Rooman Pantheon on kaupungin vanhin kirkko ja lisäksi maailman tunnetuin rotunda. Tosin Pantheonia ei rakennettu kirkoksi vaan kaikkien jumalten temppeliksi, mihin sen nimikin viittaa. Se muutettiin kirkoksi vasta nelisensataa vuotta rakentamisensa jälkeen. Tämä lienee ollut sen pelastus. Kirkkona Pantheon oli turvassa rakennustarpeiden rosmoamiselta, mikä on koitunut monen sen aikalaisen kohtaloksi.

Pantheon valmistui toisella vuosisadalla ajanlaskun alun jälkeen. Paikalla oli sijainnut jo parisataa vuotta aiemmin valmistunut temppeli. Tämä oli kuitenkin kärsinyt merkittäviä tuhoja tulipalossa. Pantheonin rakentamisesta päätti keisari Hardianus. Temppelin tarkka valmistumisvuosi on jo ehtinyt painua unholaan, koska keisari katsoi aiheelliseksi kaiverruttaa uuteenkin temppeliin sen edeltäjän valmistumisajan.

Vuonna 609 Bysantin keisari Fokas antoi Pantheonin paavi Bonifatius IV:lle, joka päätti muuttaa sen kristityksi kirkoksi. Kirkko pyhitettiin Neitsyt Marialle ja marttyyreille. Tarinan mukaan paavi kuljetutti kärrylasteittain pyhäinjäännöksiä kaupungin katakombeista säilytettäväksi Pantheonin alttarin alla.

Vaikka kirkoksi muuttaminen ja siitä seurannut jatkuva käyttö onkin pelastanut Pantheonin isommalta ryöväykseltä, ei tämäkään ihan tyystin pystynyt rakennusta suojelemaan. Jonkin verran ulkoisia koristeita on vuosisatojen saatossa kadonnut. Esimerkiksi osa Pantheonin pilasterien marmorisista kapiteeleista on kulkeutunut Lontooseen, jossa niitä voi käydä katsomassa British Museumissa.

Pantheon on muodoltaan pyöreä ja sen kattona toimii valtava kupoli. Roomalaisesta betonista valmistetun kupolin keskellä on halkaisijaltaan yhdeksän metrin kokoinen pyöreä reikä, oculus. Ainakin auringon paistaessa keskellä kesää tila on sisältä hyvin valoisa, vaikka siellä ei olekaan oculuksen lisäksi muita isompia valonlähteitä. Jokunen keinovalo taitaa sivukappeleissa kuitenkin olla lisäapuna. Reiästä toki sataa myös vettä sisälle, minkä vuoksi lattiassa on kaato ja urat veden johtamiseksi pois. Pantheonin kupoli oli maailman suurin laatuaan Firenzen Duomon rakentamiseen asti vuonna 1436. Tosin tuo uudempi kupoli on vain joiltain ominaisuuksiltaan Pantheonin vastinetta suurempi. Roomalaiset siis olivat melko näppäriä insinöörin hommissa.

Renessanssiajalta lähtien Pantheoniin on haudattu useita merkkihenkilöitä. Joukossa on niin taiteilijoita kuin Italian kuninkaitakin. Taiteilijoista meille jäi vahvimmin mieleen enkeleistään kuuluisan taidemaalari Rafaelin hauta. Haudan yläpuolella on mestarin oppilaan Lorenzo Lottin Madonnaa ja lasta esittävä veistos. Vuonna 1520 kuollut Rafael toivoi itse Pantheonia hautapaikakseen. Erikoisena sivuhuomautuksena mestarin arkku avattiin paavi Gregorius XVI:n määräyksestä vuonna 1833, jotta sen sisältämien maallisten jäännösten autenttisuudesta saataisiin varmuus. Olisi jännä kuulla, millä tavoin tuon ajan tekniikalla tästä asiasta lopulta tehtiin päätös, mutta aitous joka tapauksessa todettiin ja loota suljettiin.

