Itsukushiman shintolaispyhäkön merestä kohoava toriiportti on yksi Japanin kuvatuimpia kohteita. Saarella Hiroshiman edustalla sijaittseva pyhäkkö onkin hyvin suosittu vierailukohde. Jos portin tosiaan haluaa nähdä juuri upeimmillaan kokonaan vedestä nousevana, on syytä ottaa selvää lasku- ja nousuveden ajoista. Meille kun sattui kohdalle juuri laskuveden aika ja tuolloin portille pystyi kävelemään jalkojaan kastelematta. Itsukushiman pyhäkkö kuuluu UNESCOn maailmanperintökohteisiin.

Lauttamatka Itsukushiman saarelle kestää mantereelta noin puolisen tuntia. Jos käytössä sattuu olemaan Japan Rail Pass, kannattaa valita junayhtiö JR:n lautta. Tällöin maksuksi riittää Rail Passin vilautus. Saarelle liikennöi myös muita lauttoja, jotka eivät ole JR:n operoimia. Näihin ei Rail Pass kelpaa.

Olemme matkoillamme vierailleet useilla sotien muistomerkeillä. Hiroshiman rauhanpuiston kohteet eivät ole tässä joukossa mitenkään erityisen shokeeraavia. Silti vaikka pääkalloja ei esitelläkään, on tässä paikassa jotain karmivaa. Nykyisin ainakin pahimman turistikauden ulkopuolella varsin hiljainen puisto oli aikoinaan täyteen rakennettu osa kaupungin keskustaa. Sitten taivaalta putosi yksinäinen pommi, joka muutaman sadan metrin korkeudella räjähdettyään lakaisi suurimman osan keskusta-alueesta matalaksi ja tappoi kymmeniätuhansia ihmisiä. Tapahtuman konkreettisin todiste on liki suoraan räjähdyksen keskipisteen alapuolella sijainnut kivirakennus. Nykyisin sen pystyyn jäänyt luuranko toimii rauhanmuistomerkkinä.

Me kävimme tutustumassa rauhanpuistoon pimeän jo laskuduttua. Seuraava päivä oli Hiroshiman vierailumme viimeinen ja sääennuste lupaili taifuunia. Emme siis uskaltaneet jättää tätä kohdetta seuraavan päivän varaan. Muistomerkit oli valaistu hienosti ja lisätehosteena toimi pilviharson takaa kuikuileva täysikuu. Vaikka kierros puistossa ilta-aikaan olikin kiva, huokaisimme seuraavana aamuna helpotuksesta. Taifuuni kun lopulta kutistui trooppiseksi myrskyksi, joka sekin ohitti kaupungin aiheuttaen vain kevyttä sadetta aamupäivän aikana. Näin meille tarjoutui vielä uusi tilaisuus tutustua puistoon päivänvalossa iltapäivän aikana.

Joulukalenterin tämänkertaisesta luukusta löytyy varsin karu maailmanperintökohde. Oikeastaan tämä on sieltä ihan karuimmasta päästä paikkoja, missä olen vieraillut.

Tämä kohde on Hiroshiman rauhanmuistomerkki, entinen maakunnan teollisten saavutusten näyttelyhalli. Rakennus on vielä yllättävän ehjän näköinen ottaen huomioon, että kaupunkiin pudotettu atomipommi räjähti lähes suoraan sen yläpuolella. Lähistön kaikki muut rakennukset tuhoutuivat täysin. On syytä toivoa, että tässä on kyse tapahtumasta, jota ihmiskunta ei joudu enää koskaan todistamaan.

Hiroshiman rauhanmuistomerkki on kuulunut maailmanperintöluetteloon vuodesta 1996. Unescon perustelut sen lisäämiselle löytyvät täältä.

Viidennentoista joulukalenterin luukun myötä matka vie taas kaukomaille. Tämä uskonnollinen kohde on kuulunut maailmanperintöluetteloon vuodesta 1996.

Tämä kohde on Itsukushiman shintolaispyhäkkö saarella Hiroshiman kaupungin ulkopuolella Japanissa. Nykyinen pyhäkkö on 1200-luvulta, mutta paikalla on ollut shintolaispyhäkkö oletettavasti jo 500-luvulta asti. Erityisen tunnettu on pyhäkön edustalla merestä kohoava toriiportti, joka saattaa olla jopa yleisin yksittäinen kuva-aihe Japanista. Portti näyttää erityisen upealta nousuveden aikaan. Laskuveden aikaan sen luo voi kävellä, kuten me teimme.

Unescon perustelut Itsukushiman shintolaispyhäkön lisäämiselle maailmanperintöluetteloon löytyvätä täältä.

Kaveriporukkamme Japanin junailut etenivät Kioton ja Fukuokan jälkeen kolmanteen majoituskohteeseen Hiroshimaan. Tässä vaiheessa matka oli jo puolivälissä. Siirtymä Fukuokasta Hiroshimaan tarkoitti paluuta Honshun saarelle, josta matkamme sai alkunsa. Koko loppumatkan ajan pysyisimme tällä Japanin pääsaarella.

Hiroshimaan luotijunalla saavuttuamme hankkiuduimme taksilla hotellille. Koko matkan ajan jatkunut reilusti yli 35 asteen helle ei houkutellut matkatavaroiden kuljettamiseen katuja pitkin yli kilometrin matkoja. Olimme tätä kokeilleet jo Kiotossa. Ei jatkoon. Paikallisiin pieniin takseihin mahtuivat vain kahden ihmisen matkatavarat, joten neljästään tarvitsimme kaksi taksia. Keskimäärin taksimatkan hinnaksi tuli alle 1000 jeniä, eli vähän vajaat 8 euroa. Tämä oli summa, jonka olimme tästä pienestä luksuksesta valmiita maksamaan.