New Yorkiin on viimeisten muutaman vuoden sisällä avautunut kaksi uutta näköalatasannetta perinteisten Empire State Buildingin, Top of the Rockin ja tuoreemman One World Observatoryn lisäksi. Päätimme käydä tutustumassa näihin molempiin uutuuksiin taannoisella New Yorkin vierailullamme. Ensimmäisenä esittelyyn pääsee Midtownin länsilaidalla sijaitseva The Edge.
The Edge sijaitsee uudella rautatievarikon päälle rakennetulla Hudson Yardsin alueella kohoavassa 30 Hudson Yards -pilvenpiirtäjässä. Koko alue on muuttunut valtavasti muutamien viime vuosien aikana, joskin projektin toinen vaihe on edelleen työn alla. The Edgellä vieraillessamme emme näitä keskeneräisiä osia nähneet, mutta havainnekuvista ymmärsin uuden osuuden rakentuvan loppujen avoimien raiteiden päälle. Melko isoja asioita joka tapauksessa lienee työn alla, sillä puuhastelun olisi määrä jatkua vuosikymmenen loppuun asti. 30 Hudson Yards on 390 metriä korkea ja se valmistui vuonna 2019. Rakennus sijoittuu kaupungin tornitalojen korkeuskisassa kirjoitushetkellä kuudenneksi. Näköalatasanne The Edge avattiin yleisölle vuonna 2020 rakennuksen 100. kerroksessa 340 metrin korkeudella katutasosta.
Tämän näköalatasanteen juju on sen sijainti taivasalla rakennuksen kyljestä törröttävän kolmion muotoisen ulokkeen päällä. Tällaiselle korkeanpaikankammoiselle moinen kävely liki tyhjän päällä tuollaisella korkeudella aiheuttaa vielä pikkuisen tavallistakin enemmän kutinaa vatsan pohjalle. The Edge on läntisen pallonpuoliskon toiseksi korkein ulkosalla sijaitseva näköalatasanne. Se on myös kaupungin kaikista näköalatasanteista toiseksi korkein One World Observatoryn jälkeen.
The Edge on avoinna päivittäin klo 9-21. Näköalatasanteelle on tarjolla useampia lipputyyppejä, joiden hinnat alkavat $40 tasolta. Kalleimmista samppanjakokemuksista saa pulittaa yli $100 verran. Ajantasaiset hintatiedot kannattaa tarkistaa virallisilta sivuilta täältä. Samasta paikasta voit myös varata lippusi etukäteen tietylle saapumisajalle. Huonon sään varalle lipuissa on ”vakuutus”, joka tarjoaa kaksi vaihtoehtoa näkyvyyden ollessa huono. Lipun voi joko käyttää alkuperäisenä aikana, jolloin saa 20% alennusta ylemmän kerroksen baarista, tai lipun voi vaihtaa jollekin toiselle päivälle ja ajalle.
Kannattaa huomata, että vaikka halvinkin lippu tarjoaa sisäänpääsyn lippua ostaessa valittuna ajanhetkenä, on tällaisella peruslipulla saapuvalla edessään vielä melkoinen jonotus ennen varsinaista hissimatkaa huipulle. Matkan varrella on toki monenlaista nähtävää, kuten alueen suunnittelusta ja ympäristöystävällisyydestä kertova näyttely, mutta aikaa matkalle tuhraantuu helposti ainakin puolisen tuntia. Kyse on ihan silkasta rahastuksesta, sillä tarjolla on myös nopeutettu sisäänpääsy, joka sitten maksaakin jo $88 eli yli tuplasti normaaliin pääsylippuun verrattuna.
Näköalatasanteelta avautuu hyvin vapaat näkymät eri puolille Manhattania, joskin turvallisuussyistä niitä katsellaan lasin läpi. Valokuvien kannalta tämä on aina ikävä juttu. Lasi aiheuttaa kuviin heijasteita ja muiden turistien tahmaisilla tassuillaan lasiin tökkimät sormenjäljet voivat myös näkyä kuvissa ikävästi. Tasanteen yhdellä reunalla on ylemmän tason baariin johtavat portaat ja niiden yhteydessä teatterikatsomon tapaan kohoavat penkit, joilta käsin pystyy osin katselemaan suojalasien yli. Portaiden yläpäässä on pieni nurkka, josta tarjoutuu parhaat näkymät itäisen Midtownin pilvenpiirtäjien suuntaan.
