Orlandon vierailumme ensimmäinen kokonainen päivä oli pyhitetty Walt Disney Worldille. Sen neljästä puistosta päädyimme jo toisen kerran siihen kaikista tunnetuimpaan eli Magic Kingdomiin. Tämä on se perusdisney, josta kokonaisuus sai alkunsa. Se on rakennettu alkuperäisen Anaheimin Disneylandin mallin mukaan ja sama malli on kopioitu myös muihin Disneylandeihin eri puolille maailmaa.

Matkalla taikavaltakuntaan

Disney Worldiin etukäteen tutustuessani olin bongannut näppärän vinkin, jolla pystyimme pihistämään joitain dollareita väkisinkin pulskasta huvipuistobudjetista. Puistoon sai ottaa mukaan oman muovisen tai metallisen vesipullon ja sen sai täytettyä ilmaiseksi missä tahansa itsepalveluravintolassa -ja kioskissa. Kaikissa hanalimuja myyvissä paikoissa kun oli tarjolla ilmaiseksi jäävettä. Pullovettä löytyi toki myös, mutta pieni pullo kustansi disneyhinnalla melkein $5. Hanavesi maistui kylmänä oikein raikkaalta, mutta lämmetessään siihen tuli tympeä kemikaalinen sivumaku.

Saapuminen puistoon oli tuttua Disneytä mainioine opasteineen. Tosin ilman navigaattoria olisimme eksyneet heti alkumetreillä, sillä jostain syystä moottoritiellä ei opasteissa mainittu ollenkaan Magic Kingdomia, vaikka muut puistot kyllä koreilivat kylteissä. Epcotin liittymästä käännyttyämme Disneyn opasteet kuitenkin hoitivat loput. Parkkialueella meidät ohjattiin suoraan seuraavaan vapaaseen ruutuun ja pian istuimmekin auton vetämässä vaunussa kohti puistoa. Disneyn mobiilisovellukseen oli mahdollista tallentaa auton sijainti sen myöhemmän löytämisen helpottamiseksi. Tämä vaikutti todella kätevältä, ainakin siinä vaiheessa.

Omia aikatauluja suunnitellessa kannattaa huomioida, että parkkiruudusta Magic Kingdomiin siirtymiseen kuluu kaikkiaan noin 45 minuuttia. Vaunukyydin jälkeen oli edessä turvatarkastus ja jatkoyhteys itse puistoon joko lautalla tai monorail-junalla. Viime kerralla ajelimme vain vesiteitse, joten nyt kokeilimme monorailia. Disney suosittelee kokeilemaan toista vaihtoehtoa toiseen suuntaan ja toista toiseen suuntaa, jotta jokainen saa täydellisen Disneyn kuljetuskokemuksen. Jos luit rivien välistä sarkasmia, niin se ei ehkä ollut täysin väärä tulkinta. Näytimme turvatarkastuksessa niin epäilyttäviltä, että laukkumme pengottiin tarkalla kammalla.

Perillä meitä odotti tuttu Disney-sää. Edellisellä Disney World –vierailullamme aurinko jaksoi pilkahtaa vain hetken ajan ja loppu päivä sujui pilvisen taivaan alla. Näin kävi nytkin. Puisto oli tästä huolimatta kivan näköinen ja virallisen joulukauden päättymisestä huolimatta koristeet olivat edelleen esillä. Missähän vaiheessa ne ylipäänsä ehditään poistaa, puisto kun on kuitenkin joka päivä auki.

Suomi mainittu

Päivän sääennusteessa oli pieni sateen todennäköisyys mukana, joten varmuuden vuoksi otimme mukaamme myös sateenvarjot. Takkikin oli mukana, koska huvittelupäivän venyessä illan puolelle lämpimämmälle vaatetukselle saattoi olla tarvetta. Koska emme halunneet raahata näitä ylimääräisiä varusteita mukanamme koko päivää, päätimme vuokrata niiden säilytystä varten lokeron.

