Lokakuun alussa häivyimme sateisesta Helsingistä ja lähdimme pitkäksi viikonlopuksi Kööpenhaminaan. Matka tuli oikeastaan pari vuotta myöhässä, sillä suunnittelimme tämän reissun jo keväällä 2024. Mahdollisuus sen toteuttamiseen tuli kohdalle kuitenkin vasta nyt. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Kurpitsakauden aloitus

Pikavisiittimme rakentui yhden pääkohteen ympärille. Reissun tavoitteena meillä oli käydä tutustumassa huvipuisto Tivoli Gardensin halloweenkauteen. Huvipuisto oli jo sulkeutunut kesäkauden päätyttyä ja muutaman viikon koristeiden vaihdon jälkeen se avautui lokakuun alussa uudelleen. Tivoli on muutenkin tunnettu kauniista koristeluistaan, joten odotuksemme kurpitsakaudelle olivat korkealla. Kyseessä oli kauden ensimmäinen viikonloppu ja osasimmekin odottaa kohtalaista väenpaljoutta sekä pitkiä jonoja laitteisiin. Tämä ei meitä haitannut, sillä laitteet eivät olleet meillä lainkaan pääosassa.

Kurpitsat olivat vastassa jo heti pääportilla. Koristeluun olikin panostettu erityisesti portin läheisydessä. Lähes kaikkien rakennusten nurkilla oli kurpitsoja isoina kekoina. Alueen takaosaan päin koristelujen määrä hieman väheni. Kenties juuri tästä johtuen kierroksemme puiston ympäri oli varsin pikainen ja päädyimme lopulta viettämään pääosan ajasta isompien kurpitsaröykkiöiden luona. Teimme keskellä päivää pienen huoltokäynnin majapaikassa, mutta muutoin vietimme koko päivän huvipuistossa.

Huvipuistovierailun ohessa pääsimme ihailemaan Tanskan suurimpia kurpitsoja. Virallinen punnitus ja voittajan valinta tapahtui juuri meidän vierailupäivämme aikana. Emme kuitenkaan tulleet tarkistaneeksi tapahtuman aikataulua ja siitä johtuen seremoniat jäivät meiltä näkemättä. Kilpailun voittajakandidaatteja pääsimme kuitenkin katselemaan kohtalaisen läheltä, ne kun olivat esillä Nimb-hotellin edustalla. Voittajasta ei lopulta ollut epäselvyyttä, sillä kisan kärkeen kiilanneella jötkäleellä oli painoa reilusti yli tuplasti toiseksi tulleeseen verrattuna. Tuo perhemallin kurpitsa painoi reilusti yli 1000 kiloa! Oli siinä kasvista kerrakseen.

Tivolin koristeet pääsivät oikeuksiinsa erityisesti illan jo hämärryttyä. Näin syksyllä päivä oli Tanskassakin varsin lyhyt ja valot syttyivät pikkukakkosen aikoihin. Etenkin vedestä heijastuessaan valot näyttivät todella upeilta. Minulla ei tällä kerralla ollut mukana kunnollista jalustaa kameralle, mutta luovalla kuvauspaikan valinnalla taskukokoinenkin jalusta ajoi asiansa.

Muumioiden kammiossa

Tivolikierroksemme tapahtui jo heti reissun ensimmäisenä kokonaisena päivänä. Seuraavien päivien ohjelma oli vailla suunnitelmia ja niinpä menimmekin minne milloinkin mieli sattui tekemään. Kaivelimme aamiaisella tärppilistalta ideoita ja valitsimme niistä juuri silloin hauskimmalta kuulostavan. Toisena matkapäivänä ensimmäiseksi kohteeksi valikoitui tällä metodilla Tivolin naapurista löytyvä museo Ny Carlsberg Glyptotek. Pohdimme tätä museota jo edellisellä Kööpenhaminan vierailullamme, mutta jätimme kuitenkin väliin todettuamme sen olevan hieman tylsän kuuloinen. Kun nyt tiedän paremmin, totean tähän kaksi sanaa: höpön pöpön.

