Keskeisellä paikalla Helsingissä sijaitseva Kansallismuseo on näyttävä rakennus, josta jää varmasti päällimmäisenä mieleen sisäänkäynnin yläpuolella kohoava 58 metriä korkea torni. Tänä syksynä museon torni on taas avattu yleisölle koronatauon jälkeen opastettujen kierrosten muodossa. Päätimme oitis tarttua tilaisuuteen.

Tornikierroksia on tarjolla lyhyenä ja pidempänä versiona. Molemmat ovat varattavissa 1-10 hengen ryhmille. Vartin lyhyt vierailu tornissa maksaa 25€ ryhmältä, kun pidempi tunnin opastettu kierros kustantaa arkisin 85€ ja viikonloppuisin 105€. Hinta on siis ryhmäkohtainen, joten kustannus per henkilö on sitä pienempi mitä isompi porukka torniin nousee kerralla. Tornikierroksen hinnan päälle tulee vielä museon pääsymaksu, jonka voi toki kuitata myös Museokortilla. Jos on liikkeellä yksin tai hyvin pienellä ryhmällä ja haluaa säästää, kannattaa kysellä vuoroja syyslomaviikolla 19.-24.10.2021 päivittäin klo 14 ja 16 järjestettäville tornikierroksille, joissa osallistujamaksu on vain 5€ per henkilö. Näissäkin museon pääsymaksu on maksettava erikseen. Ryhmäkoko on syyslomaviikon edullisilla kierroksillakin rajoitettu kymmeneen henkilöön, joten lähdöt täyttynevät nopeasti. Lisätiedot varauksen tekemisestä normaaleille kierroksille löytyvät täältä. Syyslomaviikon edullisille kierroksille pääset lyöttäytymään mukaan täältä. Kaikki kierrokset järjestetään säävarauksella.

Olimme tehneet varauksen useita viikkoja etukäteen, joten sään suhteen emme voineet muuta kuin toivoa parasta. Tällä kertaa voittoarpa osui kohdalle: pääsimme kiipeämään torniin viikon ensimmäisenä aurinkoisena päivänä. Tosin edellisenä päivänä tarkistamastani sääennusteesta poiketen aivan vierailun edellä taivaalta ryöpsähti kutsumaton sadekuuro. Onneksi tuokin ehti kuivahtaa kokoon ennen h-hetkeä. Oppaamme kertoi, ettei säävarauksesta tarvitse olla kovin huolissaan. Vesisateellakin torniin voidaan nousta, mutta todella kova tuuli voi kuitenkin kierroksen estää.

Torniin noustaan museon kertoman mukaan jyrkkiä portaita pitkin, mistä johtuen tornikierros ei valitettavasti sovi liikuntarajoitteisille. Ohjeissa varoitellaan myös korkeanpaikankammoisia. Minua huimaa jo jakkaralle noustessa, mutta houkutus upeiden maisemien äärelle pääsemisestä voitti kammoni korkeita paikkoja kohtaan. Portaat osoittautuivat todellisuudessa varsin leppoisiksi kiivetä ja jokaisella tasanteella pysähdyttiin tutustumaan museon suunnittelusta ja tornin peruskorjauksesta kertoviin infotauluihin. Maski naamallakaan nuo 174 porrasta eivät tuntuneet millään muotoa haastavilta, eikä ylhäällä huimannut maisemia ihaillessa. Kierroksella noustiin noin 40 metrin korkeudella sijaitsevalle tasanteelle. Puinen kierreportaikko olisi johtanut aivan tornin huipulle, mutta sinne ei kierroksella enää noustu. Ilmeisesti ylemmät tilat eivät ole riittävän turvallisia yleisölle avattaviksi.

Tällaisen innokkaan valokuvaajan onneksi tornin kaikilla neljällä sivulla on parveke, joiden kautta maisemaa pääsee ihailemaan ilman edessä olevaa lasia. Idän suuntaan avautuva parveke tosin ei ollut käytössä, sinne päästäkseen olisi pitänyt kiipeillä portaikon yli. Parvekkeenovien avautuessa olin iloinen, että olin pukeutunut lämpimästi.

Vartin pikakierroksella ehditään vain kiivetä torniin hetkeksi maisemia ihailemaan. Tämäkään ei välttämättä ole huono vaihtoehto, jos varsinainen opastus ei niin kauheasti kiinnosta. Me valitsimme kuitenkin pidemmmän kierroksen, joka sisälsi myös rautaisannoksen rakennuksen historiaa. Kierros aloitettiin pääoven ulkopuolelta, jossa opas kertoi rakennuksen suunnittelusta, rakennustyöstä sekä esitteli julkisivun upeita yksityiskohtia. En voinut kuin ihmetellä, miten silmä ei ole noihin koristeluihin aiemmin osunut. Rakennuksen eri siipien erotkin ovat jääneet tyystin huomaamatta. Muodoissahan näkyy ilmiselvästi niin kirkkoa kuin linnaakin, riippuen vähän mistä suunnasta sattuu katsomaan.

