Pohjois-Norjaan suuntautuneen automatkamme matkakertomus on nyt kasassa. Tähän viimeiseen osaan olen kerännyt kaiken sen, mikä ei oikein sopinut varsinaisista kohteista kertoviin osiin. Luvassa on hajanaisia havaintoja reitin varrelta, matkaan törsääntyneen rahasumman laskenta sekä lopuksi vielä muutamia ajatuksia matkustamisesta korona-aikana.

Maailmanperintökohteet

Onnistuimme mahduttamaan tämänkin matkan reitille kaksi UNESCOn maailmanperintökohdetta. Näistä ensimmäinen oli Vanha Rauma, jota kiersimme jo heti toisena matkapäivänä. Rauma oli meille tuttu entuudestaan, mutta edellisellä vierailulla kurja syksyinen sää laimensi puutalojen lomassa vaeltelun riemua. Tällä kertaa sää suosi ja nautimme kierroksesta toden teolla. Ajoitimme kävelymme aamuun, jolloin kaupat olivat vasta pikkuhiljaa availemassa oviaan. Väkeä oli tuolloin liikkeellä todella vähän.

Toinen maailmanperintökohde oli vuorossa aivan loppumatkasta Norjan puolella Altan kupeessa. Altan museon ulkoalueella oli nähtävillä kivikautisia kalliokaiverruksia, jotka esittivät mm. poroja, kaloja ja veneitä. Nuo kaiverrukset saivat maailmanperintöstatuksen jo vuonna 1985 Norjan ainoana esihistoriallisena monumenttina.

Havaintoja norjalaisista ruokakaupoista

Vierailimme matkan aikana lähes päivittäin ruokakaupoissa. Olimme varautuneet korvaamaan osan aterioista eväillä, sillä etukäteen kartan avulla tekemämme tiedustelu paljasti ravintolaverkon olevan Pohjois-Norjan alueella kohtalaisen harva. Tätä varten meillä oli mukana autojääkaappi, jota täytimme ruokakauppojen antimilla. Suomessa kauppojen tarjonta oli tuttua ja turvallista, mutta Norjan puolella vastaan tuli joitain yllätyksiä.

Norjan hintataso on jonkin verran Suomea korkeampi, joten ostoskorin hinta kohosi rajan toisella puolella. Myös valikoima osoittautui hieman erilaiseksi. Suomessa melkein kaupasta kuin kaupasta löytyy nopeaksi evääksi toimivia täytettyjä leipiä kuten kolmioleipiä. Norjan puolella emme tällaisia löytäneet mistään kaupoista. Lisäksi Norjan kaupoissa oli tarjolla vain kahdenlaisia kuppinuudeleita, molemmat merkiltään Mr. Lee. Leipähyllyssä oli tarjolla vain kokonaisia leipiä, kun kotoisat ruokakaupat tarjoavat monia valmiiksi viipaloitujakin vaihtoehtoja. Norjalainen näköjään ostaa leipänsä kokonaisena tai korkeintaan viipaloi sen kaupasta kuin kaupasta löytyvällä automaattisella viipalointikoneella. Muilta osin ruokakauppojen tarjonta ei aiheuttanut ongelmia.

Ikävin yllätys tuli kuitenkin vastaan huoltoasemilla, joista toivoimme saavamme kahvia matkaevääksi. Aivan paria poikkeusta lukuunottamatta vierailemillamme Norjan huoltoasemilla oli tarjolla vain automaattikahvia. Tämän vuoksi siirryimme vaihtoehtoon B eli keitimme itse kahvimme hotellilla ja otimme sen termarissa mukaan tien päälle. Automatka ilman kahvia olisi kuin kala ilman polkupyörää.

Matkan kustannukset

Tämän kolmen viikon reissun osalta kustannusten tarkkailu oli poikkeuksellisen helppoa. Maksoimme lähes kaiken luottokortilla, mistä johtuen listan kuluista sai napattua suoraan pankin mobiilisovelluksesta. Ainoastaan Å:n kapakalamuseo ei kelpuuttanut korttimaksua. Meillä oli onneksi pieni varanto kruunuja mukanamme, joten tästäkin selvisimme.

