Ehdin jo kertaalleen luopua edellisen matkavuoden yhteenvedon kirjoittamisesta, koska emmehän me matkustaneet viime vuonna juuri mihinkään. Koko vuosi kului Suomessa. Vaan kun tarkemmin mietin, niin kyllähän me viime vuonnakin vietimme aikaa kodin ulkopuolella varsin paljon. Piirit vain olivat normaaliaikaa pienemmät. Tältä tuo omituinen vuosi näytti.

Loviisa

Vuoden ensimmäistä matkaksi laskettavaa tapahtumaa saimme odotella kesäkuulle asti. Sitä ennen olisi ollut tarjolla Tallinnan viikonloppumatka, mutta sen siirsimme suosiolla loppuvuoteen. Matka on edelleen tekemättä, sillä sitä on senkin jälkeen siirretty jopa kahteen kertaan korona-aaltojen mukana.

Viikko ennen juhannusta pakkasimme etätyövarustuksen autoon ja hurautimme Loviisaan Rönnäsin kylän laidalla sijaitsevaan vuokramökkiin vajaaksi viikoksi. Alkuviikko sujui arkisissa tunnelmissa etäpalaverien merkeissä, mutta loppuviikosta meillä oli vähän vapaata aikaa käytettäväksi Loviisaan tutustumiseen.

Etätyöpäivinäkin otimme ilon irti valoisista illoista. Istuskelimme meren rannalla laiturilla hyttysiä huitoen ja lintujen puuhia seuraillen. Tutustuimme myös lähistön maisemiin ja kylän toiselta laidalta löytyvässä Saaristomuseossakin vierailimme. Paikka ei ollut varsinainen turistimagneetti, sillä vieraskirjan mukaan olimme ensimmäiset vieraat pariin päivään. Maalaistalon piharakennuksiin kasattu kokoelma oli ihan mielenkiintoinen ja sen ehti mainiosti kahlata läpi noin tunnissa. Tilapäinen salakuljetusaiheinen erikoisnäyttely oli suosikkimme.

Kävimme loppuviikosta pikaisella visiitillä myös Loviisan keskustassa. Olimme jo edellisenä kesänä ohi ajaessamme kurkistaneet sisälle kehuttuun Tuhannen tuskan kahvilaan, mutta tuolloin tarjolla ei ollut lainkaan vapaita pöytiä. Tällä kertaa suuntasimme kahvilaan jo miltei heti sen avauduttua. Tilaa riitti ja olimme hetken aikaa jopa paikan ainoat asiakkaat. Niin tarjottavat kuin palvelukin olivat erinomaisia. Kauniina kesäpäivänä kahvilan sisäpiha oli todella viihtyisä.

Loviisassa olisi ollut tarjolla enemmänkin mielenkiintoisia kahviloita, mutta lyhyellä visiitillämme meillä ei valitettavasti ollut mahdollisuutta vierailla niistä kaikissa. Kävimme kuitenkin hakemassa mökkieväiksi vähän herkkuja mukaan upeasta Loviisan Kappelista. Tuossa kauniilla paikalla keskellä puistoa vanhassa puutalossa sijaitsevassa kahvilassa täytyy käydä uudemman kerran ihan ajan kanssa.

Porvoo

Mitä se olisi kesä ilman Porvoota? No, eipä juuri mitään. Kävimme syömässä nyt jo perinteeksi muodostuneet kesäjäätelöt Vanhan Porvoon jäätelötehtaan kioskilla ja samalla kiertämässä vanhankaupungin kapeita kujia. Piipahdus oli varsin lyhykäinen, joten kaupungin erittäin houkutteleva ravintolatarjonta jäi tälläkin kertaa testaamatta.

Ruka

Vuoden ainoa ihan ehta lomamatka tapahtui syksyllä, jolloin autojunailimme itsemme Rukan maisemiin. Paras ruska oli jo ehtinyt mennä ohi, mutta maaruska oli edelleen upeasti näkyvissä. Viikko meni kevyen retkeilyn ja leppoisan mökkeilyn merkeissä. Tarkempi kuvaus reissun edesottamuksista on luettavissa täällä.

