Vuonna 1902 valmistunut Punaisenjoen ylittävä Long Bienin silta on tärkeä osa Hanoin historiaa. Sen rakensivat ranskalaiset ja amerikkalaiset yrittävät sen rikkoa. Siitä huolimatta niin junat kuin mopotkin kulkevat sen yli yhä edelleen päivittäin. Aamuisin sen yli kulkee tasainen virta töihin matkaavia kaupunkilaisia ja illalla niin turistit kuin paikallisetkin pysähtyvät sen keskelle ihailemaan auringonlaskua. Long Bien kuvastaa silkalla olemassa olollaan hanoilaisten sitkeyttä. Vaikeiden aikojen arvet näkyvät, mutta silta kantaa ne urheasti.

Long Bienin alkuperäinen nimi oli Paul Doumerin silta, Ranskan siirtomaahallinnon kuvernöörin mukaan. Sillan suunnittelivat arkkitehdit Daydé & Pillé, vaikka useissa lähteissä mainitaankin virheellisesti eräs herra Eiffel, ja se rakennettiin vuosien 1899-1902 välillä Euroopasta laivatuista valtavista teräsosista. Työhön osallistui yli 3000 vietnamilaista rakentajaa. Valmistuessaan silta oli todellinen modernin ajan symboli, insinöörityön taidonnäyte ja yksi Aasian pisimmistä terässilloista. Sitä pitkin joen yli kulkivat niin junat kuin autot ja moottoripyörätkin, jalankulkijoitakaan unohtamatta. Joskin nykyisin on vaikea kuvitella, miten autot ovat sille oikein mahtuneet.

Silta on ristikko- ja palkkisillan yhdistelmä. Sen keskellä kulkee junarata, jonka molemmin puolin on erilliset väylät mopoille ja jalankulkijoille. Autoja sillalle ei nykyisin päästetä, sillä rakenteet eivät ole enää yhtä lujia kuin ennen. Mopoliikenteen osalta siltaan liittyy mielenkiintoinen yksityiskohta. Kun muualla Vietnamissa, Hanoi mukaanlukien, on oikeanpuoleinen liikenne, ajavat mopot Long Bienilla sillan vasemmalla puolella.

Silta on tärkeä linkki Hanoin Haiphongin satamakaupunkiin yhdistävällä rautatiellä, mistä johtuen se oli sodan aikana tärkeä strateginen kohde. Amerikkalaiset pommittivat sitä toistuvasti ja pohjoisvietnamilaiset korjasivat vauriot joka kerta ripeästi. Lopputuloksena nykyisin alkuperäisestä sillasta on enää vain noin puolet jäljellä. Tarinan mukaan amerikkalaiset lopettivat sillan pommittamisen vasta siinä vaiheessa, kun pohjoisvietnamilaiset laittoivat amerikkalaiset sotavangit korjaustöihin.

Long Bien on suosittu myös turistien keskuudessa. Meidänkin paikalla käydessämme useampi matkailija uhmasi kieltokylttejä ja käveli junaradalle poseeraamaan kameralle. Paikallisia juna-aikatauluja tarkemmin tuntematta jättäisin moiset temput kokeilematta. Junan saapuessa voi tulla kiire, sillä aidat estävät pakenemisen mopokaistoile ja rataa pitkin juostessa on helppo kompastua ratapölleihin. Radan reunoiltakin voi saada kyllä ihan riittävän kivan valokuvan.

Sillan yli käveleminen ei ole kovin leppoisa kokemus, sillä jalankulkijoille on varattu vain todella kapea tila aivan sillan reunalta. Mopot sujahtavat vastaan todella läheltä. Siksi oma retkeni jatkui vain vähän matkaa siltaa pitkin. En edes ehtinyt nähdä itse Punaistajokea kääntyessäni jo takaisin päin. Ne varsinaiset jokimaisemat jäivät minulta siis näkemättä. Toisaalta sääkin oli ikävän harmaa, mistä johtuen maisemat eivät olisi olleet parhaimmillaan muutoinkaan. Kauniin aurinkoisena päivänä maisema on varmasti pienen vaivannäön arvoinen. Erityisesti auringonlasku näyttää muiden valokuvissa kauniilta sillalta nähtynä. Ei siis ihme, että paikallisille nuorille sillan keskiosasta on muodostunut epävirallinen rakkauden näyttämö, johon saavutaan illalla vaihtamaan lupauksia.

Sillan länsipäästä avautuu mainio näkymä kohti etelää jatkuvan valtavan pitkän mosaiikkityön alkuosaan. Vilkkaasti liikennöidyn monikaistaisen kadun varteen tulvavalliin rakennettu taideteos esittelee Vietnamin historiaa ja kulttuuria. Tämä Hanoin keraaminen mosaiikkimuraali oli osa kaupungin 1000-vuotisjuhlia. Sen suunnitteli taiteilija Nguyễn Thu Thủy vuonna 2007 ja se valmistui pääosin vuonna 2010. Koko muraalia ei pysty näkemään kerralla mistään, sillä se on liki neljä kilometriä pitkä. Jokainen neliömetri koostuu jopa tuhansista 3 x 3 cm laatoista, mistä voi nopeasti laskea, että koko työhön noita laattoja on kulunut melko tarkalleen järjetön määrä. Ei ihme, että teos pääsi Guinnessin ennätysten kirjaan maailman suurimpana keramiikkamosaiikkina.

Olisin mieluusti halunnut tutustua tähän hienoon mosaiikkiteokseen tarkemmin, mutta sen sijainti on todella haastava. Monikaistainen tie on todella vilkkaasti liikennöity ja pakokaasujen määrä sen varrella sen mukainen. Kaikista kätevimmin teosta pystyy tarkastelemaan auton kyydistä, joskin yksityiskohtien tutkimiseen ei liikenteen rytmin mukaan edetessä juuri tarjoudu tilaisuutta. Palatessamme Halongin lahden risteilyltä takaisin Hanoihin kuljimme osan matkasta juuri mosaiikin viertä pitkin, jolloin sain asiasta omakohtaisen kokemuksen.

Long Bienin sillan eteläpäästä löytyy vielä alkuperäinen metallilaatta, josta näkyvät arkkitehtien nimet sekä sillan rakennusaika. Sillan ensimmäiseen teräspalkkiin on kiinnitetty vietnaminkielinen liikennevalistuskyltti, jossa lukee suomeksi ”Liikenneturvallisuus merkitsee onnellisuutta jokaiselle perheelle”. Liikenne on tässä maailman kolkassa merkittävä kuolemien aiheuttaja ja siellä täällä teiden varsilla näkyvät vastaavat iskulauseet ovat osa paikallista liikenneturvallisuuskampanjaa. Tekstin tyyli on jotenkin sopivan propagandahenkinen.

---

Tämä Hanoin maamerkki on tärkeä osa kaupungin historiaa ja sitä kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa lähempää. Sillan ruosteisissa teräspalkeissa on paljon samaa kuin koko Hanoissa. Kaupunki on suloinen ja rosoinen sekoitus vanhaa ja uutta.