Koska nykyaikana pelkkä maisemien ihailu ei tunnu enää riittävän, pitää jokaiselle näköalatasanteelle keksiä jotain erikoista lisämaksullista puuhaa, joilla paikka voi erottua kilpailijoistaan. The Edgen tapauksessa tällainen on riippuminen valjaissa vielä jonkin verran varsinaista näköalatasannetta korkeammalla rakennuksen katon reunan yli. Olen nähnyt toimittajan kokeilevan tätä telkkarissa ja jo sen näkeminen sai minut voimaan pahoin. En siis itse edes harkinnut tätä kokemusta, mutta monille tuntui tuo kyllä kelpaavan. Jatkuvana virtana uusia ryhmiä näkyi saapuvan reunan yli kurkistelemaan. Kannattaa siis katsella ajoittain ylöspäin ja vilkutella rohkeille reunan yli kuikuilijoille.
Hieman lievempänä sykkeen nostajana toimii palanen läpinäkyvää lattiaa varsinaisen näköalatasanteen puolella. The Edge on maailman toiseksi korkeimmalla sijaitseva paikka, jossa on tällainen läpinäkyvä lattia. Tätä elämystä minäkin uskaltauduin kokeilemaan, joskin kokeilu jäi lyhyeksi. Vaikka kuinka tietäisin läpinäkyvänkin lattian olevan riittävän kestävä, en vain koe oloani mukavaksi katsellessani varpaideni vierestä 340 metriä alempana katutasolla liikkuvia ihmisiä. Samanlaista lisäjännitystä voi saada myös nojaamalla suojalaseihin, jotka ovat hieman kallellaan ulospäin. Tällä tavoin voi siis kurkistaa näköalatasanteen reunan yli. Efekti ei onneksi ole kovin voimakas. En itse kokenut maisemien katselua aivan lasien viereltä erityisen pelottavaksi, joskaan en kokeillut nojailla enkä katsella liian suoraan alaspäin.
Hudson Yardsin sijainti sivussa Midtownin tunnetuimmista pilvenpiirtäjistä tekee ainakin minun mielestäni maisemista pikkuisen tylsät. Moni hienoimmista rakennuksista jää vieläpä jonkin toisen talon taakse piiloon. Kun etelän suunnassakin Downtown on todella etäällä, ei The Edgestä avautuva maisema oikein pärjää vaikkapa Empire State Buildingin tai Top of the Rockin tarjoamille näkymille. Tämä oli oikeastaan The Edgen isoin pettymys, joka iski pahimman adrenaliinipiikin mentyä ohi. Onhan tuossa toki omanlaisensa fiilis seisoskella taivasalla moisissa korkeuksissa, mutta vastaavaa on tarjolla myös Top of the Rockissa, joskin tietysti pikkuisen matalammalla. Lisämetrit eivät kuitenkaan korvaa maisemaa. Lisäksi Top of the Rockissa pääsee ylimmällä tasolla katselemaan maisemaa ilman edessä olevaa lasia.
The Edge oli siis minulle pieni pettymys, mutta moni muu turisti näytti tykkäävän siitä kovastikin. Kannattaa siis laittaa paikka ainakin harkintaan. Näköalatasanteen muoto ja sijoittuminen rakennuksen ulkopuolelle tekee paikasta uniikin. Maisemien ihailu taivasalla on myös aina jännää, ainakin hyvällä säällä.
Itse en ole käynyt yhdessäkään näistä New Yorkin näköalapaikoista. Tämä ei varmaankaan valikoidut tämän perusteella ensimmäiseksi.
The Edge on vähän erilainen näköalapaikka noihin muihin verrattuna. Ei se välttämättä huono ole, mutta minun suosikkiani siitä ei tullut. Jos tykkää vaikkapa tuosta rakennuksen katon reunan yli kurkistelusta, niin sitten The Edge on mainio valinta. Maisemien puolesta moni muu näköalapaikka on kuitenkin mielestäni parempi.
