Arizonan osavaltion pääkaupunki Phoenix näytti kovin eri näköiseltä kuin nykyisin vuonna 1895 tohtori Roland Lee Rossonin kotitalon valmistuttua. Nykyisin kaupunki on väkiluvultaan maansa viidenneksi suurin ja näyttää varsin tyypilliseltä jenkkiläiseltä miljoonakaupungilta korkeiden talojen businesskeskustoineen ja laajalle levittäytyvine lähiöineen. Noin 130 vuotta sitten kaupungissa asui vasta 5500 ihmistä ja pääosa ihmisistä sai ansionsa maataloustöistä. Samoihin aikoihin sekä New York että Chicago olivat jo miljoonakaupunkeja ja molemmissa ensimmäiset pilvenpiirtäjät koristivat siluettia.

Phoenix oli kuitenkin jo selvässä kasvussa, joka vain kiihtyi vuosisadan vaihtuessa. Omalta osaltaan kasvua vauhditti juuri Rosson Housen kanssa samana vuonna valmistunut rautatie, joka yhdisti kaupungin naapuriterritorio New Mexicon Santa Fen ja siinä välissä useamman muun kaupungin kanssa. Vuonna 1895 sekä Arizona että New Mexico olivat tosiaan vielä territorioita, osavaltioiksi kumpainenkin pääsi vasta vuonna 1912.

Rossonin lääkäriperheen kotitalon suunnitteli sanfranciscolainen arkkitehti A.P. Petit yhtenä viimeisistä töistään. Talo edustaa viktoriaanista arkkitehtuuria ja erityisesti sen kuningatar Anne -tyylisuuntaa. Jenkeissä viktoriaaninen tyyli on jakautunut useisiin eri suuntauksiin, joiden nimille en ole löytänyt mitään yleisesti käytettyjä suomennoksia. Joka tapauksessa kuningatar Anne -tyylisuunnan tunnistaa erityisesti pyöristetyistä torneista ja suurista kuisteista, jotka molemmat löytyvät myös Rosson Housesta.

Talo on ehtinyt historiansa aikana nähdä paljon. Herra Rosson oli kaupungin merkkihenkilö, sillä hän puuhasteli lääkärintoimensa ohessa myös piirikunnan hallinnossa. Ehtipä hän myös toimia lyhyen aikaa Phoenixin pormestarinakin. Herra ei kuitenkaan ehtinyt iloita uudesta talostaan kovinkaan pitkään, sillä hän kuoli jo kolme vuotta sen valmistumisen jälkeen vuonna 1898. Hänen vaimonsa myi talon miehensä kuoleman jälkeen ja sittemmin talolla on ollut useita omistajia.

Rosson House koki suuren muodonmuutoksen 1960-luvulla, jolloin se toimi asuntolana. Talon mukana kulkeneista alkuperäisistä kalusteista monet myytiin ja talon tilat jaettiin erillisiin huoneistoihin. Moni muukin suuri viktoriaaninen talo koki noina aikoina saman kohtalon. Kiinteistöjen kohonneet hinnat ja korkeiden elinkustannusten nostamat paineet edullisemmille asunnoille olivat tärkeässä asemassa tässä kehityksessä. Harvalla kaupunkiasujalla oli enää varaa yksinään omistaa suurta taloa.

Vuonna 1974 talo kuitenkin päätyi kaupungille, joka näki sen arvon historiallisena muistomerkkinä. Kaupunki kunnosti talon lähelle alkuperäistä asuaan ja avasi sen museona vuonna 1980. Nykyisin Rosson House on osa Phoenixin Heritage Squareksi nimettyä perinnekorttelia, joka sijaitsee hauskasti kaupungin keskustassa korkeiden talojen lomassa. Alueella on kaikkiaan kymmenen kunnostettua viktoriaanista rakennusta, joista Rosson House on ainoa myös sisäpuoleltaan yleisölle avoin. Tosin tähänkin taloon pääsee tutustumaan vain opastetuilla kierroksilla.

