Chicagon Art Institute on yksi maailman suurimmista ja samalla myös vanhimmista taidemuseoista. Se on perustettu vuonna 1879 ja museon nykyinen Grant Parkissa sijaitseva rakennus valmistui vuonna 1893. Rakennus on nähtävyys jo itsessään ja sitä vartioi kaksi Edvard Kemeysin veistämää pronssileijonaa. Nämä leijonat ovat Chicagon vastine Helsingin rautatieaseman kivimiehille, nekin saavat ajoittain ajankohtaisia koristeita ylleen.
Mäkkäri ei millään muotoa ole oma suosikkini, mutta tämä pikaruokakulttuurin synnyttänyt ravintolaketju on eittämättä tärkeä osa amerikkalaista historiaa. Siksi päätimmekin pysähtyä Kalifornian osuutta valtatiestä 66 ajaessamme vilkaisemaan museoitua ketjun ensimmäistä ravintolaa San Bernardinossa. Kyseessä todellakin on se sama paikka, jossa veljekset Richard ja Maurice McDonald avasivat ensimmäisen ravintolansa vuonna 1940.
Arizonan osavaltion Kingmanin kaupungissa sijaitseva Arizona Route 66 Museum on esitellyt valtatien 66 historiaa entisessä voimalaitosrakennuksessa vuodesta 2001 alkaen. Museo keskittyy valtatien Arizonan osuuteen, mikä on tyypillistä näissä pikkukaupunkien museoissa. Tämän vuoksi matkan varrella kannattaa piipahtaa useammassa museossa eri osavaltioissa.
Vanhan valtatien 66 varrella oli aikoinaan useita Wigwam-ketjun motelleja, joissa asiakkaat majoittuivat betonista rakennetuissa tiipiin näköisissä huoneissa. Nämä kuriositeetit lakkasivat kuitenkin houkuttelemasta turisteja ja yksi kerrallaan paikat jouduttiin sulkemaan. Enää ovat jäljellä vain Arizonan Holbrookin Wigwam sekä tämä Kalifornian San Bernardinon paikka.
Yksinäisellä paikalla keskellä Mojaven aavikkoa sijaitseva Roy’s Motel and Cafe on yksi valtatien 66 Kalifornian osuuden klassisia maamerkkejä. Sen tarina on myös kovin tuttu monista muista vastaavista paikoista, jotka kukoistivat valtatien varrella aikansa ja kuihtuivat pois uuden interstatetien valmistuttua. Uusi väylä kulki suoraan ohi kaupunkien ja kylien, eikä monikaan autoilija enää eksynyt vanhan valtatien palvelujen asiakkaaksi.
Emme voineet vastustaa kiusausta palata reilun kolmen vuoden jälkeen Route 66 -reitille. Meidän oli joka tapauksessa ylitettävä Mojaven autiomaa matkallamme takaisin Los Angelesiin, joten miksipä emme tekisi sitä vanhaa valtatietä pitkin. Varsinaisella Route 66 -matkallamme kesällä 2016 olimme ohittaneet liki koko Kalifornian osuuden vanhasta valtatiestä kiertäessämme Las Vegasin ja Kuolemanlaakson kansallispuiston kautta, joten suurin osa reitistä oli meille entuudestaan tuntematonta.
Saavutimme vanhan valtatien Kingmanissa, jonne saavuimme edellisestä pysähdyspaikastamme Phoenixista. Ajomatkaa päivän etapille kertyi kolmisen tuntia ja mukaan mahtui muutamia pysähdyksiä. Lopputuloksena olimme perillä majapaikassamme juuri sisäänkirjautumisen alkaessa kolmelta iltapäivällä.
Joulukuisen Kalifornian roadtripimme matkakertomus käynnistyy ensimmäisestä kohteestamme Hollywoodista. Tuo elokuvan taikaa huokuva Los Angelesin kaupunginosa vilisee filmitähtiä, punaisia mattoja ja ökyautoja. Kaikki on kimaltavaa ja kaunista eikä taivaalla näy pilven hattaraa. Päivät lumoavassa Hollywoodissa ovat aina täydellisiä, eikä mikään huoli voi niitä varjostaa.
Ja sitten minä heräsin. En voinut olla aloittamatta imelästi, vaikka todellisuudessa Hollywood on alueena kaikkea muuta kuin mitä sen nimeen ladatuista mielikuvista voisi päätellä. Jotenkin tuo mielikuvien ja todellisuuden välinen kontrasti on vain niin mehukkaan räikeä. Filmitähtiä emme vielä ole nähneet, mutta katujen varsilla telttailevia kodittomia sitäkin enemmän. Todennäköisemmin Hollywoodissa voi joutua aseellisen ryöstön uhriksi kuin törmätä filmitähteen. Yhtä lukuunottamatta kaikki suuret elokuvastudiot ovat kaikonneet alueelta, ja vaikka monissa teollisuushalleissa varmasti tehdään jotain elokuviin liittyvää, on silti Oscar-gaalan glamour Hollywoodin arjesta todella kaukana. Turistin kokema todellisuus löytyy jostain ääripäiden välimaastosta.
Kävimme joulukuussa juhlistamassa vaimoni syntymäpäivää kolmen viikon roadtripillä Kaliforniassa. Matkan alku- ja päätepisteenä toimi Los Angeles. Siinä välissä piipahdimme niin San Diegossa kuin naapuriosavaltio Arizonassakin, muutamia muita paikkoja unohtamatta.
Matkan varrelta löytyi paljon tuttuja elementtejä, kuten jo aiemmin hyväksi havaittuja hotelleja. Yhdistelimme mukaan sopivasti myös uutta ja ihmeellistä. Pysähdyimme ihan uusissa kaupungeissa ja tutuissakin paikoissa kiertelimme uusia nurkkia. Kävimme katsomassa niin amerikkalaista jalkapalloa, valtavia saguarokaktuksia kuin rannalla köllötteleviä hylkeitäkin.
Kahdeksannestatoista luukusta löytyy tarina kesältä 2016 USA:sta. Tarkemmin nyt matkustetaan Texasiin, Shamrockin pikkukaupunkiin Route 66 -tien varrelle. Pysähdyimme kaupunkiin helteisenä heinäkuun päivänä. Lämpötila oli kohonnut tuolloin iltapäivällä jo 40 asteen lukemiin.
Shamrockiin pysähdyksellemme oli oikeastaan kaksi syytä. Ensinnäkin tarvitsimme kahvia. Etenkin vaimoni suorastaan käy kahvilla ja minullekin kofeiini on tärkeä käynnissä pitävä aine. Etenkin roadtripeillä kofeiinitasapainon ylläpitäminen on ensiarvoisen tärkeää. Toinen syy pysähdykselle oli kaupungin hieno entisöity huoltoasema Conoco Tower Station.
Koska tämä joulukalenterin kolmastoista luukku osuu perjantaille, en voi mitenkään olla käyttämättä tilaisuutta hyväkseni ja valita tähän kohtaan epäonnisen tarinan. Tällä kertaa matkaamme ajassa vuoteen 2014, jolloin olimme ensimmäisellä Jenkki-roadtripillämme lähestymässä mahdollisesti upeinta kohdallemme osunutta luonnonihmettä.
Olimme autoilleet Seattlesta Los Angelesiin ja sieltä edelleen Las Vegasiin. Tarkoituksenamme oli jatkaa matkaa Vegasista lentäen itärannikolle, joten autolle ei enää olisi tarvetta. Siksi olimme suunnanneet Vegasissa suoraan lentokentälle palauttamaan auton.
