Tänä vuonna kesälomalle suunnittelemamme ulkomaanmatka ei toteutunut. Lopulta päädyimme lähtemään pienelle kotimaan automatkalle, jonka kohteeksi valikoitui viime kesältä yli jäänyt Paimion parantola. Tämäkin reissu lopulta siirtyi muutamalla päivällä sääennusteiden lupaillessa hurjaa myrskyä eteläiseen Suomeen. Myrsky jäi saapumatta, mutta onneksi reissu kuitenkin lopulta toteutui.
Saariston tunnelmaa
Alkuperäinen suunnitelmamme sisälsi ainoana kohteena tuon Paimion parantolan ja sen lisäksi yöpymisen netistä bongaamissani kuvissa upealta näyttävässä saaristohotelli The Barössä Barönsalmen rantamaisemissa Inkoossa. Idea lähti tästä vähän laajenemaan ja lopulta saimme venytettyä matkasuunnitelmaa yhdellä yöllä. Tälle toiselle yölle löytyi majapaikka Turusta, josta olikin enää puolen tunnin ajomatka Paimioon. Yöpymispaikkojen välimaastosta löysimme Tammisaaren, jossa päätimme käväistä tutustumassa keväällä avautuneeseen nykytaiteen museoon Chappeen.
Matkamme alkoi köröttelyllä kotoa saaristomaisemiin. Pari vuotta sitten avautunut The Barö osoittautui todellisuudessa vielä valokuviakin hienommaksi paikaksi. Oma pieni mökki merinäköalalla ja hotellin yhteydessä herkkujaan tarjoileva ravintola The Berg, jota Hesarinkin ravintolakriitikot ovat kehuneet, tarjosivat kivat puitteet yöpymiselle. Hotelli oli juuri vierailumme aikana sopivasti puolityhjillään ja saimme kallion toisen päädyn aurinkoterasseineen kokonaan itsellemme. Makoilimme pitkän tovin ulkosalla katsellen salmen vesiliikennettä ja lintujen edesottamuksia. Ukkospilvien kohotessa mereltä siirryimme päiväunille mökkiin ja pian sadepisarat jo tuudittivatkin meidät höyhensaarille. Illalla käväisimme nauttimassa hienon illallisen Bergissä ja palasimme sitten mökkiin katselemaan tähtitaivasta koko päätyseinän täyttävästä maisemaikkunasta sängyllä makoillen. Näin rauhallisessa paikassa en muista yöpyneeni suunnilleen koskaan.
Taidetta Tammisaaressa
Mahdollisesti parhaan kohdallemme osuneen kotimaisen hotellimajoituksen kruunasi maittava aamiainen. Mikäs siinä oli startata jatkamaan matkaa aurinkoisessa säässä kohti Tammisaarta. Matkalla pysähdyimme Fagervikin museotielle paikallista ruukkia vilkaisemaan. Mutkaista tietä oli kiva körötellä auringon paistaessa ja muun liikenteen ollessa hyvin rauhallista.
Saapuessamme Tammisaareen oli taivas ehtinyt peittyä pilvillä ja ensimmäiset sadepisaratkin jo putoilivat. Löysimme autollemme kadunvarsipaikan maltillisen matkan päästä Chappen komeasta rakennuksesta ja kipaisimme museoon suojaan sateelta. Tutustuimme varsin maltillisen kokoisen museon antiin sekä aikajanaseinän avulla myös sitä rahoittaneen professori Albert de la Chappellen elämään. Herra ei ollut meille entuudestaan tuttu, mutta museoon sitä vastoin olimme törmänneet jo telkkarin ja muun median kautta.
Museovierailu oli varsin mielenkiintoinen. Taskusta löytynyt Museokortti takasi sisäänpääsyn tähänkin museoon ilman luottokortin vinguttelua. Samalla kerralla tuli kuitattua pääsy myös viereiseen Raaseporin museoon, jonka alakerrassa nähtävillä olleen Helene Schjerfbeckin näyttelyn kävimme tarkistamassa pienenä bonuksena.
Sateisessa Turussa
Ajomatka Tammisaaresta Turkuun tapahtui enemmän ja vähemmän sateisissa tunnelmissa. Majapaikaksi Turusta olimme valinneet pari vuotta sitten ison remontin jälkeen uudelleen avautuneen Hamburger Börsin sen keskeisen sijainnin vuoksi. Remontin myötä hotelli oli hypännyt Sokos Hotellien huomasta Scandicin leiriin. Auto löysi itselleen yösijan hotellin omasta piskuisesta pysäköintihallista, josta pääsimme siirtymään hotelliin kulkematta ulkona sateessa. Ihan toimivahan tämäkin majapaikka oli, mutta edellisen yön luksuksen jälkeen se tuntui auttamatta melko tylsältä.
