Taannoinen kesälomamme ei mennyt yhtään niin kuin olimme suunnitelleet. Meidän oli tarkoitus tehdä kiertomatka Ranskassa, mutta idea kariutui jo varsin pian Pariisin olympialaisten pilviin nostamiin hintoihin. Viimeinen naula suunnitelman arkkuun oli toisen mahdollisen aloituspisteen Lyonin katoaminen pois ulottuvilta suorien lentojen keskeydyttyä kesäkauden ajaksi. Edessä oli siis varasuunnitelman rakentaminen.

Olimme kärsineet koko alkukesän kylmyydestä kevään lämpöaallon mentyä meiltä sivu suun New Yorkin matkan takia ja kaksi edellistä reissuakin olimme tehneet paksuissa vaatteissa. Siksi varasuunnitelmamme lähtökohtana oli se perusajatus, että reissun päällä ei pitäisi ainakaan joutua palelemaan. Tarkoitus oli pakata mukaan vain hellevaatteita. Italia kuulosti sopivalta kompromissilta, joten laadimme nopeasti yksinkertaisen kahden ja puolen viikon matkasuunnitelman sisältäen neljä ennalta tuttua kohdetta. Kohteiden välillä liikkumisen päätimme hoitaa osin junalla ja osin vuokra-autolla.

Kohteista ensimmäinen oli Rooma, jossa olimme ehtineet tallaamaan historiallisen keskustan katuja jo usean kerran aiemminkin. Tällä matkalla päätimme jättää turistirysät muille ja keskittyä kaupungin vähemmän suosittuihin helmiin. Strategia toimikin erinomaisesti. Oli häkellyttävää huomata, miten vähän niiltä puhki tallotuilta poluilta lopulta oli tarpeen siirtyä sivuun, jotta sai liikkua ilman tungosta. Panimme myös merkille, että kaupungin suosituimmat kohteet olivat tänä kesänä vähän tavallista tylsemmän näköisiä. Rooman keskusta kun tuntui olevan kokonaan remontissa tulevaan riemuvuoteen valmistautumisen vuoksi.

Tämä leppoisa vierailu Roomassa olisi mieluusti saanut jatkua vähän pidempäänkin, mutta valitettavasti junaliput polttelivat jo taskussa ja niinpä hyppäsimme pikajuna Frecciarossan kyytiin. Kahden vuoden takaisen Italian matkamme jälkeen totesimme Firenzen saavan jäädä jäähylle pidemmäksi aikaa, mutta siitä huolimatta tämä renessanssikaupunki päätyi reissumme toiseksi kohteeksi. Yritimme kyllä kovasti miettiä muita vaihtoehtoja, mutta valitettavasti Firenze nyt vain sattui sijaitsemaan ärsyttävän kätevässä paikassa junaradan varrella. Oikeasti saavuimme tällä kerralla Firenzeen vain napataksemme vuokra-auton käyttöömme ja jatkaaksemme eteenpäin kohti brunelloviineistään tunnettua Montalcinon kukkulakaupunkia. Leppoisan matkanteon ideologiamme mukaisesti pysähdyimme kuitenkin yhden yön ajaksi paikoillemme puolentoista tunnin junamatkan ja vajaan parin tunnin autoiluetapin välissä.

Montalcino oli sekin tuttu jo useammalta aiemmalta reissulta. Kaupungin kapeiden katujen kiertelyn lisäksi teimme lyhyitä retkiä lähistön kyliin sekä tietysti viinitiloille. Samalla pääsimme vihdoin toteuttamaan erään pitkäaikaisen unelmamme ja jokunen brunellokin tuli siinä sivussa maistettua. Osallistuimme lisäksi nyt jo 27. kerran järjestettyyn Jazz & Wine -tapahtumaan yhden konsertin verran. Vaikka jazz ei meille kummallekaan ole sitä kaikista ominta musiikkia, oli tuo linnan sisäpihalla tähtitaivaan alla koettu live-elämys yksi leppoisimmista pitkiin aikoihin.

Viinipuskissa aikamme lymyiltyämme palasimme takaisin Firenzeen. Vuokra-auton mittariin ehti muutamassa päivässä kertyä kilometrejä vain vajaat 400 ja bensaakin kului vain puolisen tankillista. Luovuttuamme autosta asetuimme aloillemme kolmen päivän ajaksi.

Firenzessä yritimme kovasti noudattaa samaa taktiikkaa kuin Roomassakin eli keskittyä vähemmän suosittuihin kohteisiin. Valitettavasti kaupungin pienestä koosta johtuen niitä rauhallisia nurkkia ei kauheasti löytynyt. Valitsemissamme kohteissa oli huomattavan hiljaista kaupungilla vallitsevaan hyörinään nähden, mutta siirtymät tupaten täysillä kapeilla kujilla alkoivat käydä hermoille. Onneksi hyvä ruoka ja gelato hieman lievensivät ärsytystä.

Kun renessanssipalatsit oli koluttu, oli edessä reissun viimeinen siirtymä, joka tapahtui jälleen junalla. Frecciarossa vei meidät nyt Bolognaan, jonka olimme todenneet kivaksi jo pari vuotta aiemmin. Kaupunki oli onneksi oikein kiva edelleenkin. Tungosta oli ehkä tasan yhdellä kävelykadulla ja sielläkin vain hetkittäin, muutoin Bolognassa oli hyvin tilaa hengittää. Ne tärkeimmät nähtävyydet oli tullut käytyä läpi jo viimeksi, joten täälläkin keskityimme lähinnä vähemmän turisteja houkuttaviin kohteisiin. Hyvää ruokaahan Bologna on pullollaan, joten nälkäkään ei tullut.

Loppujen lopuksi reissu ei siis ollut yhtään sellainen kuin aluksi suunnittelimme, mutta kivaa oli silti. Lämmön suhteen saimme sen mitä tilasimme, sillä en muista koskaan hikoilleeni yhtä paljon. Muutoinkin sää suosi. Vettä satoi vain yhtenä yönä ja ainoastaan kahtena päivänä oli osittain pilvistä. Pari ukkosen jyrähdystäkin kuulimme, mutta salamat jäivät näkemättä. Juuri parempaa lomakeliä en olisi osannut edes toivoa.

Tämmöistä seikkailua olisi siis tällä kerralla matkakertomuksessa luvassa. Tuttuun tapaan tarinan osat ilmestyvät tähän alle sitä mukaa kuin tekstit valmistuvat. Tervetuloa mukaan matkalle!