Jaa niin mikä teekki? Sivistyssanastossani oli glyptoteekin kokoinen aukko, mutta netistä katsomalla asia onneksi selvisi. Glyptoteekki on erityisesti veistotaiteeseen keskittynyt museo. Tässä tapauksessa kyseessä oli Carlsbergin panimon perustajan pojan Carl Jakobsenin yksityistä taidekokoelmaa esittelevä museo. Kokoelman helmiä olivat sen muinaisesta Egyptistä, Kreikasta ja Roomasta peräisin olevat veistokset. Myös ranskalaisten veistosten osalta kokoelmasta löytyi varsin tunnettua tavaraa. Vaikka veistokset olivat pääosassa, oli kokoelmassa mukana myös maalauksia.

Meidän suosikkimme löytyivät kuitenkin kellarikerroksesta, jossa oli nähtävillä pari egyptiläistä muumiota sekä samaan sarjaan kuuluvia muinaisia hautaesineitä. Olemme katselleet vastaavia osastoja myös Louvressa ja British Museumissa, joista poiketen Ny Carlsberg Glyptotekissa kokoelmaan sai tutustua kaikessa rauhassa ilman valtavaa tungosta. Muutoinkin museossa oli mukavan väljää.

Muumioiden lisäksi tykkäsimme kovasti museon rakennuksesta. Erityisesti keskellä kompleksia sijaitseva talvipuutarha oli kaunis. Istahdimme hetkeksi katselemaan sitä museon kahvilasta käsin. Tilasimme välipalaksi pari skonssia, jotka osoittautuivat numeron verran perinteisiä brittiversioita suuremmiksi. Yhdestäkin skonssista voi siis seurata skonssiähky, jos kyseessä on tanskalainen jättiskonssi.

Kanavakierroksella

Museossa vierähti kivasti aikaa ja skonssi siirsi nälkää pitkälle iltapäivään. Lounaamme jäi lopulta niin myöhäiseksi, että ehdimme sen jälkeen enää nippa nappa mukaan päivän viimeiselle kanavaristeilylle. Olimme edellisellä Kööpenhaminan visiitillämme nähneet näitä risteilypaatteja liikkeellä ja jo silloin pohdimme risteilyä yhtenä vaihtoehtoisena ohjelmanumerona. Tuolloin kuitenkin muut aktiviteetit kiinnostivat enemmän. Onneksi tällä kerralla pääsimme vesille.

Iltaa kohti viilenevä sää pakotti meidät ottamaan risteilylle mukaan ylimääräisiä vaatekerroksia. Käsineetkin olivat tarpeen. Vaikka päivällä lämpötila oli ehtinyt kivuta yli 15 asteen, sai navakka tuuli ilman tuntumaan paljon tuota kylmemmältä. Vesillä tuulen vaikutus vielä korostui.

Tarjolla olisi ollut useammasta eri paikasta lähteviä risteilyjä. Aiemmin päivällä olisi lisäksi ollut mahdollista istahtaa paatin kyytiin* *kahdeksi tunniksi. Meille jäi nyt myöhäisen aikataulun vuoksi ainoaksi vauhtoehdoksi tunnin pituinen Stromman operoima kanavaristeily, joka lähti Gammel Strandista. Kahden tunnin risteily olisi kanavien lisäksi esitellyt myös kaupungin satamaa. Meille tämä tunnin pituinen lenkki oli oikein passeli.

Kiintiölinna

Olemme edellisillä Kööpenhaminan vierailuillamme kiertäneet kaupungin linnoja. Vielä oli yksi linna näkemättä, nimittäin Amalienborg. Siellä olisi vieläpä ollut mahdollista käydä ihan sisällä asti tutustumassa tanskalaiseen kuninkaalliseen sisustustyyliin, mutta valitettavasti aikatauluumme ei linnavierailua mahtunut.