Norjassa kaikki korttimaksupäätteet kelpuuttivat lähimaksun, mikä mahdollisti kännykässä toimivan Google Payn käytön. Tämä oli erityisen kätevää, koska kännykkämaksu ei vaadi koskaan pin-koodin näpyttelyä maksupäätteeseen, joka olisikin vähän sama kuin jos kättelisi kaikkia kaupassa lähiaikoina asioineita, eli ei kovin kivaa näin korona-aikana. Kännykällä voi maksaa myös paljon normaalia lähimaksua suurempia summia taustalla olevan luottokortin määrittämissä rajoissa. Yli viidenkympin ostokset kuitataan oman laitteen sormenjälkitunnistuksen avulla.

Matkustus

Koska lähdimme liikkeelle kotoa omalla autolla, muodostuivat matkakulut pelkästään polttoaine- ja pysäköintikuluista sekä tietulleista. Suomen puolella polttoaine oli pikkuisen edullisempaa, mutta hintaero ei ollut suuren suuri. Suomen polttoaineveron korotus tuli voimaan matkan aikana. Onneksemme pienellä bensakoneella pyörivä automme oli melkoisen pihi. Reissun keskikulutus jäi karvan alle viiden litran satasella, mikä oli alle puolet edellisen roadtripin vuokrakatumaasturin kulutuksesta. Tosin oma auto oli myös paljon tuota mörssäriä pienempi. Kapeilla teillä tämä ei kuitenkaan ollut mitenkään huono juttu.

Pysäköinti oli etenkin Norjan puolella tien varren levähdyspaikkoja lukuunottamatta pääosin maksullista. Kotona Helsingissäkin käyttämäni EasyPark-sovellus toimi myös Norjassa, joten hoidin pysäköinnit sen avulla. Muutama hotelli veloitti pysäköinnistä itse ja samoin muutaman hotellin vieressä oli itsenäinen maksullinen pysäköintilaitos. En lähde tässä nyt jokaista yksittäistä pysäköintiä erittelemään, vaan ilmoitan koko reissun pysäköintikulut könttäsummana.

Tietulleja päätyi maksettavaksemme yhden tunnelin ja yhden sillan käyttämisestä. Tunnelimaksu oli 85 kruunua ja siltamaksu 90 kruunua per kerta. Ajoimme tuon saman sillan yli kaksi kertaa. Näistä muodostui yhteensä 25,88 euron summa. Tullit kerätään käyttäen automaattista järjestelmää, joka ottaa kuvan autosta edestä ja takaa, ja laskuttaa auton omistajaa perästä päin. Elämäänsä voi helpottaa rekisteröimällä ajoneuvonsa etukäteen maksuja keräävän Euro Parkin Collection Plc:n järjestelmään täällä. Sivuilla on kerrottu kuinka toimitaan esimerkiksi vuokra-auton kanssa. Minulle lasku saapui noin kuusi viikkoa viimeisen tietullitapahtuman jälkeen. Olin syöttänyt järjestelmään luottokortinkin valmiiksi, mutta jostain syystä korttia ei veloitettu suoraan, vaan sain vain laskun ja maksuohjeet.

• Polttoaine: 399,64€ / 265 litraa (keskihinta 1,51€ / litra)
• Kokonaismatka 5317 km, keskikulutus 4,99 l / 100 km
• Tietullit: 25,88€
• Pysäköinti: 85,86€ (4,09€ / päivä)

Yhteensä: 511,38€

Majoitus

Yövyimme normaalin käytäntömme mukaan hotelleissa. Mukana oli niin tavallisia huoneita kuin huoneistojakin. Yövyimmepä yhden yön lomakylässä omassa mökissäkin. Hienoimpana majoituspaikkana joukosta erottui selvästi Rovaniemen Arctic Light Hotel. Hotellimajoitus ei tällä reitillä poikkeusajasta huolimatta ollut erityisen edullista.

• Hotel Kalliohovi (Rauma): 99€, 1 yö
• Hotel Lasaretti (Oulu): 118€, 1 yö
• Break Sokos Hotel Levi: 75€, 1 yö
• Lapland Hotels Kilpis (Kilpisjärvi): 170€, 1 yö
• Enter City Hotel (Tromssa): 203,34€, 2 yötä (101,67€ / yö)
• Sommarøy Arctic Hotel: 241,31€, 2 yötä (120,66€ / yö)
• Sure Hotel by Best Western Harstad Narvik Airport: 97,67€, 1 yö
• Lofoten Arctic Henningsvær Hotel: 471,32€, 4 yötä (117,83€ / yö)
• Scandic Narvik: 131€, 1 yö
• North of Lyngen Apartments (Sørkjosen): 94€, 1 yö
• Thon Hotel Alta: 119€, 1 yö
• Lomakylä Valle (Utsjoki): 129,60€, 1 yö
• Tradition Hotel Kultahovi (Inari): 106,19€, 1 yö
• Arctic Light Hotel (Rovaniemi): 152€, 1 yö
• Solo Sokos Hotel Paviljonki (Jyväskylä): 143€, 1 yö

Yhteensä: 2350,43€ (117,52€ / yö)

Todellisuudessa maksoimme Rovaniemen majoituksesta vain 13,83€, sillä käytimme sen yhteydessä aimpien majoitusten myötä keräämämme Hotels.comin ilmaisen yön. Ilman tuota alennusta olisimme varmasti valinneet Rovaniemelle edullisemman majoituksen.

Varasimme pääosan majoituksista tälläkin kertaa Hotels.comin kautta. Pari hotelleista oli saatavilla vain Booking.comissa, joten niiden osalta vaihdoimme varauspalvelua. Sokos Hotellit tarjosivat halvimman hinnan oman palvelunsa kautta.

Ruoka ja muut juoksevat kulut

Söimme reissulla pääosin ravintoloissa, mutta etenkin jotkin lounaat hoituivat kaupasta ostettujen eväiden avulla tien päällä. Ihan joka taipaleelle kun ei ollut sopivaa ruokapaikkaa sovitettavissa. Kylät olivat reitin varrella paikoin niin pieniä, ettei niistä oikein löytynyt palveluja. Tässä suhteessa Pohjois-Norja poikkesi selvästi esimerkiksi Jenkkilästä, jossa joka kylässä on vähintään se mäkkäri tai joku vastaava. Tai ainakin vierestä löytyy pikkuisen isompi kylä, jossa on joku pikaruokapaikka.

Norjan ravintoloissa kortilla maksaessaan täytyi päätteeseen itse näpytellä laskun loppusumma. Tämän tarkoituksena oli tietenkin saada asiakas pyöristämään summaa vähän ylöspäin. Alaspäin pyöristäminen ei tainnut olla mahdollista. Norjan tippauskulttuuri on samanlainen kuin Suomessakin eli henkilökunta ei jää vaille heille kuuluvaa palkkaa, vaikka et summaa pyöristäisikään. Norjalaiset kollegani ohjeistivatkin minua näppäilemään vain sen alkuperäisen laskun summan, niin hekin aina tekevät. Tietysti tippiä voi jättää, mikäli kokee ravintolan sen ansainneen. Minä pyöristin loppusummaa ylöspäin ainoastaan Henningsværin Fiskekrogenissa, jossa niin ruoka kuin palvelukin olivat erinomaisia.

Näihin ruokakuluihin mahtuvat mukaan niin ruokakaupoissa tekemämme ostokset kuin ravintoloissa ruokailutkin. Ravintoloiden osalta mukana on yksi fine dining -tyylinen illallinen sekä kolme muutakin kohtalaisen tyylikästä ruokailua. Muuten aterioimme monen tasoisissa paikoissa pizzerioista perustason ravintoloihin asti. Juokseviin kuluihin kuuluvat myös ne muutamat harvat pääsymaksut, jotka matkan aikana maksoimme.

Olen kertonut joitain yksittäisiä ateriakuluja ja kohteiden pääsymaksuja matkakertomuksen aiemmissa luvuissa. Tässä tyydyn vain esittämään näiden juoksevien kulujen yhteissumman.

Yhteensä: 1993,19€ (94,91€ / päivä)

Yhteensä

Kun nämä kaikki kulut laskee yhteen, on loppusumma ihan kunnioitettava. Tällä samalla rahalla olisi helposti käynyt vähän kauempanakin. Summa on suuri etenkin kun huomioidaan, ettei mukana ollut ollenkaan tavallisen lomareissumme suurinta yksittäistä menoerää eli lentoja. Automatkan kuluihin normaalisti kuuluva vuokra-auto jäi sekin pois. Maasta riippuen autokin olisi kuitenkin ollut vähintään 500-1000 euron kuluerä kolmelta viikolta.

• Matkustus: 511,38€
• Majoitus: 2350,43€
• Ruoka ja muut juoksevat kulut: 1993,19€

Yhteensä: 4855€ (2427,50€ / henkilö)

Ajatuksia ja havaintoja matkailusta korona-aikana

Olen kuullut monen pohtineen, onko hän itsekäs lähtiessään matkalle korona-aikana. Koronaa tai ei, matkailu on aina itsekästä, kuten mikä tahansa muukin asia mitä ihminen tekee omaksi ilokseen. Korona toki lisää matkailuun omat haasteensa, mutta niin se lisää jo pelkkään lähikaupassa käymiseenkin. Pahimmat riskialueet poislukien korona-aikanakin on mahdollista matkailla turvallisesti, kunhan pitää riittävästi etäisyyttä muihin ihmisiin ja huolehtii käsihygieniasta. Tämä tietysti rajaa pois laskuista kohteet, joissa väentungokset ovat mahdottomia välttää. Joka tapauksessa mielestäni niin matkalla kuin lähikaupassakin pärjää samoilla säännöillä.

