Vietimme loppiaisen tienoilla vähän reilun viikon verran aikaa Teneriffan pohjoisosassa Puerto de la Cruzin kaupungissa. Tämä oli vuodenvaihteen lomavaihtoehtomme D, joka lopulta toteutui vaihtoehtojen A-C kunkin kariuduttua vuorollaan. Takataskussa olisi ollut vielä vaihtoehtona E Tallinnan risteily, mutta siihen ei tällä kertaa tarvinnut turvautua.

Aluksi suunnitelmanamme oli mennä kolmeksi viikoksi jonnekin kauas roadtripille, sitten samaksi ajaksi rantalomalle ja lopulta kahdeksi viikoksi Teneriffalle. Lopputulemana oli sitten tämä reilun viikon reissu, joka ei ehkä alkuperäisiin vaihtoehtoihin verrattuna kuulostanut kummoiselta, mutta vallitsevassa tilanteessa tämäkin tuntui jo valtavalta voitolta.

Lento kohteeseen lähti pikkuisen aikaisin meidän makuumme, mutta sen mitä yöunissa hävisimme, voitimme maisemissa saadessamme ihailla auringonnousua pilvien yläpuolella. Olimme ajatelleet panostaa helppoon hotellille siirtymiseen ja varanneet etukäteen kuljetuksen luotetuksi kehutulta isolta espanjalaiselta toimijalta Solhopilta. Perillä kuitenkin kävi ilmi, että tämä luotettava toimija oli meille ilmoittamatta perunut kuljetuksemme. He ystävällisesti lähettivät asiasta kyllä sähköpostia myöhemmin iltapäivällä. Siihen mennessä olimme jo ehtineet matkustaa taksilla majapaikkaan puolen tunnin jonotuksen jälkeen, asettua taloksi ja käydä jo lounaallakin. Epäluotettavaksi osoittautui siis tämä espanjalainen luotettavuus.

Valohoitoa

Olimme vähän toipilaina liikenteessä, mistä johtuen emme halunneet haukata liian suurta palaa. Emme olisi edes jaksaneet mitään kovin reippaita aktiviteetteja automatkan jatkuvasta matkatavaroiden purkamisesta ja pakkaamisesta puhumattakaan. Nyt kaipasimme vain aurinkoa, hyvää ruokaa ja leppoisaa oleilua. Sitä saimme mitä tilasimme. Puerto de la Cruz oli mainio kohde tähän tarkoitukseen, koska se oli ennalta tuttu ja lisäksi siellä kaikki oli kivasti kävelymatkan päässä. Kuin kirsikkana kakun päällä kyseessä oli lisäksi pelkän hotelliläjästä koostuvan rantakohteen sijaan ihan aito 30 000 asukkaan kanarialainen kaupunki.

Teneriffan keskellä kohoava vuoristo jakaa saaren kahteen voimakkaasti toisistaan eroavaan vyöhykkeeseen. Kun saaren eteläpuoli näyttää rutikuivalta avolouhokselta, on pohjoisosassa kaikkialla vihreää kasvillisuutta. Vihreydellä on tietysti hintansa, se on seurausta huomattavasti eteläpuoliskoa suuremmista sademääristä. Aiemmilla Puerto de la Cruzin vierailuilla olimme jo ehtineet tottua iltapäivällä alas vuorilta laskeutuviin pilviin, jotka joinain iltoina toivat myös sadetta tullessaan.

Meillä olikin sadepäivien varalle valmiina erinäisiä tekemistärppejä. Nämä olivat kuitenkin lopulta ainoat suunnittelemamme asiat, jotka jäivät reissun aikana tekemättä. Tällä kerralla kun niitä varsinaisia sadepäiviä ei lopulta osunut kohdalle ensimmäistäkään. Kahtena päivänä reissun lopulla tuli pari pientä sadekuuroa, mutta näinäkin päivinä oli tarjolla myös reilusti auringonpaistetta. Muina päivinä taivas oli kirkas läpi vuorokauden.

Kun sää suosi, makoilimme muutamana päivänä ennen lounasta hetkosen hotellin allasalueella. Tämä olikin toimintaan paras hetki, sillä iltapäivän puolella aurinko kääntyi jo hotellirakennuksen taakse ja allasalue jäi varjoon. Meille oli aurinkoa kuitenkin tarjolla vielä lounaan jälkeenkin ylimmässä kerroksessa sijainneen huoneemme parvekkeella. Sinne oli kiva istahtaa sulattelemaan ruokaa ja keräilemään talteen päivän loput D-vitamiinit.