Helsinki

Näistä muutamasta pienestä matkasta huolimatta valtaosa vuodesta 2021 kului kuitenkin kodin lähinurkilla Helsingissä. Kun matkoja ei ollut oikein edes suunniteltavaksi, toimi pääasiallisena ajankuluna valokuvaus. Järjestelmäkamerani ja maisemakuvaukseen sopivan linssini ehdin päivittää pykälää laadukkaammiksi jo edellisenä vuonna. Kevään myötä Helsingin rannoille saapuvat muuttolinnut innoittivat kuvauskaluston laajentamiseen. Lintujen kuvaaminen vaatii linssiltä pitkää polttoväliä ja siksi minunkin kalustoni kasvoi isolla ja painavalla telelinssillä.

Kiertelin kamerani kanssa ympäri kaupunkia, mutta useimmin löysin itseni Lauttasaaren rantakallioilta. Olin jo aiemmin todennut nuo maisemat erinomaisiksi auringonlaskun ikuistamiseen, mutta ilokseni huomasin myös vesilintujen viihtyvän samoilla rannoilla. Isokoskelot, haahkat, telkät ja joutsenet kävivätkin pian tutuiksi. Pikkulinnuista onnistuin ikuistamaan muun muassa piskuisen hippiäisen.

Järeän kuvauskaluston kanssa rantamaisemissa liikkuminen aiheutti yllättäviä lieveilmiöitä. Yleensä tällainen synkkäilmeinen pitkätukkainen rokkimörkö ei houkuttele tuntemattomia ihmisiä hakemaan kontaktia, mutta valtavan kameran lisääminen kaulaan roikkumaan teki minusta varsinaisen ihmismagneetin. Miltei jokaisella vastaantulijalla oli yhtäkkiä jotain sanottavaa minulle. Niin eläkeläiset kuin julkkisfilosofitkin olivat kiinnostuneita kuvausharrastuksestani. Ihmisten kanssa oli toki mukava jutella, ja osalla oli tarjolla oikeasti mainioita vinkkejä lintujen bongaukseen, mutta kuvausretkiin kuluva aika tuppasi keskustelujen myötä venähtämään melkoisesti. Uskottavan näköinen kamera teki minusta ihmisten silmissä heti asiantuntijan, vaikka oikeasti suurimman osan ajasta minulla ei ollut hajuakaan mitä lajia kameralla tähtäämäni linnut edustivat.

Telelinssin myötä jouduin myös panostamaan järeämpään kameralaukkuun. Aiemmin olin pärjännyt olkalaukulla, mutta valitettavasti tuo iso mötikkä ei sellaiseen mahtunut mitenkään. Edessä oli siis kamerarepun hankinta. Koko kalusto kaikkine suotimineen ja jalustoineen vaati 26 litran vetoisen repun, jonka kokonaismassa täyteen pakattuna nousi liki kymmeneen kiloon. Minulta on usein kysytty, mitä kiviä siellä repussani kannan, joten päätin ottaa kuvan pakaasin sisällöstä.

---

Viime syksynä suunnittelimme jo varovaisesti aivan vuoden lopulle ulkomaanmatkaa. Se ei kuitenkaan koskaan toteutunut joulukuun korona-aallon jyrättyä kaiken matkainnon. Uusi vuosi on jälleen toivoa täynnä, joten joka puolella juuri nyt jylläävästä omikronista huolimatta uskon kevään ja kesän tuovan tullessaan yhden tai kaksi ulkomaan reissua. Ihan hirveästi en näidenkään toteutumisen puolesta kuitenkaan olisi valmis lyömään vetoa.

PS. Päätin lopettaa blogin Instagramtilin täyttämisen kuvilla kotinurkilta ja rauhoitin sen pelkästään alkuperäisen idean mukaisesti matkailuaiheisiin. Näitä odotellessani täyttelen uutta Instagramtiliäni @seasonsinhel kuvilla Helsingin rakennuksista, luonnosta, auringonlaskuista ja ties mistä muusta kaupungista löytyvästä. Erityisesti lintukuvia on luvassa kevään edetessä enenevässä määrin.