Näistä lähtökohdista lentomatkustaminen ei juuri tällä hetkellä minua houkuttele. Lentokoneessa kun väkisinkin istutaan kohtalaisen lähekkäin. Koneeseen nouseminen ja siitä poistuminen myös johtavat helposti lähekkäin tapahtuvaan jonotukseen. Omalla autolla matkatessa välttyi näiltä tilanteilta. Maata pitkin matkaaminen toki rajoittaa saavutettavissa olevat kohteet aivan lähimpiin maihin, mikäli aikaa ei ole käytettävissä rajattomasti, tai mikäli ei halua istua autossa valtaosaa matkapäivistä.

Omalla matkallamme pahimpia riskipaikkoja olivat hotellien aamiaiset, jotka olivat käytännössä aina buffettyyppisiä. Suurimman riskitekijän aamiaisilla muodostivat muut asiakkaat, joiden suhtautuminen suosituksiin oli hyvin vaihtelevaa. Hotellit olivat varautuneet koronaan lähinnä käsidesillä, jota oli tarjolla jokaiselle aamiaiselle saavuttaessa. Muutama hotelli oli ottanut vielä yhden lisäaskeleen parempaan suuntaan. Oulun Hotelli Lasaretissa oli tarjolla kertakäyttökäsineitä linjaston päädyssä. Lofoten Arctic Henningsværin aamiaisella puolestaan pääosa tarjottavista oli jo valmiina pöydässä ja vain juomat oli haettava itse. North of Lyngen -huoneistohotellissa aamiaisen sai syödä omassa rauhassa, sillä tarvikkeet löytyivät paperipussiin pakattuina huoneiston jääkaapista. Rovaniemellä Arctic Light Hotelin henkilökunta käytti kasvomaskeja ja suurin osa tarjottavista oli annosteltu valmiiksi astioihin.

Kaikki ihmiset eivät välitä koronan leviämisen estämiseksi annetuista ohjeista. Kun itse yrittää pitää turvaväliä ja toinen kävelee melkein päin, joutuu siinä ikään kuin tekemään työn molempien puolesta. Tämä alkoi pidemmän päälle tuntumaan hieman stressaavalta. Ihan sellainen normaalin rentouttava loma tämä ei siis ollut. Onneksi liikuimme pääosin hyvin rauhallisilla tienoilla, jolloin stressaaminen rajoittui lähinnä ruokailuihin ja ruokakaupoissa vierailuihin. Silti voi hyvin olla, että seuraava pidempi matkamme tapahtuu vasta kun huoli koronasta on väistynyt.

---

Kaiken kaikkiaan matkamme oli antoisa. Korona toi oman lisänsä paitsi hetkittäisten stressipiikkien myös muiden turistien vähyyden muodossa. Pääsimme ihailemaan kaikessa rauhassa maisemia, jotka normaalioloissa olisivat olleet täynnä selfiekeppiensä kanssa huitovia ryhmämatkalaisia. Pohjois-Norja osoitti olevansa ennakko-odotusteni vastaisesti ihan jotain muuta kuin se kylmä ja sateinen alue jossain kaukana pohjoisessa. Kun Lofootit on nyt nähty, voimme seuraavalla kerralla tutustua niihin vähemmän suosittuihin paikkoihin.

Edellisen matkakertomuksen lopussa esittämäni arvio seuraavasta reissusta osoittautui hieman turhan optimistiseksi. Vaan silloinpa korona ei vielä ollutkaan juuri Kiinaa pidemmälle ehtinyt levitä. Nyt en lähde arvailemaan mitään. Voi olla, ettei seuraavaa matkakertomusta ole ihan heti luvassa. Onneksi tämänkin reissun osalta materiaalia riittää. Luvassa on siis lisää asiaa matkan varrella näkemästämme. Ehkä jossain vaiheessa myös etäämmällä olevat kohteet alkavat kiinnostaa, aiemmiltakin reissuilta kun olisi vielä paljon jutunaiheita odottamassa.