Edellinen osa: osa 5: Napoli, seuraava osa: osa 7: Rooma

Napolin jälkeen siirryimme vesille ja pakenimme suurkaupungin hälyä neljäksi yöksi Procidan rauhalliselle saarelle. Tämä saari oli vielä joitain vuosia sitten lähinnä napolilaisten oma lomakohde, eikä sinne juuri ulkomaalaisia eksynyt. Viime aikoina tosin tätäkin kohdetta on toitotettu useilla foorumeilla, eikä se enää ole mikään salaisuus.

Yritimme ostaa lauttaliput jo edellisenä päivänä Molo Beverellon satamasta, joka sijaitsi kivasti parin kadunkulman päässä Napolin hotellistamme. Lippuluukun herra ei kuitenkaan halunnut myydä meille etukäteislippua, koska vasta lähtöpäivänä ostettu lippu tulisi niin paljon halvemmaksi. Etukäteislippuun kun laitetaan varausmaksu päälle. No, ei sitten. Palasimme jonottelemaan lippuja puolisen tuntia ennen lautan lähtöaikaa. Edellisen päivän olemattoman jonon sijaan nyt lippuluukuilla oli täysi tohina päällä ja ehdimme nipin napin ostamaan lipun ennen laivaan astumista.

Edellinen osa: osa 4: Positano, seuraava osa: osa 6: Procida

Positanon jälkeen vuorossa oli viimeinen autoiluosuus Napolin lentokentälle, jonne suuntasimme palauttamaan auton. Lähdimme liikkeelle hyvissä ajoin ja valitsimme kiertotien. Tarkoituksenamme oli ajaa loppu pätkä Amalfi Drivea Amalfiin asti ja sitten jatkaa vuoriston halki kohti pohjoista ja Napolia.

Positanon ohi päästyämme matkalla itään päin Amalfi Drive muuttui kapeammaksi. Ajaminen edellytti jo melkoista tarkkaavaisuutta, etenkin kun vastaan tuli bussia ja muuta isompaa autoa. Jossain Praianon ja Amalfin puolivälin tienoilla tie oli poikki ilman sen kummempaa selitystä. Kun kiertotietäkään ei ollut, palasimme sitten samaa reittiä takaisin Sorrenton nurkille, ja jatkoimme nopeinta reittiä kohti Napolia. Tässä kohtaa kun alkoi olla jo kiire. Päädyimme ajelemaan vähän matkaa moottoritietä pitkin. Tämä tarkoitti jälleen 2€ tietullin maksamista.

Edellinen osa: osa 3: Pompeiji, seuraava osa: osa 5: Napoli

Sorrenton jälkeen seuraava kohteemme oli kolmen yön ajan Positano, tuo Amalfin rannikon tunnetuin lomakohde. Tämä vajaan 4000 asukkaan kaupunki on ollut turistien suosiossa jo 1950-luvulta lähtien. Aiemmin Positano oli pieni kalastajakylä. Kaupunki on selvästi Caprin saaren tapaan hieman äveriäämmän väen lomakohde, jo ihan hintatasosta päätellen. Amalfin rannikko on muuten kokonaisuudessaan Unescon maailmanperintökohde. Positanon kukkuloiden rinteille kohoavat värikkäät talot ovat se alueen tunnistetuin näkymä.

Amalfin rannikkoa pitkin Sorrentosta Amalfin kaupunkiin asti kulkevaa reittiä Amalfi Drivea kuvattiin Lonely Planetissa pelottavaksi ajettavaksi vähänkään isommalla autolla. Meillä oli kenties numeroa keskimääräistä isompi kärry allamme, mutta matka Sorrentosta Positanoon tuntui oikein leppoisalta. Tokihan kiemurainen loppupätkä kallionreunalla vaati keskittymistä, mutta tie on leveä ja hyvässä kunnossa.