Vaikka kansallismuseon historia olikin mielenkiintoinen, löytyi kierroksen paras anti kuitenkin sieltä itse tornista. Erityisesti niiden maisemien takiahan olimme tuon kierroksen varanneet. Aurinko oli jo ehtinyt piiloutua pilviverhon taakse, mutta silti näkymät olivat upeat jokaiseen ilmansuuntaan. Etelän suunnassa avautui Helsingin ydinkeskusta. Maiseman vasenta reunaa hallitsi Tuomiokirkko ja keskialuetta remonttia varten paketoitu Kiasma sekä Eduskuntatalo.

Lännessä päin pääsimme katselemaan Töölön kattojen yli. Keskeisten maamerkkien puutteen takia tämä suunta osoittautui joukon tylsimmäksi. Siksi olikin onnekasta, että aurinko oli ehtinyt kääntyä juuri tälle suunnalle. Näin tuima vastavalo ei päässyt kiusaamaan kiinnostavampien maisemien kuvausta.

Lopulta minun suosikkini ilmansuunnista oli pohjoinen, jossa maisema avautui museon pihalta aina Linnanmäelle asti. Erityisesti ruskan väreissä komeilevien puiden reunustama Töölönlahti näytti hienolta. Pasilan Triplan uudet korkeat talot, Linnunlaulun huvilat ja Linnanmäki muodostivat vain yksinkertaisesti todella kivan yhdistelmän. Tässä suunnassa ei myöskään juuri näkynyt rakennustelineitä eikä nostureita.

Voin suositella Kansallismuseon tornikierroksia kaikille kaupunkimaisemien ja historian ystäville. Enemmän maisemista kiinnostuneille lyhyempi kierros sopii paremmin, kun taas historianjanoisen kannattaa panostaa pidempään kierrokseen.

6 kommenttia

  1. Mikko / Matkalla Missä Milloinkin 17.10.2021 at 18:48

    En tiennytkään, että tuollaisia tornikierroksia järjestetään, kuulostaa kiinnostavalta. Tuo pidempi kierros kyllä kiinnostaisi enemmän, mutta hinta jää ainakin kahdelle henkilölle mielestäni turhan korkeaksi. Sen sijaan tuo lyhyempi kierros on vielä sellainen, että sen voisi vielä maksaa. Näkymät tosiaan ovat hienot.

    Vastaa
    1. Aron 21.10.2021 at 20:02

      Pikkuisen puskista tämä kierros tuli minullekin. Näitä on ilmeisesti ollut tarjolla vuonna 2017 valmistuneen peruskorjauksen jälkeen ennen kuin korona keskeytti kierrokset. Kahdestaan suosittelen ehdottomasti tuota lyhyempää kierrosta, etenkin jos pelkät maisemat kiinnostavat.

      Vastaa
  2. Mari / Kodinvaihtaja 17.10.2021 at 21:43

    Vähän hieno!!! Kiinnostaisi kyllä kovin. Siis jo pelkästään maisemien tähde. Joskus aikoinaan kävin olympiastadionin tornissa ja sieltä muistaakseni aika kököt maisemat…

    Vastaa
    1. Aron 21.10.2021 at 20:03

      Stadionin tornikin on ihan kiva, mutta se tosiaan sijaitsee pikkuisen syrjemmässä Kansallismuseoon nähden. Kannattaa ehdottomasti käydä näitä maisemia ihailemassa. Ilmeisesti kierroksia on tarjolla myös talviaikaan. Tosin tornissa voi olla pakkasella hyytävän kylmä.

      Vastaa
  3. Nadine 25.10.2021 at 10:06

    Muakin tornin huipulle pääseminen kiehtoisi 🙂 Mitähän ne kätkee siellä puuportaiden päässä? Upeat näkymät Helsingin yli!
    Mihin rakennukseen kuuluu se pitkulainen (lasinen?) rakennelma yhdessä kuvassa? En tunnistanut sitä. Tosin olen käynyt Helsingissä kunnolla, ihan turistina, viime kerran vuoden 2006 vappuna 😀
    Jos tykkäät kuvata upeita maisemia vaikeissa olosuhteissa (kuten karsee tuuli :)), niin käy ihmeessä Pakrin majakassa Viron Paldiskissa. Aivan mieletön kokemus.

    Vastaa
    1. Aron 29.10.2021 at 22:59

      Puuportaiden päässä on ilmeisesti vähän ahtaampi näköalapaikka pikkuisen korkeammalla. Tai sitten siellä on jokin piilotettu aarre ja meille vain uskotellaan jotain muuta. 😉

      Pitkulaisen rakennelman määritelmän täyttää mielestäni noista vain keskustakirjasto Oodi, josta näkyy kuvassa lähinnä vain ylempi lasinen osa julkisivusta. Alempi osa on puuta. Oodi on pitkästä aikaa oikeasti hieno uusi rakennus Helsingissä. SItä kannattaa tulla katsomaan jo ihan erikseenkin. Majakat kiinnostavat aina, laitetaas tuo korvan taakse.

      Vastaa

Kirjoita kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *