Espanjan Córdoban juutalainen kortteli Judería on mielestäni kaupungin historiallisen keskustan mielenkiintoisinta aluetta. Noita kapeita kujia on hauska kävellä, sillä koskaan ei voi tietää mitä kulman takana odottaa. Pääosin kujat ovat niin kapeita, ettei niille ole autoilla mitään asiaa, joten kävellä saa ihan rauhassa. Paitsi tietysti silloin, kun eteen osuu turistiryhmä, jollainen saattaa helposti tukkia koko kulkuväyläyn. Täältä kujasokkelosta löytyy vieretysten kaksi historiallisesti merkittävää kohdetta, jotka esittelevät kaupunginosan juutalaisia perinteitä.

Juutalaisia oli asunut Córdobassa jo 900-luvulta alkaen, jolloin he nauttivat muslimihallitsijoiden alaisuudessa samanlaisia vapauksia kuin muidenkin uskontojen harjoittajat. Yhteisö kukoisti ja sen joukosta nousi monia merkkihenkilöitä eri elämän ja kulttuurin aloilta. Córdoban juutalaisten kultakausi jatkui 1100-luvulle, jolloin alkoivat haasteet. Vallasta kamppailevat marokkolaiset almoravidit ja almohadit alkoivat asettaa juutalaisille rajoitteita. Meno ei erityisesti rauhoittunut kristittyjen espanjalaisten vallattua Córdoban 1200-luvulla.

Tilanne kärjistyi inkvisition perustamisen myötä vuonna 1478. Harhaoppisiksi epäiltyjä jahdattiin ja rangaistiin julmilla tavoilla. Juutalaisia alettiin vainota ja lopulta vuonna 1492 heidän oli joko käännyttävä kristinuskoon tai paettava Espanjasta. Monet pakenivat maasta, mutta osa myös kääntyi kristityiksi. Tämäkään ei paljoa auttanut, sillä käännynnäisiä pidettiin epäilyttävinä ja inkvisitio oli jatkuvasti heidän kimpussaan.

Ensimmäinen juutalaiskorttelin kohteista on Córdoban vanha synagoga, joka valmistui vuonna 1315. Yleisölle avoimen pääsalin seiniä peittävät mudéjar-tyyliset stukkokoristeet. Tyyli on arabivaikutteinen ja se on tyypillinen suunnilleen kaikille tärkeille tuon ajan espanjalaisille rakennuksille. Rakennusta on restauroitu useaan otteeseen sen jälkeen, kun se vuonna 1885 julistettiin kansalliseksi muistomerkiksi.

Ilmeisesti ylemmän kerroksen naisten saliin on myös ajoittain mahdollista kiivetä tutustumaan, mutta meidän paikalla käydessämme joulukuussa 2023 yläkerta oli suljettu vierailijoilta. Synogoga on todella pieni vierailukohde. Kävimme siellä kahtena peräkkäisenä päivänä, joista ensimmäisenä paikka oli liki autio. Seuraavana päivänä taas paikalla oli suuri turistiryhmä, joka ei edes kerralla mahtunut sisälle synagogan pääsaliin. He tukkivat niin synagogan kuin sille johtavan kujankin jonottaessaan sisälle. Kohde voi siis ajoittain olla hyvinkin suosittu.

Miltei vastapäätä synagogaa sijaitsee juutalainen kotimuseo Casa de Sefarad. Museo esittelee espanjan juutalaisten eli sefardijuutalaisten kulttuuria ja historiaa. Nimi sefardi on johdettu heprean Espanjaa tarkoittavasta sanasta. Aikoinaan sefardit asuivat Espanjassa, mutta 1400-luvun lopun karkotuksen seurauksena he ovat levittäytyneet ympäri maailmaa.

Museo näyttäisi kirjoitushetkellä olevan avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 11-18. Maanantaisin museo on suljettu. Pääsymaksu on 4,50€. Valitettavasti museon viralliset sivut olivat joko tilapäisesti tai pysyvästi pois käytöstä, joten tiedon ajantasaisuudesta en voi olla aivan varma.

Yläkerran näyttely kertoo sefardijuutalaisten historiasta ja perinteistä. Tärkeässä osassa ovat myös juutalaisten maastapako ja hajaantuminen ympäri maailmaa sekä inkvisition rooli tämän prosessin alullepanijana.

Museon alakerrassa on muutama arkista esineistöä sekä juutalaista käsityöläisperinnettä esittelevä huone. Erityisinä katseenvangitsijoina toimivat upeat juhla-asut, joissa kimalteli kulta- ja hopealangalla kirjottuja koristeita. Infotaulut kertoivat näiden materiaalien keksimisestä ja hyödyntämisestä vaatteiden valmistuksessa.

Córdobassa kun ollan, on tässäkin talossa toki sisäpiha. Näitä yksityisiä kesän kuumuudelta suojaavia pikku keitaita kun kaupungissa on varmaan kaikissa vanhoissa taloissa.

Katutasossa on sisäpihan lisäksi myös jokunen huone täynnä esineistöä. Mielenkiintoisin näistä on ainakin minun mielestäni perinteisiä soittimia esitellyt huone. Joukossa on kovasti kotoista kannelta muistuttava soitin.

Soittimet tarkastettuani palasin sisäpihalle odottamaan lauluesitystä, jota mainostettiin museoon saapuessani. Yksi museon oppaista esitti kauniilla äänellään sikermän sefardijuutalaisia lauluja eri aikakausilta. Lauluja oli useammalla eri kielellä ja herra myös esitteli kappaleet sujuvasti ainakin espanjaksi, englanniksi ja saksaksi. Kunnioitan syvästi ihmisiä, jotka pystyvät vaihtamaan kieltä lennosta puhetulvan hetkeksikään katkeamatta. Minä tarvitsen pienen tuumaustauon jo suomesta savoon vaihtaessani. Selitysten kera lauluista ymmärsi edes jotain, vaikka niiden sanoja ei ymmärtänytkään. Melodiat olivat surumielisiä, mikä tietysti sopii hyvin suomalaisille.

---

Nämä kaksi pientä historiallista kohdetta kannattaa yrittää mahduttaa Córdoban vierailun ohjelmaan. Toki nämä eivät pärjää loistokkuudessa kaupungin ykköskohteille, mistä johtuen mekin eksyimme näille nurkille vasta toisella kerralla kaupungissa käydessämme. Mikäli museossa tarjoutuu tällaiseen tilaisuus, kannattaa ehdottomasti jäädä seuraamaan lauluesitystä. Se toimi mainiona kirsikkana kakun päällä.