Onneksi kuitenkin tutustuin kaupungin karttaan tarkemmin. Samalla huomasin, että Amalienborg on vähän tavallisuudesta poikkeava linna. Se on nimittäin varsin avoin. Onhan siinä muuriakin pikkuisen näön vuoksi, mutta oikeastaan linna koostuu useammasta rakennuksesta, jotka reunustavat keskellä olevaa isoa aukiota. Aukiolle kulkua ei ole mitenkään rajoitettu. Meille jäi reippaasti sujuneen pakkauksen johdosta kotiinpaluupäivänä sen verran luppoaikaa, että ehdimme käydä kävelemässä Amalienborgin läpi kanavan rantaan ja takaisin.

Amalienborg sijaitsi kanavan takaa oopperatalolta kohti Marmorikirkkoa johtavalla suoralla linjalla. Samalla linjalla oli myös rannan pielessä sijaitseva Amalienhavenin puutarha. Puutarhan näyttävä suihkulähde oli valitettavasti aamupäivällä päällä vain laiskalla säästöpaineella. Olin nähnyt sen edellispäivänä kanavaristeilyllä ohi ajaessamme täydessä toiminnassa. Palaan katsomaan suihkulähdettä joskus tulevaisuudessa uudestaan, samalla kun käymme tutustumassa Amalienborgin sisätiloihin.

Voileipien aatelia

Tutustuimme aikoinaan liki kymmenen vuotta sitten tanskalaisiin voileipiin eli smørrebrødeihin legendaarisen kööpenhaminalaisravintola Schønnemannin lounaalla. Tuolloin vain kävelimme suoraan kadulta ravintolaan ilman varausta. Nykyisin ei pöytä irtoa yhtä helposti, sillä ravintola on etenkin viikonloppujen osalta täyteen varattu useaksi kuukaudeksi eteenpäin. Kirjoitushetkellä loppuvuoden aikana näkyi olevan tilaa enää muutamana alkuviikon päivänä. Olimme mielestäni ajoissa liikkeellä, mutta niin vain ainoa vapaa aika osui maanantaille. Aika ei ollut ihan paras mahdollinen, mutta saimme smørrebrødit kuitenkin ahdettua matkaohjelmaan juuri ennen lähtöä lentokentälle kotimatkaa varten.

Schønnemannilla ei mikään ollut muuttunut sitten edellisen vierailumme. Tämän totesi myös ystävällinen tarjoilijamme. Tarjolla oli edelleen vain smørrebrødeja ja tarjoilija aluksi varmisti, että tiedämme millaiseen ravintolaan olemme saapuneet. Toden totta, ruokalista vaikutti kovin tutulta. Ainoa epäilemäni muutos sitten edellisen kerran oli alkoholittoman oluen nouseminen listalle. Akvaviitteja olisi edelleen ollut tarjolla joka lähtöön, mutta me jätimme snapsit tällä kertaa ottamatta. Viimeksi yhden suositellun snapsin maistoin ja totesin, etteivät moiset lukeudu minun suosikkiruokajuomiini.

Paikan suosio ei varsinaisesti yllätä, sen verran hyvää evästä oli jälleen tarjolla. Söimme molemmat kaksi leipää, mikä oli meille ihan maksimimäärä. Ovat nimittäin melko tuhtia syötävää. Toki Kööpenhaminasta löytyy hyviä smørrebrødeja halvemmallakin, mutta pidän silti Schønnemannin tärppilistalla myös seuraavaa reissua varten. Pöytävaraus on näköjään vain tehtävä heti, kun matkan ajankohta alkaa olla selvillä.

---

Eihän siitä ole kahta sanaa, Kööpenhamina on mainio kaupunki. Syksyinen ajankohta ei muuttanut käsitystämme, etenkin kun sääkin suosi pääosin oikein hienosti. Palaamme varmasti kaupunkiin uudelleen lähitulevaisuudessa. Tosin seuraavalla kerralla lienee kesäisen ajankohdan vuoro. Olemme nimittäin vierailleet Kööpenhaminassa vain aikaisin keväällä ja näin kesän jo päätyttyä.