Kuninkaiden Viktor Emanuel II ja Umberto I varsin näyttäviä hautoja ei oikein voinut olla huomaamatta. Loputkin kuninkaat oli tarkoitus haudata samaan paikkaan, mutta viranomaiset eivät ole myöntäneet maanpaossa kuolleiden monarkkien hautaukselle lupaa. Monarkia kun oli ja meni jo.

Hautojen lisäksi rotundan seinustoilla on useita pieniä sivukappeleita. Ne edustavat useita eri aikakausia ja jokaisessa on jotain mielenkiintoisia taideteoksia ihmeteltäväksi. Kirkko vaikuttaakin aluksi hyvin yksinkertaiselta pyöreältä tilalta ja ensin katse kiinnittyy vain valtavaan kupoliin. Vasta sen jälkeen silmä alkaa löytää joka puolelta kauniita yksityiskohtia. Ihan joka nurkan koluamiseen kuluu tovi jos toinenkin, etenkin kun osa ajasta menee ihmisten väistelemiseen. Vaikka Pantheon on todella paljon pienempi kuin Pietarinkirkko, suhtaudun siihen samalla tavoin. En yritäkään jaksaa tutkia jokaista kappelia ja kolosta yhdellä kerralla. Roomaan tulee kuitenkin aina palattua uudestaan, jolloin tutkimuksia voi taas jatkaa. Pantheon on yksi näistä jokaisen reissun ohjelmaan mahtuvista kohteista.

Nykyisin Pantheon on paitsi todella suosittu vierailukohde Roomaan saapuvien turistien mielestä myös edelleen toiminnassa oleva katolinen kirkko. Siksi siellä vieraillessa on noudatettava samoja pukeutumis- ja käyttäytymissääntöjä kuin muissakin kirkoissa. Pantheon on avoinna päivittäin klo 9-19 ja siellä vierailu maksaa 5€. Maksamalla 10€ saa käyttöönsä myös audio-oppaan. Tämän käyttökelpoisuudesta meillä ei kuitenkaan ole omia kokemuksia. Vielä muutama vuosi sitten Pantheoniin ei ollut pääsymaksua. Silloin jonot olivat todella pitkät, joten siinä mielessä maltillinen pääsymaksu on selkeä parannus. Enää sisälle päästäkseen ei tarvitse jonottaa, pitää vain kaivaa kuvetta.

Lippuja Pantheoniin myydään näköjään vähän siellä sun täällä. Virallinen lippukauppa löytyy kuitenkin täältä. Varausta tehdessä valitaan vierailupäivä ja -aika. Aika on tunnin aikaikkuna, jonka sisällä paikalle tulisi saapua. Meidän kokemuksemme mukaan aikoja on mahdollista saada varsin lyhyelläkin varoajalla. Kesällä 2024 varasimme liput Pantheonin edustalla aukiolla seisoskellessamme samalle kellonlyömälle ja kävelimme saman tien sisälle. Paikalla on myös automaatteja, joiden kosketusnäytöiltä käsin lippujen ostaminen onnistuu. Tosin nämä automaatit näyttivät ainakin meidän paikalla käydessämme vilkuttelevan monenlaisia virheilmoituksia ruuduillaan ja prosessi näytti muutenkin melko mutkikkaalta. Tai ainakin laitteille oli pitkä ja todella hitaasti etenevä jono. Suosittelen siis vahvasti nettikauppaa.

---

Olemme vierailleet Pantheonissa nyt kolme kertaa, mutta paikka kestää vielä neljännenkin vierailun. Rakennuksessa on mielenkiintoisia kerroksia historiaa ja se on muutoinkin varsin vaikuttava ilmestys kaikessa yksinkertaisuudessaan. Ainoa pieni miinus on väenpaljous, Pantheon on todella suosittu. Hieman hiljaisempia hetkiä etsivän kannattanee panostaa mahdollisimman aikaiseen saapumisaikaan. Tosin paikka avautuu vasta klo 9, jolloin moni muukin turisti lienee jo saanut silmänsä auki.