Mississippin osavaltio USA:ssa lienee kaikille nimeltä tuttu, kiitos sen läpi virtaavan samannimisen joen, mutta kovin suuria ja tunnettuja nähtävyyksiä sinne ei ole kuitenkaan siunaantunut. Sisällissodan muistomerkkejä löytyy, mutta muutoin on aika hiljaista. Tiedätkö mikä on osavaltion pääkaupunki? Me emme tienneet ennen kuin läpiajomatkaa varten vähän selvittelimme.
Mississippissä ollaan blues-musiikin juurilla. Aiheeseen keskittyneitä museoita on osavaltiossa useampiakin, mutta me päätimme vierailla tässä uudehkossa B.B. Kingin museossa. Herra King on myös haudattu museon alueelle, eli museovierailu on samalla myös vierailu legendan haudalla. Museo sijaitsee Indianolan pikkukaupungissa, jota B.B. King piti kotikaupunkinaan. Pääsymaksu museoon on $15.
Museon virallinen nimi kuuluu B.B. King Museum and Delta Interpretive Center. Kuten nimi vihjaa, esittelee museo herra Kingin lisäksi myös yleisemmin elämää Mississippi Deltan alueella. Painotus on pitkälti Kingin lapsuuden aikaisessa mustan väestön elämässä. Pitkät työpäivät puuvillapelloilla mitättömällä palkalla tekivät elämästä raskasta. Työpäivän pituus määräytyi käytännössä valoisan ajan pituuden mukaan. Pelloilla työskenneltiin niin pitkään kuin siellä näki työskennellä. Kahdeksan tunnin työpäivä kuulostaa melkoiselta luksukselta siihen verrattuna.
King päätyi vanhempiensa eron ja erinäisten muiden vaiheiden jälkeen asumaan sukulaistensa luokse. Kirkon gospel-kuoro tarjosi ensikosketuksen musiikkiin. Kuoroa kitaralla säestänyt saarnamies opetti Kingille ensimmäiset soinnut. Ensimmäisen kitaransa King sai äitinsä serkulta. Pian King jo esiintyikin muiden paikallisten musiikin harrastajien kanssa seurakunnan tilaisuuksissa.
Koska työura puuvillapellolla ei houkutellut, päätti King lähteä Memphisiin, joka tuolloin oli lähitienoiden merkittävin musiikkikaupunki. Ensimmäinen vierailu ei vielä tuottanut tulosta, mutta kaksi vuotta myöhemmin King pääsi jo leivän syrjään kiinni. Ja sille tielleen hän jäi.
Radio oli tärkeässä asemassa Kingin uran alkuvaiheissa. Hän esiintyi mainoksissa, mm. mainostaen kaikkiin vaivoihin auttavaa alkoholipohjaista Peptikonia. King sävelsi tälle myrkylle myös mainoslaulun. Aine saattaa kuulostaa omituiselta, mutta tuohon aikaa tällaiset eliksiirit olivat yleisiä.
B.B. Kingin työmoraali oli melkoinen. Keskimäärin keikkoja kertyi uran alusta 70-vuotiaaksi asti noin 200 vuodessa. Letkeällä blues-tempollakin siinä on jokunen nuotti kitaralla luikautettu. Tiukka kiertuetahti vaati tosin veronsa yksityiselämän puolella.
Museon kokoelman lopusta löytyy B.B Kingin kotistudio, joka on nähtävillä sellaisena kuin se oli Kingin kuollessa.
Museon kaupan yhteydessä ollut pieni soittonurkkaus vihjasi, että paikassa saattaa olla myös elävää musiikkia tarjolla. Itse kaupan valikoima oli varsin hauskaa katsottavaa. Tarjolla on kaikkea mahdollista kitaranmuotoista. Jos vaikkapa olet aina halunnut saada B.B. Kingin Gibson-kitaran muotoisen kärpäslätkän, niin täältä semmoinen löytyy.
Meillä on tapana matkoilla aina tilaisuuden tullen vierailla erilaisissa museoissa. Emme ole erityisen suuria taiteen ystäviä, vaikka usein taidemuseot kohteena ovatkin. Tällainen tunnetun henkilön elämäntyötä mielenkiintoisesti esittelevä museo on taidemuseota enemmän minun makuuni, etenkin kun aihe liippaa läheltä musiikkia. B.B. Kingin museossa kivana bonuksena mukana on myös annos alueen historiaa. Ilman tätä museota lyhyt visiittimme Mississippissä olisi jäänyt vain läpiajeluksi.