Hotellimme Sol Costa Atlantis oli sellainen geneerinen korkea kolossi, jollaisia on kaikissa maailman aurinkolomakohteissa. Varasimme majoituksen niin viime tipassa, ettei valinnanvaraa juuri ollut. Hotelli kuitenkin ajoi asiansa. Kalleimmat huoneet olisivat tarjonneet merinäköalan, mutta ne olisivat olleet varjossa koko päivän. Auringon suhteen halvimman kategorian huoneemme oli siis mainio valinta. Bonuksena pystyimme parvekkeeltamme käsin ihailemaan kukkuloiden taakse laskevaa aurinkoa. Samalla saimme tosin ihailla myös naapuritalojen parvekkeita ja katolla kuivumassa roikkuvaa pyykkiä.

Jotta emme ihan täysin olisi talvea päässet unohtamaan, näkyi hotellihuoneen parvekkeelta saaren keskellä sijaitseva Teide-tulivuori. Tämä Espanjan korkein huippu oli saanut hieman aiemmin tuhdin lumipeitteen. Netistä lukemani perusteella lunta oli tullut aika reippaastikin vuoriston kansallispuistossa ja osa teistäkin oli jouduttu huonon sään takia sulkemaan.

Teneriffan ikuiseksi kevääksi luonnehdittu sää tarjoaa tottumattomalle yllätyksiä. Auringon paistaessa jopa minulla oli ihan oikeasti kuuma, mutta auringon piiloutuessa pilven taakse lämpötila putosi välittömästi. Siitä piti huolen saaren ohi kulkeva kylmä merivirta, jonka takia tuuli ei koskaan tuntunut lämpimältä. Auringon laskettua pitkähihainen paita ja nahkatakki olivat ihan oikea varustus. Laukussa oli siis syytä olla vaatetusta laajalla skaalalla. Onneksi kohde oli tuttu ja sään metkut sitä kautta tiedossa.

Joulutunnelmaa

Espanjassa loppiaisaatto vastaa meikäläistä jouluaattoa, joten olimme paikallisesta näkökulmasta liikkeellä jouluviikolla. Niin majapaikkamme aulassa kuin kaupungin kaduilla ja puistoissakin olivat joulukoristeet vielä esillä. Loppiaisaattona kaupungin kaduilla kiemurteli kulkue, jossa itämaan tietäjät eli espanjalaisittain kolme kuningasta saapuivat lahjakuormineen. Olimme seuranneet vastaavaa kulkuetta Puerto de la Cruzissa viimeksi kymmenen vuotta aiemmin. Vuosien verralle toteutus oli ehtinyt kehittyä huomattavasti muistikuviamme näyttävämmäksi.

Myös kaupungin joulukoristeiden osalta oli kehitys mennyt eteenpäin. Aiemmin lähinnä hieman koomisen näköisesti palmujen kylkiin viritellyt kuusen muotoiset valonauhat olivat saaneet tilalleen ihan tyylikkään näköisiä koristeita. Valot pysyivät päällä loppiaisviikon ajan, mutta sen jälkeen niitä ei enää sytytetty. Mitään erityistä kiirettä niiden pois purkamisen kanssa ei kuitenkaan tuntunut olevan.

Joulukoristeissa oli huomioitu myös some, sillä useat koristeista olivat selvästi suunniteltuja selfieiden taustaksi. Tarjolla oli erilaisia kimaltelevia lahjapaketin näköisiä häkkyröitä, joulupalloja ja enkelinsiipiä. Jätin tälläkin kertaa selfiepaikat suosiolla muille turisteille.

Aiempien vuosien tapaan Puerto de la Cruzin jouluperinteisiin kuului myös tivoli, joka jatkoi toimintaansa samalla aikataululla jouluvalojen kanssa loppiaisviikon loppuun asti. Alueella oli hauska kävellä, vaikka itse laitteisiin ei mieli tehnytkään. Kovin hauskaa näkyi ihmisillä olevan. Tämä hupi oli selvästi paikallisille suunnattua, tai näin ainakin me päättelimme huvittelijoiden puhuessa pääosin espanjaa. Laitteiden joukossa oli tarjolla kaikenlaista onnenpyörästä törmäilyautoihin ja minikokoisesta tukkijoesta hurjan näköiseen kauhukabinettiin. Viimeksi mainittuun astuttiin sisälle huppupäisen viikatemiehen johdatuksella.