Magic Kingdomissa lokerot löytyivät heti sisäänkäynnin jälkeen oikealta puolelta. Bokseja oli kolmea eri kokoa, joskin suurimmat olivat jo kaikki käytössä pari tuntia puiston avaamisen jälkeen. Pieni loota oli todella pieni, joten valitsimme sen keskikokoisen. Yllättäen lokeron varaamiseen käytettävän automaatin kielivalikosta löytyi myös suomi.

Mobiili haltuun

Jonotettuani kahvia Starbucksilla noin puoli tuntia totesin, ettei tässä ole mitään järkeä. Päätin opetella käyttämään Disney Worldin sovellusta odottelun minimoimiseksi. Tämä todella kannatti, sillä sovelluksella pystyi tekemään kaikenlaista kätevää. Sen avulla pystyi hoitamaan ostosten maksamisen puiston kaupoissa, joissa niissäkin oli paikoin todella pitkät jonot. Myös ruoat pystyi tilaamaan ennakkoon haluamanaan aikana ja käydä vain hakemassa valmiit tuotteet tiskiltä sovelluksen piipatessa. Tämä toimi myös Starbucksin kahveille. Sekä ostosten että ruokien osalta totesin sovelluksen todelliseksi hermojen säästäjäksi.

Disney Worldin sovelluksen avulla olisi voinut myös varata laitteisiin jonotusajan minimoivia Lightning Passeja. Toki ensin olisi pitänyt maksaa tästä ilosta $35 ja lisäksi olisi pitänyt löytyä vapaa slotti, jonka varata. Kaikkiin laitteisiin ei tätä ollut tarjolla ollenkaan. Me emme Lightning Passia ostaneet, koska se ei enää lippuja ostaessamme ollut saatavilla mielenkiintoisimpiin laitteisiin.

Kiersimme kaikessa rauhassa kaikki puiston eri alueet läpi. Heti sisäänkäynnin jälkeen vastassa oli Main Street USA, jonka varrella oli kauppoja ja ruokapaikkoja. Katu johti suoraan Prinsessa Ruususen linnalle. Linnan oikealla puolella sijaitsi retro-moderni Tomorrowland ja vasemmalla puolella peräkkäin New Orleansin tyylinen Liberty Square, villin lännen Frontierland sekä arabiaa ja viidakkoa sekoitteleva Adventureland. Liberty Squaren ja Tomorrowlandin välissä linnan takana sijaitsi satukirjamainen Fantasyland. Jokaisella alueella oli teemaan sopivia laitteita, kauppoja ja ruokapaikkoja.

Kääpiöiden kyydissä

Emme varsinaisesti haikailleet laitteiden perään, sillä jopa yleensä varsin leppoisiin Haunted Mansioniin ja Jungle Cruiseen oli niihinkin yli tunnin jono koko ajan. Lopulta päätimme kuitenkin kokeilla hauskaksi kehutun Seven Dwards Mine Trainin, johon oli tasaisesti noin tunnin pituinen jono. Menimme jonoon juuri vähän ennen päivän suuren paraatin alkua. Toivoimme ajankohdan vaikuttavan jonon pituuteen. Yleensä kaikki kun tuntuvat pitävän näitä paraateja puiston kohokohtina. Henkilökohtaisesti en pidä niistä yhtään, sillä ne aiheuttavat muutoinkin tolkuttoman tungoksen pahenemista entisestään ja hirveällä völyymillä soitettu musiikki tuntuu tuhoavan tärykalvot.

Lopulta selvisimme kääpiöiden kaivosjunasta noin kolmessa vartissa. Olihan siinäkin jonottamista, mutta itse laite oli tuon pienen vaivan arvoinen. Jonotusalue oli alun peruskarsinan jälkeen täynnä hauskoja yksityiskohtia, mikä hieman helpotti odotuksen tuskaa. Juna-ajelu ei ollut kovin pitkä, eikä valtavan nopea, mutta ihan reipasta kyytiä silti mentiin. Tiukat käännökset saivat vauhdin tuntumaan todellista kovemmalta. Sanoisin, että kaivosjuna oli pikkuisen vauhdikkaampi kuin Linnanmäen Pikajuna, aiemmalta nimeltään City Express. Erityisesti vaimoni tykkäsi tästä laitteesta, hänelle se oli koko Orlandon vierailumme numero ykkönen. Tosin hän jätti ne kaikista nopeimmat laitteet minulle.

