Văn Miếu eli tuttavallisemmin Kirjallisuuden temppeli on Hanoin yksi tärkeimmistä ja mahdollisesti vierailijalle miellyttävin temppeli. Se perustettiin jo vuonna 1070, mutta se rakennettiin uudelleen Trần-dynastia kaudelta alkaen parisataa vuotta myöhemmin. Temppelin merkityksestä kertoo jotain sekin, että se on päässyt 100 000 dongin seteliin.

Kirjallisuuden temppeli sai alkunsa Kungfutselaisena temppelinä, mutta se sai pian myös toisen tarkoituksen. Vuodesta 1076 vuoteen 1779 temppelissä toimi myös Vietnamin keisarillinen akatemia, jossa oppia saivat niin maan kuninkaalliset ja eliitti kuin virkamiehetkin. Kirjallisuuden temppeli oli Vietnamin ensimmäinen kansallinen yliopisto. Nguyễn-dynastia lopulta siirsi pääkaupungin Hueen ja perusti sinne uuden yliopiston, joka korvasi Hanoin kirjallisuuden temppelin keisarillisen yliopiston eliitin opinahjona.

Hanoin muutkin meidän reitillemme osuneet temppelit olivat ainakin jossain määrin puistomaisia, mutta erityisesti tässä suhteessa kirjallisuuden temppeli meni listan kärkeen. Suurin osa muurien ympröimästä temppelialueesta on korkeiden puiden varjostamaa puistoa, jossa on paljon kauniisti muotoon leikattuja pensaita. Erityisesti pidimme lootuksia kasvavista lammikoista, joita niitäkin oli useampia. Kesäisen vierailumme aikana myös kukkia oli lammikoissa ihailtavaksi.

Niin temppelin suunnikkaan muoto kuin keisarillisen yliopiston konseptikin on lainattu Kiinasta. Temppelin alueelle astutaan suuren pylväikön läpi. Temppelin alue koostuu viidestä muurein erotetusta pihasta, jotka eroavat selkeästi toisistaan. Pihalta toiselle kuljetaan hienojen kivisten porttien läpi. Kaksi ensimmäistä pihaa ovat puiden varjostamia, kun taas kolmannen keskellä on suuri vesiallas, kirjallisuuden kaivo. Juuri tämä piha oli suurine lippuineen ja heijastavine altaineen oma suosikkini.

Kolmannen pihan reunoilta löytyvät myös jäljellä olevat yliopistosta valmistuneiden tohtoreiden kunniaksi pystytetyt kivilaatat. Vuodesta 1484 alkaen kunkin valmistuneen tohtorin nimi kaiverrettiin kivilaattaan, joka kohoaa kilpikonnan selästä. Vietnamilaisessa perinteessä kilpikonna on pyhä eläin, joka symboloi pitkäikäisyyttä ja viisautta. Kolme muuta pyhää eläintä ovatkin sitten pikkuisen lennokkaammat lohikäärme, yksisarvinen ja feenikslintu. En voi sille mitään, että nämä tällaiset listat, joissa yksi on ihan arkinen olento ja loput suoraan satukirjoista, kiinnittävät huomioni. Mielikuvituksen puutteesta näitä vekkuleita ei ainakaan voi syyttää.

Kivitauluista vain osa on säästynyt. Niissä kerrotaan muutakin kuin vain tohtorien nimet. Mukaan on kirjattu heidän kuninkaallisten loppukokeidensa päivämäärät sekä kokeiden järjestäjien nimet. Kiinalaisten merkkien tuntemukseni ollessa olematon, päätin uskoa netistä lukemaani. Tauluissa olisi ihan yhtä hyvin voinut lukea vaikka paikallisen kevätkääryleen resepti, en osaisi tunnistaa eroa.

Neljäs piha onkin sitten temppelin seremoniallinen keskus. Aukion keskipisteenä on seremoniatalo ja sen vieressä Kungfutsen ja hänen tärkeimpien opetuslastensa palvontaan tarkoitettu rakennus. Viimeksi mainitun sisällä on myös Kungfutsen patsas.

Viides ja viimeinen piha oli aikoinaan varattu yliopiston käyttöön. Aukion ympärillä sijaitsi rakennuksia, joissa oli niin luokkahuoneita kuin opiskelijoiden asuintilojakin. Tämä osa temppelistä tuhoutui sodassa vuonna 1946 ja nykyinen viides piha on rakennettu uudestaan vuoden 2000 restauroinnin yhteydessä. Temppelialuetta on muutenkin korjailtu useaan otteeseen 1900-luvulla sieltä täältä.

Temppelialueen rakennukset ovat kauniita, mutta suurimman vaikutuksen meihin teki vehreä puistomainen ympäristö. Vierailimme Hanoissa kesällä, jolloin sää oli todella hikinen. Juuri kirjallisuuden temppelissä kävellessämme lämpömittari näytti 37 astetta ja hurja kosteus vielä buustasi vaikutusta kymmenellä asteella ylöspäin. Loppua kohden alkoi helteeseen tottunuttakin matkaajaa vähän väsyttämään ja jouduimme jättämään osan temppelin nurkista koluamatta. Pieni piipahdus ilmastoituun kahvilaan kadun toisella puolella pelasti tilanteen ja olimme taas pian matkalla eteenpäin.

Pääsymaksu kirjallisuuden temppeliin näyttäisi maksavan kirjoitushetkellä 30 000 dongin (n. 1,10€ ) verran, joskaan en tälläkään kertaa onnistunut löytämään ihan virallisen näköistä lähdettä. Temppelialue on avoinna päivittäin talvikaudella klo 8-17 ja kesäkaudella molemmista päistä puolen tunnin verran pidempään.

---

Kirjallisuuden temppeli oli oma ykkössuosikkini Hanoin temppeleistä. Kaikki kohdallemme osuneet temppelit olivat toki hienoja, mutta jotenkin tämä suuri vehreä puistomainen alue viehätti kuitenkin eniten. Eikä täällä ollut myöskään mitään epämääräisiä aikataulusotkuja, kuten eräässä toisessa temppelissä. Sieltä kun meidät paimennettiin kesken kaiken ulos ja ovet laitettiin säppiin. Vietnamin kieltä ymmärtämättömälle ei ihan valjennut, miksi näin tapahtui. Ilmeisesti netistä löytyneet aukioloajat eivät olleetkaan ihan ajan tasalla.