluttuvassa pikaisesti piipahtamassa.
Opastettu kierros olikin sitten oikea historian luento 1200-luvulta tähän päivään. Kävelimme hotellilta vanhaan kaupunkiin ja siellä kiertelimme ympäriinsä aina välillä pysähtyen tarkemmin tutustumaan johonkin kohteeseen ja kuulemaan tarkemmin sen tarinaa.
Saimme pikakertauksen Latvian historiasta. Varsin turbulenttia on Baltian tienoilla ollut verrattuna Suomeen. Kahteen otteeseen olemme olleet latvialaisten kanssa osana samaa valtiota: ensin osana Ruotsia ja sitten osana Venäjää.
Riikan vanha kaupunki on varmasti kesäisin todella viehättävä. Ei se pöllömmältä näyttänyt näin keväänkään korvalla. Vanhoja kivitaloja ja kapeita kujia on tarjolla. Ihan hienoa, että tällaisia maisemia löytyy vajaan tunnin lennon päässä Helsingistä. Vastaavaa ei Suomessa ole.
Kaupungin omistajat ovat vuosisatojen tiimellyksessä vaihtuneet moneen otteeseen, mutta kaupunkia on selvästi pidetty hyvänä. Sen verran hienosti säilynyt vanha kaupunki on. Unescon maailmanperintökohteiden listalle se pääsi vuonna 1997.
Kevät vaikutti olevan Baltiassa jo lähtökuopissaan. Lämpötilan puolesta isoa eroa Suomeen verrattuna ei tuntunut, mutta pieniä merkkejä luonnon heräämisestä oli jo havaittavissa.
Lyhyen välimatkan takia Riika voisi hyvinkin sopia esim. pitkän viikonlopun viettoon mainiosti. Esimerkiksi vähän edempänä keväällä tai miksei kesälläkin pikainen pyrähdys Riikaan voisi tuoda kivaa vaihtelua arkeen kuitenkaan tekemättä isoa lovea lompakkoon.