Vauhdin huumaa?

Päästyäni kääpiöiden junassa sopivasti vauhdin makuun, päätin jatkaa samoissa tunnelmissa viereisestä Tomorrowlandista löytyvän Tomorrowland Speedwayn kyydissä. Tähän autorataan kun oli sopivasti vain vartin pituinen jono. Paperilla hauskan kuuloinen laite osoittautui todelliseksi pettymykseksi. Tähän autoilukokemukseen oli saatu hienosti pakattua kaikki autourheilun huonot puolet ja jätettyä pois ne parhaat. Polttomoottorikäyttöiset autot pitivät valtavaa meteliä ja ajelun jälkeen hiukset ja vaatteet haisivat pakokaasuille. Vauhdin huumasta ei sitä vastoin ollut tietoakaan auton madellessa hitaasti pitkin rataa. En ymmärtänyt tämän laitteen hienoutta laisinkaan, kokemus muistutti kovasti polttomoottorikäyttöisellä ruohonleikkurilla ajamista, jota en ole ikinä oikein osannut mieltää hauskanpidoksi. Hajukin oli tuttu ja vaatteet menivät suoraan pyykkiin. Eikö olisi jo aika näissä leikkiautoissakin unohtaa moinen sata vuotta vanha tekniikka ja ottaa vastaan sähköinen tulevaisuus.

Moista katastrofiautoilua ei voinut jättää mitenkään puiston viimeiseksi laitteeksi, joten päätimme jonottaa vielä siitä ihan vierestä löytyvään Tomorrowland Transit Authority PeopleMoveriin, joka oli hassu ilmaratajuna. Jono oli varsin maltillinen, kyyti leppoisaa ja näkymät katutason yläpuolelta mainiot. Tähän oli hyvä lopettaa ja todeta Disney-päivän olevan paketissa.

Ihan tässähän sen auton piti olla

Kohti autoa matkatessamme päätimme tällä kerralla valita lauttavaihtoehdon. Paatti saapuikin onneksi pian. Aurinko oli jo laskenut ja matkan ajan saimme nauttia kaupan päälle hienosti valaistun Magic Kingdomin siluetista. Loppu matka parkkipaikalle tapahtui samanlaisella auton vetämällä vaunulla kuin puistoon saavuttaessakin. Piti vain muistaa, olimmeko pahisten vai hyvisten puoleisella parkkiksella ja minkä hahmon kohdalla olimme hypänneet vaunun kyytiin. Meidän ajokkimme majaili sankarien puolella Simban kohdalla.

Perillä kuitenkin kävi ilmi, että muutoin mainiosti toiminut Disneyn sovellus oli tässä kohdassa tehnyt meille oharit. Paikka oli tallentunut kahden rivin verran väärin. Autoja oli kuitenkin parkkiksella vielä niin paljon, että silmämääräisesti oikean löytäminen oli mahdotonta. Kärry oli myös niin kaukana, ettei se reagoinut kaukosäätimen tööttönappiin. Sieltä täältä kaikuvista tööttäilyistä päätellen aika moni muukin etsi kulkupeliään. Lopulta ei auttanut muu kuin lähteä systemaattisesti etenemään rivi riviltä nappia painellen.

Auto oli tosiaan lopulta kaksi riviä sivussa sovelluksen tallentamasta paikasta. Suosittelenkin sovellukseen luottamisen sijaan ottamaan kännykällä heti autosta noustessa kuvan, jossa näkyy kyseisen rivin numero. Se on kyllä ihan selkeästi maalattu tasaisin välimatkoin asvalttiin. Yleensä olen näissä asioissa tarkkana, mutta jotenkin olin aamulla niin täpinöissäni menossa huvittelemaan, että keskittyminen hetkeksi herpaantui.

---

Huvipuistokausi tuli siis avatuksi Disney Worldissa. Tästä oli hyvä jatkaa Universalin puistoihin. Matkakertomuksen seuraavassa osassa pyörimme Universal Studios Floridan ihmeellisessä maailmassa avaruusolioiden, lohikäärmeiden ja ties minkä muiden öttiäisten seurassa.