Tivolin laitteiden pois purkamisen kanssa ei näkynyt jouluvalojen tapaan olevan suurta kiirettä. Laitteet olivat edelleen pystyssä vielä puoli viikkoa huvittelun päättymisen jälkeenkin. Tyhjä tivolialue tuntui jotenkin aavemaiselta, mutta pitihän siellä silti käydä pieni kierros kävelemässä.

Nähtävyyksiä

Pikkukaupungin nähtävyydet eivät olleet suuren suuria. Meille se Puerto de la Cruzin paras nähtävyys onkin aina ollut laavakivinen ranta, jota vasten vyöryviä Atlantin tyrskyjä jaksaisimme tuijotella vaikka tuntikausia. Reissun valokuvasaaliista valtaosa esittikin merellisiä aiheita. Rantakivillä viettivät aikaansa myös kauniin valkoinen silkkihaikara sekä joukko punaisia taskurapuja.

Puerto de la Cruzista löytyi useampikin uimaranta, jotka olivat kaikki laavahiekkaisia eli hiekka oli väriltään liki mustaa. Auringonottajien suosikkiranta on perinteisesti ollut pikkuisen syrjässä keskustasta sijaitseva Playa del Castillo. Kävin katsomassa tätä kaupungin rannoista suurinta lähemmin juuri sopivasti sadekuuron jälkeen ja silloin tilaa riitti. Aurinkotuolit olivat pinottuina päällekkäin ja kovan merenkäynnin takia uiminenkin oli kielletty.

Keskustan alueella paras paikka pulahtamiseen ja auringonottoon on aina löytynyt Lago Martiánezin merivesialtailta. Tällä kertaa tyydyimme hotellin allasalueeseen, mutta jollain aiemmalla reissulla olemme käyneet viettämässä aikaa myös merivesialtailla. Siellä eivät tyrskyt haitanneet uimista, mutta vesi oli ihan yhtä kylmää kuin meressäkin. Tosin niin oli hotellimme uima-altaassakin. Yritän välttää alle 30-asteisessa vedessä uimista, joten tällä reissulla uimahousut pysyivät kuivina.

Surffaajien suosikki oli rantapromenadin itäpäästä löytyvä Playa de Martiánez. Aallonmurtajan suojaama poukama vaikutti varsin turvalliselta surffauspaikalta, joskin ne isoimmat aallot jäivät sinne aallonmurtajan taakse. Tämä ranta ei näyttänyt houkuttelevan uimareita, mutta auringonottajia kylläkin.

Hyviä näköalapaikkoja löytyi pienen reippailun päästä. Martiánezin ostoskeskuksen nurkalta alkavia portaita pitkin pääsi kiipeämään korkealle kalliolle La Pazin kaupunginosaan ja näköalapaikka Mirador la Pazille. Lännempää kaupungin korkeimman tornitalon takaa puolestaan alkoivat portaat Taoron mäelle, josta löytyvä Mirador de la Atalaya tarjosi sekin upeita maisemia. Niin kaupunki kuin sen taustalla kimmeltävä merikin näkyivät molemmilta paikoilta hienosti.

Keskellä kaupunkia sijaitseva aukio Plaza del Charco oli kiva korkeiden palmujen varjostama keidas, jota reunustivat monet turistiravintolat. Aukion lähistöllä oli myös paljon perinteisiä kanarialaisia taloja puuparvekkeineen. Charco on jonkinlainen kaupungin maaginen keskipiste, sillä jokainen kävelyretki vei meidät sinne ennemmin tai myöhemmin. Tämä oli myös yksi harvoja paikkoja, jossa ravintoloiden edustalla saattoi yhä törmätä sisäänheittäjiin. Joskus aiemmilla vierailuilla Puerto de la Cruzissa tätä ammattikuntaa näki muuallakin. Tai sitten sisäänheittäjäsokeuteni oli vuosien varrella vain pahentunut.

Kaupungilla kävellessämme bongailimme puisten parvekkeiden lisäksi myös värikkäitä taloja ja isoja seinämaalauksia. Näitä löytyi hyvä keskittymä muun muassa Calle Mequinezin varrelta. Pyhän Barbaran linnoituksen muureille kiipesimme ihailemaan niin merta kuin auringonlaskuakin. Myös tivolin valot näkyivät sinne hienosti ilta-aikaan.

Kurkistimme sisälle melkein kaikkiin kohdalle osuneisiin kirkkoihin. Kaupungin suurin kirkko Iglesia de Nuestra Señora de la Peña de Francia oli tuttu jo edellisiltä reissuilta, mutta San Telmon kappelin ovia emme olleet nähneet avoimina koskaan aiemmin. Kirkkokolmikon täydensi Iglesia de San Francisco. Kaupungin vanhinta kirkkoa San Amaron kappelia Mirador La Pazin vieressä vilkaisimme vain ulkoa päin.