Edellinen osa: osa 2: Capri, seuraava osa: osa 4: Positano

Toinen päiväretkikohteemme Sorrentosta käsin oli Pompeijin rauniokaupunki. Tällä kertaa pääsimme liikkeelle vuokra-autollamme, joka muutoin vietti laatuaikaa maksullisessa pysäköintihallissa. Google Mapsin ystävällisellä avustuksella pääsimme perille, joskin navigaattori taisi tehdä kaupallista yhteistyötä paikallisen tiehallinnon kanssa. Reittimme nimittäin sisälsi tietullin, jonka maksamisen jälkeen kurvasimmekin jo heti ensimmäisestä liittymästä pois. Tämä 2€ maksu oli täysin turha, mutta asian huomattuamme oli jo myöhäistä. Googlen mielestä muita reittejä ei ollut, koska sama hölmöily oli edessä myös paluumatkalla.

Pompeiji oli kaupunki Rooman imperiumissa vuoteen 79 asti. Tuolloin läheisen tulivuori Vesuviuksen purkaus peitti kaupungin 4-6 metrin paksuisella kerroksella tuhkaa. Kaupunki unohtui vuosisadoiksi, kunnes se viimein löydettiin tuhkan alta vuonna 1599. Sittemmin rakennusten jäännökset on kaivettu esille ja nykyisin Pompeiji on Unescon maailmanperintökohde, jossa vierailee vuosittain 2,5 miljoonaa turistia. Tuhkan alla rakennukset ovat säilyneet hämmästyttävän hyvin.

Edellinen osa: osa 1: Sorrento, seuraava osa: osa 3: Pompeiji

Toisen Sorrentossa nukkumamme yön jälkeen päätimme lähteä retkelle Caprin saarelle. Emme olleet tehneet mitään ennakkovarauksia, vaan lähdimme reippaasti soitellen sotaan. Ajatuksena oli tutustua ainakin Caprin kaupunkiin ja mahdollisesti aikataulun niin salliessa käydä Sinisessä luolassa ja ehkä myös Anacaprin kylässä.

Sorrenton lauttaliikenne on keskittynyt Marina Piccolaan, jonne pääsee joko kävellen ramppia ja portaita Via Communalen puistosta tai sitten tietä ja portaita pitkin Via Luigi de Maioa pitkin. Jälkimmäinen on rantaan vievä autotie. Nopein ja helpoin vaihtoehto on Villa Communalen länsilaidalta löytyvä hissi. Edestakainen matka hissillä maksaa 1,80€ per henkilö, yhteen suuntaan hinta on 1€. Laivayhtiöiden lipunmyyntikojut löytyvät rannan itäreunalta ison laiturin läheltä. Lähempänä paikalle on kyllä hyvät opasteet. Lauttojen aikataulut ja hinnat löytyvät mm. Sorrento Insiderin nettisivuilta. Lipun voi varata myös etukäteen netistä.

Edellinen osa: Etelä-Italian roadtrip 2017, seuraava osa: osa 2: Capri

Matkamme alkoi lennolla Napoliin, jonne laskeuduimme jo ennen puolta päivää. Nappasimme vuokra-auton alle ja köröttelimme pikkuteitä pitkin ensimmäiseen kohteeseemme Sorrentoon. Pompeijin rauniot sijaitsivat siinä matkalla, mutta päätimme ohittaa ne ja harkita asiaa uudemman kerran jonain muuna päivänä.

Sorrentossa vietimme ihan vain kaupunkiin tutustuen loppupäivän ja vielä seuraavankin päivän. Tuossa ajassa kaupungin ehti kiertää läpi muutamaan kertaan. Keskusta ei tosiaankaan ole kovin suuri. Silti jälkeenpäin ajatellen Sorrento olisi voinut hyvinkin toimia majapaikkana pidempäänkin. Tarjolla kun on lauttayhteyksiä niin saarille kuin Positanoonkin. Mikäli vielä joskus palaamme Amalfin rannikolle, pidämme varmasti Sorrentoa tukikohtana vierailumme ajan.

Olimme suunnitelleet matkaa Amalfin rannikolle jo aiemmin, mutta sen aika koitti kuitenkin vasta tänä kesänä. Kun nämä roadtripit tuntuvat olevan kovasti meidän juttumme, päätimme ottaa pyörät alle osaksi matkaa myös Italiassa. Paitsi roadtrip, oli tämä myös ruokamatka. Yrittäessäni etsiä yhtä valokuvaa, joka kiteyttäisi koko päivää vaille kolmen viikon matkamme, päädyin lopulta alla näkyvään kuvaan.

