Aurinko paistoi, lämmintä oli pitkälti yli 30 astetta. Seurasimme kuin salapoliisi oudon henkilön jälkiä New Yorkin West Villagen kaduilla. Kaikki oli alkanut kadulle näennäisen viattomasti jätetystä kenkäparista, jonka jälkeen pian löytyivät sukat. Kävelimme huomaamattamme tuntikausia ja lopulta nälkäisinä pysähdyimme kuulun gastropub Spotted Pigin kohdalla. Kenties tämä oli virhe, sillä myöhäiseltä lounaalta takaisin kadulle palattuamme jälki oli jo ehtinyt kylmetä. Päädyimmekin lopulta kiipeämään portaita vanhalle rautatiesillalle, jota pitkin jatkoimme pohjoiseen kohti Chelsea Marketin kauppahallia.
New Yorkin Manhattanin länsilaidalta suunnilleen Meat Packing Districtin ja Chelsean välimaastosta löytyy mielenkiintoinen kohtalaisen uusi puisto High Line Park. Puisto avattiin yleisölle kolmessa vaiheessa vuosien 2009 ja 2014 välillä. Erikoisen puistosta tekee sijainti katutason yläpuolella käytöstä poistetulla rautatiesillalla. Vastaavia projekteja on toteutettu muuallakin, mutta silti High Linen sijainti hieman karun oloisella alueella Midtownin pilvenpiirtäjien siintäessä taustalla tekee paikasta monella tavoin viehättävän.
Rautatie palveli aikoinaan Meat Packing Districtin teurastamoja ja lihanpakkaamoja. Liikenne loppui kuitenkin jo vuonna 1980. Rautatie päätettiin purkaa, mikä herätti asukkaissa närää ja lopulta reitin suojelemiseksi syntynyt kansanliike sai käännettyä virkamiesten päät. Rautatiesiltakompleksin muuntaminen puistoksi lähti liikkeelle vuonna 2006.
Puisto sopii maisemaan täydellisesti. Alhaalta katutasosta katsottuna ei puistosta näy juuri muuta kuin jokunen satunnainen puu. Portaita ja hissejä ylös puistoon nousemista varten on sekä molemmissa päissä että useissa kohdissa myös reitin varrella. Me olemme kulkeneet puistoa aina joko pohjois- tai eteläpäästä aina suunnilleen puolivälissä sijaitsevalle Chelsea Marketin kauppahallille asti. Reitti on kokonaisuudessaan vajaat 2,5 km pitkä, joten sen pystyy kävelemään myös helposti kerralla läpi.
Puiston kasvillisuus vaikuttaa pääosin villiltä, mutta oikeasti kaikki on tarkasti harkittua ja paikoilleen istutettua. Laatoitettu kulkuväylä on selkeä, joskin välillä polku sukeltaa melkoiseen pöheikköön. Paikka paikoin alkuperäisiä ratakiskoja on myös näkyvillä. Reitin varrella on paljon penkkejä, joille voi istahtaa ihmettelemään maailman menoa.
Näkymät katutason yläpuolelta alapuoliseen kaupunkiin päin ova upeat. Tarjolla on myös enemmän ja vähemmän hienoa katutaidetta. Perinteisten töhryjen lisäksi esillä on häkellyttävän upeita seinämaalauksia, kuten kokonaisen seinän kokoinen toisinto klassisesta valokuvasta, jossa toisen maailmansodan päättymistä juhliva merisotilas suutelee Times Squarella valkopukuista naista (V-J Day in Times Square).
Jos High Line Parkia haluaa katsella oikein kunnolla tai vaihtoehtoisesti haluaa tulla itse nähdyksi, voi varata huoneen loistohotelli The Standardista. Rakennus sijaitsee High Linen päällä ja se on tunnettu ikkunoistaan, jotka tarjoavat High Linelta suoran näkymän huoneeseen. Mikäli siis ei vedä verhoja ikkunan eteen.
Kaupungin asukkaat ovat todellakin ottaneet High Line Parkin omakseen. Ihmiset käyttävät puistoa esteettömänä kulkuväylänä, jossa liikennevalot eivät hidasta menoa. Kauniina kesäpäivänä kaikki penkit tuntuvat olevan täynnä kirjoja lukevia tai muutoin ulkoilmaelämästä nauttivia ihmisiä.
High Line Park on mitä mainioin paikka viettää kesäpäivää. Puisto on sopivan pieni, jotta sen pystyy kävelemään läpi yhdellä kertaa. Näkymät reitin varrella on varsin vaihtelevia ja rakennusten välistä pilkistäviä klassisia midtownin pilvenpiirtäjiä on kiva bongailla. Vastaavia puistoja on ainakin Pariisissa ja Singaporessa. Kenties pitäisi tutustua niihinkin tulevilla reissuilla.
Niin, ja niiden kenkien ja sukkien mysteerin jäljille emme enää koskaan päässeet. Emmekä lopulta osaa edes sanoa, oliko näillä hylätyillä vaatekappaleilla oikeasti mitään yhteyttä toisiinsa. Tarina on kuitenkin tosi.
Muut kirjoitukset aiheesta New York: