Kävimme kesällä 2024 Firenzessä kolmannen kerran. Tällä kerralla pääsimme vihdoin tutustumaan tarkemmin kaupungin kenties keskeisimmällä paikalla sijaitsevaan Palazzo Vecchioon. Tämä yli 700 vuotta sitten rakennettu linnoitusmainen palatsi toimii nykyisin Firenzen kaupungintalona, mikä on varsin lähellä sen alkuperäistä käyttötarkoitusta. Siinä välissä se on ehtinyt toimia myös kaupungin mahtisuvun Medicien asumuksena.

Minulle Palazzo Vecchio on tuttu erityisesti esiintymisestään Dan Brownin kirjassa Inferno. Kirjailija kuvaili rakennuksen upeita saleja niin elävästi, että halusin ehdottomasti käydä niihin itsekin tutustumassa. Edellisellä Firenzen vierailullamme tämä jäi kuitenkin tekemättä, koska saimme yliannostuksen tungoksesta käydessämme uusintavierailulla Galleria Uffizissa. Tällä kolmannella kerralla valitsimme Palazzo Vecchion pääkohteeksemme ja varasimme sinne jo etukäteen opastetun kierroksen.

Palazzo Vecchio (suom. vanha palatsi) rakennettiin alun perin tasavaltaisen Firenzen hallintoelimen signorian tarpeisiin. Rakennus olikin aluksi nimeltään Palazzo della Signoria (suom. signorian palatsi). Signorian yhdeksän jäsentä valittiin kaupungin kiltojen jäsenistä kahden kuukauden mittaiselle kaudelle. He muuttivat välittömästi valintansa jälkeen asumaan Palazzo della Signoriaan, josta he poistuivat vasta kauden päätyttyä. Tämän jälkeen valittiin uudet yhdeksän edustajaa. Tässä ei tarvittu äänestystä, vaan nämä yhdeksän valittiin ihan reilusti arpomalla kaikista yli 30-vuotiaista kiltojen miespuolisista edustajista. Tämä hallintomuoto oli Firenzessä käytössä vuodesta 1250 vuoteen 1532. Loppua kohti valta luisui pikkuhiljaa vaikutusvaltaansa lisänneelle Medicien pankkiirisuvulle. Vuonna 1434 Cosimo de’ Medici oli jo käytännössä kaupungin hallitsija, vaikka hän vielä halusikin pitää pystyssä tasavaltaisia kulisseja. Signorian valta päättyi lopullisesti vuonna 1532 Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan hallitsija Kaarle V:n annettua Alessandro de’ Medicille Firenzen herttuan arvon.

Palazzo Vecchion katutasossa sijaitseviin tiloihin on mahdollista tutustua ilman pääsymaksua ja siellä olikin selvästi eniten väkeä. Tarjolla oli kolme sisäpihaa, joista löytyi myös taidetta ihmeteltäväksi sekä se pakollinen matkamuistomyymälä. Kohtalaisen tuoreena lisäyksenä sisäpihoista suurimmalle oli siirretty Medicien suvun viimeistä perillistä Anna Maria Luisa de’ Mediciä esittävä vuonna 1977 valmistunut veistos. Oppaamme sanoin ilman hänen kauaskantoista ratkaisuaan Firenze ei olisi Firenze. Lapseton Anna nimittäin päätti vallan toiselle suvulle siirtäessään lisätä sopimukseen ehdon, jolla Galleria Uffizin kokoelma sekä monet muut suvun taideaarteet siirtyisivät kaupungin omistukseen. Sopimus kielsi myös kokoelman tai sen osien omistuksen muutokset tulevaisuudessa. Tämän päätöksen seurauksena nämä taideaarteet ovat edelleenkin Firenzessä vierailevien turistien nähtävissä.

Pienin sisäipihoista, jota kutsutaan ensimmäiseksi sisäpihaksi, on näistä kolmesta se varsinainen katseenvangitsija. Tämän yksityiskohtia pursuavan sisäpihan suunnitteli vuonna 1453 Michelozzo, mutta sitä on sittemmin tuunattu useampaan kertaan. Koristeluista voi löytää niin kaupungin kuin sen kiltojenkin vaakunat. Seinäfreskot puolestaan esittävät Itävallan kaupunkeja. Toscanan herttua Francesco I de’ Medici tilasi ne 1500-luvun loppupuolella Giorgio Vasarilta, jotta hänen itävaltalainen vaimonsa Johanna tuntisi olonsa kotoisaksi. Keskellä sisäpihaa sijaitsevan vesialtaan huipulla komeilee Andrea del Verrocchion veistos Putto delfiinin kanssa. Tosin tämä versio veistoksesta on kopio, alkuperäinen löytyy toisaalta rakennuksesta.

Sisäpihaa kiertävän käytävän katoissa on maalattuja groteskikoristeita, jotka olivat suosittuja 1400-luvun lopulta alkaen. Tyylin innoittajana toimi noihin aikoihin Roomassa sattumalta löydetty keisari Neron suureellinen palatsi Domus Aurea, jonka seinissä oli tällaisia koristeluja. Nimi groteski syntyi viittauksena italian luolaa tarkoittavaan sanaan grotte. Palatsi kun löytyi maan alle hautautuneena, jolloin se oli toki kovin luolamainen.

Kolmannelta sisäpihalta löytyvät lopulta portaat, joita pitkin lipun ostaneet saavat jatkaa tutustumaan palatsin muihin kerroksiin. Mikäli et halua maksaa pääsymaksua, kannattaa silti ehdottomasti käydä vilkaisemassa noita sisäpihoja. Etenkin tuo ensimmäinen sisäpiha on yksi Firenzen kauneimpia ilmaiseksi nähtävissä olevia kohteita.

Portaikon jälkeen astutaan Viidensadan saliin (it. Salone dei Cinquecento). Keskiaikaista linnoitusarkkitehtuuria edustava Palazzo Vecchio alkoi muuntua renessanssipalatsiksi 1500-luvulla Cosimo I de’ Medicin käsissä. Hän otti rakennuksen omaksi kotipalatsikseen ja laittoi hihat heilumaan. Viidensadan salista tehtiin suuri vastaanottosali. Liki kolme vuosikymmentä kestänyttä urakkaa johti Giorgio Vasari. Huone sai peräti seitsemän metriä lisää korkeutta ja seinät koristeltiin Firenzen Sienaa ja Pisaa vastaan käymiä voittoisia sotia esittävin valtavin freskoin.

Salista löytyy myös Michelangelon keskeneräiseksi jäänyt veistos Genio della Vittoria, jossa taistelun häviöllä olevalla osapuolella on taiteilijan omat kasvot. Veistos oli mahdollisesti tarkoitettu osaksi Michelangelon suunnittelemaa paavi Julius II:n hautamuistomerkkiä, mutta se löytyi keskeneräisenä hänen työhuoneeltaan maestron muutettua pois Firenzestä. Lopulta se päätyi Cosimo I:n haltuun ja pääsi koristamaan Viidensadan salia.

Salin takaosasta löytyy ovi pieneen Francescon työhuoneeseen, jonka Vasari tiimeineen toteutti Medicien suvun seuraavalle herttualle Francesco I:lle. Veistoksia ja maalauksia pursuava pieni tila oli yksin viihtyvän Francescon piilopaikka, jossa hän harjoitti alkemiaa sekä vakoili suuren salin kokouksia pienen kurkistusaukon kautta. Huone jäi käyttämättä Francescon kuoltua ja lopulta se purettiin. Nykysin nähtävä huone on 1900-luvulla rakennettu kopio, josta puuttuu alkuperäisen ahtaus. Nyt tyhjä tila oli tuolloin täysin kalustettu työhuone.

Suuren salin jälkeen palatsi tarjoaa pienempiä, joskaan ei vähemmän vaikuttavia huoneita. Jokaisessa on valtavasti yksityiskohtia niin seinissä kuin katossakin. Maalaukset ovat Medicien tilaamia ja ne pursuavat symboliikkaa, joka jää satunnaiselta vierailijalta huomaamatta. Oppaamme pyrki selittämään tärkeimmät kohdat, mutta kierroksen aika ei mitenkään olisi riittänyt kaikkiin teoksiin syventymiseen.

Kolmanteen kerrokseen noustaan Vasarin suunnittelman portaikon kautta. Kiivetessä kannattaa katsella katon suuntaan, sillä siellä on jälleen maalauksia.

Kolmannesta kerroksesta löytyy Cosimo I:n asuintiloiksi suunniteltu Quartiere degli Elementi (suom. alkuaineiden huoneisto), joka koostuu useammasta kauniisti freskoin ja veistoksin koristellusta huoneesta. Nämäkin tilat suunnitteli Cosimon luottomies Vasari apureineen.

Huoneista ensimmäinen on upea Sala degli Elementi (suom. alkuaineiden sali), jonka seinien ja katon freskot kuvaavat neljää klassista alkuainetta: maata, vettä, ilmaa ja tulta.

Maata edustaa teos Maan ensimmäiset hedelmät, jotka tarjotaan Saturnukselle. Teos on varsinainen tyyppiesimerkki symboliikasta, joita nämä kaikki maalaukset ovat pullollaan. Kuvan keskellä istuvan maanviljelyksen ja sadonkorjuun jumala Saturnuksen oikealla puolella makaava kauris päätyi kuvaan Cosimo I:n horoskooppimerkin mukaan. Kuvan oikeasta reunasta puolestaan löytyy onnen jumalatar Fortuna, joka kantaa Medicin suvun symbolia, purjeselkäistä kilpikonnaa. Kaiken kukkuraksi Saturnuksella itsellään on Cosimo I:n kasvot.

Myös ilmaa edustavassa freskossa esiintyy Saturnus tai kenties tämän kreikkalainen vastine Kronos. Tämä teos Uranuksen silpominen löytyy huoneen katosta. Tässä siis silpomisesta huolehtii Saturnus. Muistelen oppaamme puhuneen koko ajan Saturnuksen sijaan tämän kreikkalaisesta vastineesta Kronoksesta, mutta nettilähteissä usein viitataan Saturnukseen. Uranus kuitenkin on kreikkalainen jumala ja Kronoksen isä. Tässä teoksessa siis voisin olettaa kyseessä olevan juuri Kronoksen, joka siinä isäänsä on silpomassa. Tässä huoneessa menevät sujuvasti sekaisin kreikkalaiset ja roomalaiset jumalat tai sitten sekaisin menee kuvia katsova turisti. Joka tapauksessa moinen epäselvyys harmittaa tällaista järjestyksen ihmistä. Kahdessa muussa seinäfreskossa ollaan selvästi taas roomalaisjumalissa. Ne edustavat alkuaineista vettä (Venuksen syntymä) ja tulta (Vulkanuksen ahjo).

Isojen kuvien lomaan on mahdutettu myös paljon pieniä yksityiskohtia, mistä johtuen kussakin huoneessa voisi helposti viettää aikaa vaikka kuinka pitkään ja silti jäisi puolet huomaamatta.

Kolmannesta kerroksesta löytyy myös se alkuperäinen Putto delfiinin kanssa -veistos, jonka kopio on alakerran sisäpihalla.

Ulospäin avautuvalta Saturnuksen terassilta voi ihailla Firenzen kattoja. Se kaikista upein kolmannesta kerroksesta tarjoutuva näkymä ei kuitenkaan avaudu yli kaupungin kattojen, vaan kenties hieman yllättäen rakennuksen sisälle Viidensadan saliin. Jo lattiatasoltakin katsottuna upea tila näyttää vieläkin upeammalta päädyn parvelta nähtynä.

Tässä kohdassa kierrosta alkoi iskeä jo ähky, mistä johtuen ottamieni kuvienkin määrä väheni. Opaskin onneksi vähän kiihdytti tahtia, sillä kierroksen aika alkoi tulla täyteen. Medicien pieneen yksityiseen kappeliin kurkistimme vain lyhyesti.

Alussa mainitsemani Dan Brownin kirjassa Inferno oli muistaakseni varsin paljon puhetta Palazzo Vecchion yläkerran käytävässä nähtävillä olevasta Dante Alighierin kuolinnaamiosta. Toisin kuin kirjassa kerrotaan, ei naamio ole aito. Parhaassakin tapauksessa tämä kipsinaamio on tehty oikean vahaisen kuolinnaamion avulla joskus kauan aikaa Danten kuoleman jälkeen. Huonommassa tapauksessa se on totaalisen feikki. Netistä löytyy perusteluja molempien väitteiden puolesta. Ilmeisesti Firenzessä ei juurikaan tehty kuolinnaamioita Danten kuoleman aikoihin, mutta toisaalta Dante ei kuollutkaan Firenzessä vaan Ravennassa, jossa hänen hautansakin edelleen sijaitsee.

Lisää aiheesta: Danten hauta

Ylimmän kerroksen osuuden lopuksi kävelimme vielä signorian kokoontumistiloiksi rakennettujen huoneiden läpi. Palatsin vanhimmat koristelut löytyivät vastaanottosalista. Lisää upeita koristeluja oli nähtävillä seuraavassa liljojen salista, jossa oppaamme neuvoi meille firenzeläisen ja ranskalaisen liljan eron.

Viimeinen ylimmän kerroksen tila oli karttahuone, jonka suuri karttapallo sekä seiniä täyttävät tarkemmat kartat lienevät olleen aikoinaan melkoisen arvokkaita. Ei ihme, että ne on haluttu laittaa näin hienosti esille. Cosimo I oli kiinnostunut maantieteestä ja tutkimusmatkoista, mikä näkyy hyvin tässä Vasarin hänelle suunnittelemassa huoneessa.

Karttahuoneen seiniä koristavat kartat kaikkialta renesaanssiaikaan tunnetusta maailmasta. Katseeni löysi pian myös Pohjoismaiden kartan. Oppaammekin arvasi heti, mitä karttoja ryhmän jäsenet lähtivät etsimään. Valitettavasti Seattlesta kotoisin oleva jenkkipariskunta joutui pettymään. Pohjois-Amerikan länsirannikkoa esittävä kartta oli vielä pahasti keskeneräinen Kalifornian pohjoispuolisten alueiden osalta.

Palatsin nykyinen nimi Palazzo Vecchio tarkoittaa siis suomeksi vanhaa palatsia. Vanha signorian palatsista tuli vasta siinä vaiheessa, kun Medicit muuttivat sieltä pois. Cosimo I:n vaimo Eleonora Todelolainen osti vuonna 1549 joen toiselta puolelta Palazzo Pittin, johon perhe päätti muuttaa asumaan sen rauhallisemman sijainnin vuoksi. Medicit eivät siis lopulta asuneet Palazzo Vecchiossa kuin lyhyen ajan Cosimo I:n valtakaudella. Perhe kuitenkin piti vanhankin palatsin edelleen omistuksessaan ja pyysi jopa Vasaria suunnittelemaan katutason yläpuolella kulkevan salakäytävän, jota pitkin he pystyivät siirtymään palatsiensa välillä rauhassa katujen hälinältä.

Palatsi on avoinna muina päivinä paitsi torstaina klo 9-19. Torstaisin palatsi sulkeutuu jo klo 14. Sisäänpääsymaksu on varsin maltillinen 12,50€. Ennen vierailua kannattaa varmuudeksi tarkistaa ajantasaiset tiedot Palazzo Vecchion virallisilta sivuilta täältä. Me vierailimme Firenzessä keskellä kuuminta turistikautta heinäkuussa, mutta silti Palazzo Vecchiossa oli todella rauhallista. Opastetulle kierroksellekin meidän kanssamme osui vain yksi jenkkipariskunta. Oppaamme kertoi, että Palazzo Vecchio ei ole koskaan kovin ruuhkainen, vaikka joidenkin lähteiden mukaan siellä vieraileekin jopa 1,5 miljoonaa ihmistä vuosittain. Opas myös tiesi kertoa, että suurin osa turisteista vierailee Firenzessä lähinnä vain Galleria Uffizissa sekä Galleria dell’Accademiassa, joka on rakennettu alkuperäisen Michelangelon David-veistoksen ympärille. Me varasimme opastetun kierroksemme Viatorin kautta, mutta vastaavia kierroksia on tarjolla myös muilla vastaavilla matkatoimistoilla. Palatsin omissa kierroksissa näkyi olevan vain opiskelijoille ja muille erityisryhmille varattua tarjontaa.

---

Nautimme todella paljon kierroksestamme Palazzo Vecchiossa. Oli kiva huomata, että turistien ylikansoittamassa Firenzessäkin voi olla tämän tason huippunähtävyyksiä, joissa voi kierrellä melkein yksikseen.