Ahti suo antejaan

Keskellä talvea mieli teki syödä lihaa ja Kanarialla olisi toki ollutkin tarjolla Suomen hintatasoon verrattuna edullisia pihviannoksia. Pidimme kuitenkin mielessä olevamme saarella ja yritimme ottaa ilon irti meren antimista, joiden veroisia ei juuri Suomessa ole tarjolla. Vesi kohoaa edelleen kielelle, kun muistelen vaikkapa valkosipulin kera tirisevästä pannusta tarjoiltuja katkarapuja tai makoisaa paikallista meriahvenen sukuista cherneä.

Mainioita kala-annoksia oli tarjolla aiemmiltakin Puerto de la Cruzin vierailuilta tutuissa ravintoloissa Régulossa ja La Herreriassa. Uutena tuttavuutena kävimme kokeilemassa hotelliravintola Magaa, jossa hyvänä suosituksena toimi neljä pöydässä ruokailevaa paikallispoliisia. Herrojen ruokailu keskeytyi jo ennen alkuruokien saapumista tapahtuneeseen hälytykseen. Tilanne oli onneksi nopeasti ohi ja virkavalta pääsi palaamaan takaisin ansaitun ateriansa äärelle.

Valkosipulia oli katkarapujen lisäksi mukana monissa muissakin paikallisen keittiön tuotoksissa. Ruoan kanssa tarjottiin usein leipää herkullisen aiolin kera. Tömäkän suolan harmaaksi värjäämien ryppyperunoiden kanssa tarjottu vihreä mojokastike oli sekin varsin valkosipulista. Olen aiemmin aina keskittynyt punaiseen mojoon ja vasta nyt löysin tämän vihreän version erinomaisuuden.

Sitten edellisen vierailun Puerto de la Cruzin jäätelötarjonta oli ottanut aimo loikan laadukkaampaan suuntaan. Rannan kävelykadulla herkullista kanelintuoksua paikan päällä tehdyistä jäätelövohveleistaan lähitienoolle levittävä Heladeria San Telmo oli edelleen paikoillaan, mutta paikan jäätelö oli samaa mitäänsanomatonta tasoa kuin aiemminkin. Vohveli toki oli mainio. Ihan nurkan takana sivukujalla sijaitseva Il Gelato Puro sen sijaan tarjoili priimatavaraa.

Reissun parhaat jäätelöt löytyivät kuitenkin Boutique Relievestä. Tässä suklaansakin kaakaopavuista asti valmistavassa leipomo-kahvilassa oli vahva paikallistunnelma. Kehno espanjankielenikin sai vähän harjoitusta, kun henkilökunta ei kääntänytkään keskustelua heti englantiin yleisen turistiravintolatavan mukaisesti. Tästä paikasta hakisin leipäni, mikäli asuisin Puerto de la Cruzissa pidempään. Siitä ihan läheltä löytyi myös toinen herkullisen näköisiä leipiä ja leivoksia myynyt La Casa del Panadero. Testasimme pari piirasta, jotka olivat erinomaisia.

---

Reilu viikko auringossa kului yhdessä hujauksessa ja sitten olikin jäljellä enää paluu ikuisen kevään maasta kotiin ikuisen syksyn maahan. Harmaa ja sateinen +5 asteen helsinkiläinen sää palautti matkalaiset tehokkaasti takaisin arkeen.

Alla näkyvään karttaan olen merkinnyt kaikki tekstissä mainitut paikat.

1. Sol Costa Atlantis
2. Playa del Castillo
3. Lago Martiánez
4. Playa de Martiánez
5. Martiánezin ostoskeskus (Centro Comercial Martiánez)
6. Mirador La Paz
7. Mirador de la Atalaya
8. Plaza del Charco
9. Calle Mequinez
10. Pyhän Barbaran linnoitus (Batería de Santa Barbara)
11. Iglesia de Nuestra Señora de la Peña de Francia
12. San Telmon kappeli (Ermita de San Telmo)
13. Iglesia de San Francisco
14. San Amaron kappeli (Ermita de San Amaro)
15. Restaurante Régulo
16. Restaurante La Herreria
17. Restaurante Maga
18. Heladeria San Telmo
19. Il Gelato Puro
20. Boutique Relieve
21. La Casa del Panadero