Turkuun emme olleet mitään illallista ihmeellisempää tekemistä suunnitelleet. Jokirannassa olisi ollut kiva käydä kävelemässä, mutta sade vesitti tämän suunnitelman. Lopulta käväisimme sadekuurojen välissä pienellä huikopalalla viereisessä kauppahallissa, jossa Euroopan pizzamestaruuskisoissa hyvin pärjännyt Pizzeria 450°C tarjoili herkkujaan. Söimme varsin mainion napolilaistyylisen pizzan puoliksi, jotta illallisellekin jäisi vielä tilaa.
Tiesimme Turusta löytyvän useita hyviä ravintoloita, mutta silti illallispaikan etsintä tuntui yllättävän haastavalta. Tokihan olimme siinä aivan edellisinä päivinä ratkaisuja tehdessämme monen ravintolan osalta auttamattoman myöhään liikkeellä. Monessa paikassa oli täyttä, mutta onneksi siitä ihan parin kadunkulman päässä majapaikasta löytyi kivan kuuloinen Ravintola E. Ekblom, jossa oli vieläpä tarjolla ihan maltillisesti hinnoiteltu kiinteä menu Jannen kattilasta. Valitsimme molemmat kattilamenun ja minä vielä sille kaveriksi viinipaketin. Ruoat olivat erinomaisia ja viinit niille taidolla valittuja. Erityisesti alkupalaksi kahdesta vaihtoehdosta valitsemani härkätartar kutkutteli makuhermojani juuri oikealla tavalla. Alkuun pöytään saapunutta hapanjuurileipää tarjolijalle kehuttuamme saimme sitä vielä toiset siivut kokin toimittamana ja suosituksen kokeilla tartaria leivän päällä. Mainio vihje, kävi ja kukkui! Näiden kattiloiden ääreen palaamme toistekin, sen verran hyvää oli, eikä luottokorttikaan vinkunut pahasti.
Paimiossa parantumassa
Turusta ei mainion illaisen lisäksi jäänyt juuri muuta erityistä kerrottavaa. Illallisen aikana uudelleen yltynyt sade ei houkutellut edelleenkään jokimaisemissa tallusteluun, joten jatkoimme suorinta tietä takaisin majapaikkaan unille. Hotellin aamiainen oli ihan asiallinen, mutta esimerkiksi Tampereen mainiolle Lapland Hotelsille se ei pärjännyt. Henkilökuntakaan ei oikein jaksanut keskittyä tehtäviinsä. Ottimet uiskentelivat salaatissa ja siellä täällä oli pikkuisen sotkuista, mutta tämä ei näyttänyt vaativan toimenpiteitä. Vertailukohdaksi valitsin juuri tuon Tampereen hotellin, koska nämä kaksi painivat samassa hintaluokassa. Tampereella henkilökuntakin oli paremmin tehtäviensä tasalla. Isompana puutteena Hamburger Börsin nettisivuilla erikseen mainostetut lettukestit hillolla ja kermavaahdolla olivat unohtuneet tyystin.
Haikeutta ei siis ollut ilmassa jatkaessamme matkaa kohti varsinaista reissumme pääkohdetta Paimion parantolaa. Sade oli seuranamme jälleen heti alusta asti. Onneksi se kuitenkin hetkeksi taukosi perille saavuttuamme. Ehdimme aluksi tutustua Aallon pariskunnan suunnittelemaan metsän keskellä kohoavaan parantolakolossiin ulkoa päin, minkä jälkeen siirryimme sisälle etukäteen varaamaamme opastettua kierrosta varten.
Tarjolla olleista vaihtoehdoista olimme varanneet 90 minuutin Parantolan tilat ja tarinat -kierroksen, jonka myötä pääsimme tutustumaan kaikkiin rakennuksen seitsemään kerrokseen mainion oppaan johdolla. Tuberkuloosiparantolaksi vuonna 1933 valmistunut rakennus on ehtinyt nähdä paljon vuosikymmenten saatossa, joten tarinoita toisiaan riittää kerrottavaksi. Parantolan tilukset ovat vuodesta 2020 asti olleet Paimion Parantola -säätiön omistuksessa ja ne ovat avoinna yleisölle opastetuilla kierroksilla. Kierros oli kaiken kaikkiaan todella mielenkiintoinen ja oppaamme onnistui tarinoillaan puhaltamaan eloa jo vuosia sitten varsinaisesta sairaalatoiminnasta tyhjentyneeseen rakennukseen. Ylimääräisenä bonuksena parantolassa olisi ollut tarjolla Turun musiikkijuhlien ohjelmistoon kuulunut konsertti, jonka jätimme kuitenkin väliin.
