Tämän kirkon virallinen nimi on Fredrikin kirkko, mutta se tunnetaan paremmin Marmorikirkkona. Kirkko on todennäköisesti Kööpenhaminan tunnetuin ja se on kuuluisa erityisesti valtavasta kultauksin koristellusta kupolistaan, joka näkyy kauas. Kupoli onkin pohjoismaiden suurin lajissaan. Sen perusteella voisi päätellä kirkon olevan valtavan suuri, mutta lähempää katsottuna odottaa yllätys. Koko rakennus ei ole juuri kupolia leveämpi.

Marmorikirkon rakentaminen alkoi 1700-luvun puolivälissä. Sen oli tarkoitus juhlistaa ensimmäisen Oldenburgin suvun kuninkaan kruunajaisten 300-vuotisjuhlaa. Kirkon lopulta valmistuessa tuosta merkkipaalusta oli kuitenkin ehtinyt kulua jo miltei 450 vuotta. Aluksi työt jumiutuivat arkkitehti Nicolai Eigtvedin kuoltua viisi vuotta peruskiven muuraamisen jälkeen. Seuraavaksi loppuivat rahat. Vuonna 1770 alkuperäinen suunnitelma hylättiin ja lopulta rakennustyöt keskeytyivät kokonaan sadaksi vuodeksi.

Homma nytkähti lopulta uudestaan liikkeelle 1870-luvulla, kun Tanskan silloinen valtionvarainministeri Andreas Fredrik Krieger myi keskeneräisen kirkon tontteineen. Ostaja sitoutui rakentamaan kirkon omalla kustannuksellaan alkuperäisen suunnitelman tyylisenä ja lahjoittamaan sen valmistuttuaan takaisin valtiolle. Jotta ostajalle ei olisi tullut kaupasta ihan pelkkää persnettoa, sai hän vaivanpalkaksi rakentaa kirkon ympärille muita rakennuksia ja tienata niillä kirkon viimeistelyyn kuluneet rahat takaisin. Moni tanskalainen veti voileivät väärään kurkkuun kaupan myötä ja Krieger joutuikin vastaamaan oikeudessa korruptiosyytteisiin. Häkki ei kuitenkaan heilahtanut ja kirkkokin saatiin vihdoin valmiiksi.

Lopullisen suunnitelman viimeisteli arkkitehti Ferdinand Meldahl. Kirkko kutistui tässä yhteydessä reilusti ja muun muassa kaksi sivutornia jäivät kokonaan pois. Myös materiaaleissa säästeltiin. Alkuperäisessä suunnitelmassa kirkko oli tarkoitus rakentaa melkein kokonaan marmorista, nyt päämateriaali vaihdettiin kalkkikiveen. Kirkko valmistui lopulta vuonna 1894.

Marmorikirkko ei siis ole ihan lempinimensä mukainen, mutta kaunis se silti on. Valtava 12 pylvään kannattelema kupoli on halkaisijaltaan 31 metriä ja se kyllä näyttää upealta niin sisä- kuin ulkopuoleltakin. Ulkoa päin se tosin näyttää monta numeroa liian suurelta tähän kirkkoon. Meillä ei ollut mitään ennakkokäsitystä kirkon todellisesta koosta. Olimme nähneet kupolin kurottelevan muiden talojen yli useammastakin eri suunnasta nähtynä ja odotimme jotain valtaisaa pytinkiä. Lopulta perille saapuessamme koimme melkoisen pettymyksen. Kaiken kukkuraksi aukio oli koristeltu työmaaparakein jonkin lähitienoon remontin vuoksi.

Kirkon pieni koko näkyy vielä vahvemmin sisäpuolella. Kirkkosali on jopa pienemmän näköinen kuin mitä ulkoa päin voisi kuvitella ja pyöreä muoto vain korostaa tätä. Kaarevat seinät kohoavat ylöspäin ja koko komeuden päällä on se suuri kupoli. Kirkon pienen koon pystyy unohtamaan ainoastaan suoraan ylöspäin katsoessa. Silti tykkäsimme Marmorikirkosta, eihän kaiken aina tarvitse ollakaan valtavan suurta. Maaliskuisena arkipäivänä kirkon sisällä oli myös hyvin rauhallista, meidän lisäksemme paikalla ei ollut juuri ketään. Istahdimme hetkeksi lämmittelemään ja palasimme sitten jatkamaan tarpomistamme keväisessä viimassa.

Marmorikirkkoa kannattaa ehdottomasti käydä vilkaisemassa, sillä se on yksi Kööpenhaminan hienoimpia rakennuksia. Kupolia voi ihailla vaikkapa pyöreästä Rundetårnista käsin. Tosin sieltä katsottuna näkymän etualaa rumentaa hieman tylsän näköinen toimistotalolaatikko.