Matkamme alkoi Finnairin lennolla Napoliin. Aluksi ajattelimme lentää edestakaisin Roomaan, mutta kun Finnair otti myös Napolin kesäohjelmistoonsa, ja Matkamessujen aikaan oli tarjolla järkeviä tarjouslentoja, päätimme lentää Napoliin ja palata kotiin Roomasta. Eri vaihtoehtojen puntaroinnin jälkeen tämä osoittautui fiksuimmaksi vaihtoehdoksi niin aikataulun kuin hinnankin suhteen.

Viimeinen etappi Toscanan reissullamme oli Pisa, jonka myötä ympyrä sulkeutui. Olimmehan reissun alussa saapuneet Italiaan samaisen kaupungin lentokentän kautta. Pisaan saavuimme yöpymään viimeisen yön ennen paluuta kotiin. Lähdimme kuitenkin liikkeelle jo aamulla, jotta ehtisimme pienen hetken tutustua kaltevaan torniin ja muihin Pisan ihmeisiin.

Matka Montalcinosta Pisaan oli pisin reissumme etappi. Poikkeuksellisesti matkaa nopeuttaaksemme valitsimme moottoritien tavanomaisten pikkuteiden sijaan. Tällä tavoin matka oli toki paljon tylsempi, mutta ainakin pääsimme aiemmin perille. Reitti kulki ajoittain rannikon myötäisesti, mikä tarjosi myös hieman silmänruokaa.
Valitettavasti vauhdikkaasta siirtymästä huolimatta autovuokraamo oli ehtinyt sulkea ovensa siestan ajaksi. Kävimmekin ensin kirjautumassa hotelliin La Pace (suomeksi rauha, rauhanhotelleissa olemme sattumalta yöpyneet myös muualla) ja vasta sen jälkeen jatkoimme hoitamaan autonpalautuksen muodollisuudet. Yllättäen Europcarin Pisan pisteessä meidät otti vastaan suomalaisnainen.

Chianti-alueen jälkeen reittimme vei kohti legendaarisen Brunello di Montalcino -viinin kotia eli Montalcinon kaupunkia eteläisessä Toscanassa. Kyseisen viinin tuotanto rajoittuu Montalcinon kunnan alueelle. Viini tehdään pelkästään sangiovese-lajikkeesta, jota kutsutaan alueella nimellä brunello. Tuottajia on kaikkiaan noin 200. Brunello kypsyy ennen pullotusta vuosia tammitynnyreissä tuottajan kellarissa ja kestää pullokypsytystäkin parhaimmillaan vuosikymmeniä ollen kuitenkin jo noin kuuden vuoden jälkeen parhaassa iskussa.

Matkalla piipahdimme vierailulla toisen kuuluisan punaviinin kotiseudulla. Tämä viini on Vino Nobile ja kaupunki Montepulciano. Nämä kaikki kaupungit ovat vanhoja ja ne on aikoinaan rakennettu kukkulan laelle, koska korkea paikka on helpompi puolustaa. Ennen yhdistymistä Italia koostui kaupunkivaltioista, jotka kamppailivat keskenään alueen herruudesta niin kaupan kuin aseidenkin voimin. Siksi sijainti korkealla kukkulalla muurien suojassa oli tärkeää.

Firenzen jälkeen matkamme suuntasi kohti etelää ja maaseutua. Tähtäimessämme oli Chianti-alueen sydämessä Castellina in Chiantin Pietrafittan kylästä löytyvä La Capannuccia -hotelli.

Matkallamme pysähdyimme pienelle tauolle Greve in Chiantin kohdalla. Ajoituksemme oli valitettavan kurja, sillä kaupungissa sijainnut Chianti-alueen turisti-info oli juuri mennyt kiinni siestan ajaksi. Hemmetin italialaiset ja siestansa! No, tähän oli tottuminen pikkupaikoissa. Keskellä päivää kaikki kaupat ovat kiinni. Niinpä tutkailimme vähän ympäristöä ja jatkoimme sitten matkaa.