Parantolan jälkeen edessä oli enää kotimatka. Kun muita kotiin tuomisia ei muistojen ja kameran muistikortille tallentuneiden valokuvien lisäksi ollut, päätimme napata kyytiin jotain kahvileipää matkan varrelta. Googlen kartta ehdotti tähän tarkoitukseen Salossa sijaitsevaa perinteikästä S. Kuirin leipomon kahvilaa. Pahaksi onneksi samainen lähde kuitenkin opasti meidät aluksi sinne leipomolle, jossa ei näkynyt muuta kuin rullakkoja ja jauhosäkkejä. Jokunen vekkuli oli näköjään merkinnyt karttaan kahvitelleensa leipomossa kahvilan sijaan. Onneksi sinne kahvilaan ei ollut enää kuin kolmen minuutin ajomatka. Tulipa nyt samalla sitten koluttua vähän enemmän aiemmin täysin paitsioon jääneen Salon nurkkia. Kuirin leipomukset olivat onneksi pienen eksymisen arvoisia. Täytynee palata paremmalla ajalla Saloon maistelemaan nyt kokeilematta jääneitä houkuttelevan näköisiä leivoksia.
Bonuskierros Porvooseen
Kun reissun makuun kerran olimme päässeet, päätimme jatkaa samalla linjalla vielä seuraavanakin päivänä ja hoitaa perinteisen Porvoon päiväretken pois alta. Tarkoituksenamme oli ollut pyhittää Porvoolle jokin loman arkipäivistä, mutta nyt jäljellä oli enää lauantai. Ajankohta ei tietysti ollut paras mahdolinen, sillä sääennusteen luvatessa aurinkoista keliä olivat kaikki muutkin kynnelle kykenevät saapuneet Porvooseen. Parkkipaikkaa sai etsiä pitkään ja kapeat kujat olivat täynnä väkeä. Onneksi sentään Zum Beispielistä löytyi pöytä myöhäiselle lounaalle. Jälkiruoalle siirryimme läheiselle Vanhan Porvoon Jäätelötehtaan kioskille, jonka tuotteet maistuvat aina. Se aurinkoinen sää antoi odottaa itseään aivan viime metreille, mutta lopulta ehdimme hetken siitäkin nauttia ennen kotiinpaluuta.
Ei tämä automatka nyt ollut ihan sitä, mitä kesälomalta olimme odottaneet, mutta oli se sentään parempi kuin ei mitään. Erityisesti saaristohotelli The Barö oli ihan huippukokemus. Vaikka majoitus oli varmasti kallein Suomessa kokemistamme, oli se jokaisen sentin arvoinen. Harvoinpa hotelli on niin kiva, että se toimii jo itsessään matkakohteena.
Paimion parantola näyttää olleenkin tänä vuonna varsin suosittu kohde, ja kieltämättä se kiinnostaisi myös itseänikin. Saapa nähdä, koska ehditään sinne. Hamburger Börsissä olen yöpynyt useamman kerran, mutta edellisestä kerrasta on niin kauan aikaa, että se ajoittuu aikaan ennen remonttia – olisi mukava nähdä, millainen paikka nykyään on. Kehuttu Pizzeria 450°C olisi myös kiva kokeilla, uskon pizzojen olevan siellä omaan makuuni.
Moni on tosiaan Paimioon suunnannut tänä kesänä. Niin oli myös viime kesänä ja silloin meidänkin oli tarkoitus tuolla käväistä, emme sain sitten kuitenkaan saaneet moista reissua aikaiseksi. Tuollahan kyllä kävisi Helsingistä ihan päiväretkelläkin, mutta meistä on mukava aina yrittää sijoittaa matkalle jotain muutakin kuin vain yksi kohde. Suosittelen parantolaa, se on todella mielenkiintoinen paikka niin rakennuksen arkkitehtuurin kuin paikan historiankin vuoksi. Me kyllä valitsemme Turussa seuraavalla kerralla toisen majapaikan. Nyt vain tuo keskeinen sijainti oli meille oleellinen juttu ja sitä Hamburger Börs edusti hyvin.