Espanjan Aurinkorannikolla voi tehdä paljon muutakin kuin löhötä rannalla. Yksi mielenkiintoinen vierailukohde löytyy rinteeltä vähän Benalmádenan kaupungin yläpuolelta. Kyseessä on hyvän kokoinen trooppinen kasvihuone täynnä perhosia eri puolilta maailmaa.
Perhospuisto eli mariposario Manowa avautui vuonna 2011. Joskin nykyisellä nimellään se on toiminut vasta vuodesta 2025 lähtien. Se syntyi osana hanketta, jossa Costa del Solille etsittiin rantalomailun rinnalle uudenlaisia vetonauloja. Jo rakennuksestakin haluttiin tehdä näyttävä ja esikuvaksi otettiin thaimaalainen temppeli. Osa rakennuksen koriste-elementeistä on ihan ehtaaa tuontitavaraa Thaimaasta. Aasialainen arkkitehtuuri ei tullut valituksi ihan sattumalta, sillä mariposarion rakennuksen viereen oli jo vuonna 2003 valmistunut aasialaista tyyliä edustava Stupa de la Illuminación (suom. Valaistumisen stupa). Stupa on yksi Euroopan suurimmista buddhalaisista rakennuksista.
Vaikka perhospuiston rakennus itsessäänkin on hieno, ovat siellä pääosassa kuitenkin perhoset. Päivittäin tässä kasvihuonemaisessa ympäristössä voi nähdä 1500-2000 perhosta, jotka edustavat 150 eri lajia. Suuret ja värikkäät perhoset ovat lähtöisin tropiikin olosuhteista Afrikasta, Aasiasta ja Amerikasta. Niiden viihtyvyyden varmistamiseksi mariposarion sisällä vallitsee 24-29 asteen lämpötila sekä korkea ilmankosteus. Jos siis vierailet paikassa talvikaudella, kannattaa takki riisua suosiolla sisään astuessa.
Rakennus on varsin suuri ja siellä on perhosille hyvin tilaa lennellä. Tila on jaettu puistomaisesti niin, että kulkuväylät kiertävät puita ja pensaita sisältävien alueiden ympäri. Perhosia lentelee kaikkialla, joten niitä pääsee katsomaan todella läheltä. Niiden valokuvaamiseen ei välttämättä tarvitse kännykkää kummempaa kameraa, sillä etenkin ruokintapaikoilla perhoset päästävät todella lähelle.
Ympärillä lentävien perhosten lisäksi vierailija voi hyvällä tuurilla nähdä myös perhosten kuoriutumisen kotelostaan. Kotelohuonetta voi katsella lasin läpi. Perhosten elinikä on 2-3 viikon luokkaa, joten uusia perhosia kuoriutuu päivittäin ja koko populaatio uusiutuu muutaman viikon välein. Osa perhosista syntyy alusta asti Benalmádenassa luonnollisen lisääntymisen avulla, mutta koteloita kuljetetaan paikalle myös muualta. Pääosa saapuu Teneriffalla sijaitsevalta perhoskasvattamolta, mutta joitain kuljetetaan myös lajien luonnollisilla kotikonnuilla sijaitsevilta kasvattamoilta. Kotelovaihe on luonteva kohta perhosen kuljettamiselle, koska silloin perhonen ei tarvitse ravintoa.
Perhospuisto on pohjimmiltaan kaupallinen matkailukohde, mutta vuonna 2025 tapahtuneen omistajanvaihdoksen myötä sen yhteyteen perustettiin myös säätiö Fundación Manowa, joka keskittyy luonnonsuojeluun, tutkimukseen ja ympäristökasvatukseen. Positiivisesti ajatellen vierailijan paikan päällä kuluttamista euroista osa saattaa mennä myös perhosten elinolojen parantamiseen niiden luonnollisilla kotikonnuilla.
Suosittelen varaamaan vierailuun vähintään tunnin verran aikaa. Perhosfanilla tai värikkäiden perhosten kuvaamisesta innostuneella valokuvaajalla aikaa voi kulua enemmänkin. Kuulemma paras vierailuajankohta on aamupäivä, jolloin perhoset ovat aktiivisimmallaan. Me kävimme paikalla joulukuisena iltapäivänä, eikä silloinkaan ollut puutetta lentoliikenteestä.
Perhospuisto on avoinna päivittäin ympäri vuoden. Kirjoitushetkellä voimassa olleen tiedon mukaan pääsymaksu on 13,50€. Aukioloaika vaihtelee hieman päivästä ja vuodenajasta riippuen. Tyypillisesti paikka on avoinna klo 10-18. Joinain päivinä aukiolo jatkuu klo 19 asti. Ajantasaiset tiedot kannattaa tarkistaa vierailun alla paikan virallisilta sivuilta täältä.
Mariposarion sijainti on vähän syrjäinen. Jos autoa ei ole käytettävissä, lienee helpoin vaihtoehto junailla Benalmádena-Arroyo del la Mielin asemalle ja jatkaa siitä joko taksilla tai bussilla 103. Málagasta paikalle pääsee myös suoraan bussilla numero 112. Autolla matkaa Málagan keskustasta kertyy noin 20 minuutin verran.
En enää nykyisin oikein viihdy eläintarhoissa, enkä siksi niissä halua vierailla. Etenkin isot eläimet kärsivät niissä väkisinkin tilanahtaudesta, eikä muidenkaan eläinten olosuhteita voi luonnollisiksi kehua. Nämä perhospuutarhat ovat poikkeus, sillä niissä on pääsääntöisesti todella hyvin tilaa perhosten lennellä ja olosuhteet ovat varsin lähellä trooppista puistoa. En silti sano, etteivätkö näitäkin paikkoja vaivaisi osin samat ongelmat, joista perinteiset eläintarhat kärsivät.