Aikamoiset hinnat! Mutta tuo näyttää hienolta paikalta, joten voisin ehkä tuolla halvimmalla lipulla harkita. Näköalapaikat ovat aina sykähdyttäviä, ja minulle riittävät nimenomaan ne näköalat enkä kaipaa mitään vuoristoratoja, pomppulinnoja tai muita ihme härpäkkeitä siihen päälle. Tuosta lasilattiasta en ole ihan vakuuttunut: Aucklandin Sky Towerissahan sellainen halkesi turistin jalkojen alla joitakin vuosia sitten (mutta onneksi turisti ei sentään tippunut kadulle). En ollut lasilattioista innostunut aiemminkaan, mutta varsinkaan tuosta haljenneesta lasista aikanaan luettuani en enää ole senkään vertaa kiinnostunut seisoskelemaan niiden päällä.
Top of the Rockista olen samaa mieltä: se on näköaloiltaan melko lailla vertaansa vailla New Yorkissa. Lisäksi siellä pystyy ottamaan kuvia ilman edessä olevaa lasia, mikä on iso plussa. Näköalat ovat huikeat myös One World Trade Centeristä, missä kävimme viime reissullamme, mutta siellä ikkunalasit ovat koko ajan edessä eikä ulkoilmaan pääse.
Joo, melkoista rahastuksen makua oli noissa jonon ohi -lipuissa. Yleensä kuitenkin etukäteen lipun ostamalla pääsee etenemään nopeasti, mutta tuolla huomaisimme heti paikalle saavuttuamme, että The Edge ei taida toimia ihan samoin. Sen verran iso joukko väkeä oli odottamassa samaa vierailuaikaa kuin mekin.
Olen nyt käynyt kaikkiaan kolme kertaa Top of the Rockissa, kaksi kertaa päivällä ja kerran illalla pimeän aikaan. Varmasti näitä vierailukertoja tulee vielä lisääkin. Kaupunki ehtii kuitenkin muutamassa vuodessa muuttua sen verran, että joka kerta on uutta nähtävää. Noista uudemmista näköalapaikoista tykkäsin eniten Summitista, joka oli The Edgeä paljon kivemmassa paikassa.
Kävimme Edgessä noin kuukausi sitten, ja samantyyppisiä ajatuksia tuli minullekin. En kokenut Edgeä pettymykseksi, mutta Top of the Rock pysyy suosikkinani niistä neljästä New Yorkin näköalapaikasta joissa olen käynyt. Summit on vielä kokematta. Edgen maisemat ovat hienot ja muihin näköalapaikkoihin verrattuna sopivasti erilaiset, mutta sijaintia ei silti voi pitää parhaana mahdollisena.
Näimme Edgessä auringonlaskun sekä yövalaistun kaupungin, jolloin maisema oli kyllä mahtava. Toisaalta silloin ei saanut oikein hyvää kuvaa itse näköalatasanteesta. Tykkään paljon tuosta ottamastasi tämän jutun avauskuvasta.
En osaa jostain syystä pelätä lasilattioita, niillä on tullut käytyä useammassa paikassa. Tuo valjaissa reunan yli roikkuminen ei kuitenkaan houkuttelisi yhtään 😀
Te kerkesittekin nähdä paljon samalla reissulla. Kyllähän The Edge on varmasti monen mielestä kiva ja toki ihan omanlaisensa. Silti menisin sinne vasta muut näköalapaikat nähtyäni.
Illalla maisema oli varmasti huikea. Minua tosin olisi suunnattomasti häirinnyt valokuvaamisen vaikeus. Pimeällä on kuitenkin pakko käyttää jalustaa, eikä mihinkään näistä torneista saa ottaa kunnon jalustaa mukaan. Top of the Rockissa on siellä ylimmällä tasolla sopivat reunat, joille kameran saa tuettua ilman jalustaa. The Edgessä en oikein keksinyt vastaavaa korviketta.
Yritin saada kuvaan vangittua The Edgen keskeisen olemuksen. Eihän tuostakaan kyllä oikein näe sitä, että ollaan talon kyljestä ulos työntyvän ulokkeen päällä, mutta muuten onnistuin mielestäni melko hyvin. Pimeällä tuo itse paikkakin näytti varmasti ihan erilaiselta.