Opastettuja kierroksia on tarjolla läpi vuoden perjantaista sunnuntaihin. Kierrokset käynnistyvät aina tasatunnein, perjantaista lauantaihin klo 10 alkaen ja sunnuntaisin klo 12 alkaen. Päivän viimeinen kierros käynnistyy klo 15. Kierroksen hinta on vuoden kuumimpina aikoina heinä-elokuussa $13 ja muina kuukausina $15. Lippuja myydään viereisessä turisti-infossa, joka avautuu kymmenen minuuttia ennen päivän ensimmäistä kierrosta. Ajantasaiset tiedot ajoista ja hinnoista kannattaa tarkistaa etukäteen perinnekorttelin virallisilta sivuilta täältä.

Me osallistuimme kierrokselle joulukuussa, jolloin kesän kuumuudesta ei ollut tietoakaan. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, mutta sekään ei juuri lämmittänyt. Lämpömittari näytti noin 15 astetta, mutta hyytävässä tuulessa kevytuntuvatakki ja käsineet tulivat tarpeeseen. Ehdimme jo hetken kuvitella olevamme ainoat kierrokselle mielivät, kunnes aivan viime hetkellä paikalle pöllähti muutaman paikallisen eläkeläisrouvan porukka. Kun lopuksi ryhmäämme liittyi vielä porukan vanhin, eli harmaapäinen oppaamme, olimme valmiit kurkistamaan sisälle taloon.

Lähestyvä joulu oli huomioitu asianmukaisin koristein. Jo ala-aulassa meitä tervehti suuri ja kauniisti koristeltu joulukuusi. Kuusia tuli reitin edetessä vastaan vielä muitakin. Kiersimme aluksi alakerran huoneet ja nousimme sitten portaita pitkin yläkertaan. Talo on vanha, eikä sitä ole suunniteltu esteettömäksi, mistä johtuen kierroskaan ei ole esteetön. Tilat ovat myös melko ahtaat, joten kovin suuria tavaroita ei kannata kuljettaa mukanaan.

Saimme kuulla talon entisöinnissä huomioidun eri aikakaudet. Kaikki huoneet eivät siis ole juuri Rossonin perheen aikaisessa asussaan, vaan moni muukin talossa asunut perhe on huomioitu siinä määrin kuin talon historia on ylipäänsä tiedossa. Kalusteet eivät ole alkuperäisiä, mutta niiden valinnassa on pyritty seuraamaan eri aikakausien tyylejä. Yksi huoneista ainakin oli selvästi herra Rossonin työhuone, sillä sieltä löytyi lääkärin tutkimuspöytä ja lajitelma erilaisia lääketieteellisiä välineitä. Herra Rosson pitikin vastaanottoaan kokonaan.

Talo oli aikansa standardein varsin hyvin varusteltu, sillä siinä oli kylpyhuone, johon tuli juokseva vesi. Joissain makuuhuoneistakin oli vesipiste nurkassa. Talossa oli myös sisäpuhelin, jolla yläkerrassa lepäävä tohtori saatiin hätätapauksissa herätettyä ja hälytettyä alakertaan.

Oppaamme osasi kertoa pitkät tarinat kaikesta talosta löytyvästä. Kierroksella mukana olleet rouvat pitivät myös huolen siitä, että jokainen esine tuli huomioitua. Heidän esittämiensä kysymysten vuoksi mm. seinää koristaneessa ompelutyössä käytetty lanka paljastuikin hiuksiksi. Kierros olisi saattanut olla paljon lyhyempi, mikäli olisimme olleet mukana kahdestaan. Suomalainenhan hiljenee totaalisesti, kun pyydetään esittämään kysymyksiä.

Opas esitteli monia esineitä myös ihan oma-aloitteisesti. Lastenhuoneessa pääsimme ihmettelemään laatikollista vanhoja leluja, jotka eivät olleet kuitenkaan mitään käpylehmäosastoa. Joukossa oli mm. varsin taidokkaasti tehty kolmiulotteisia kuvia tarjonnut puuhökötys. Tämä muinainen View-Masterin esi-isä koostui heppoisesta puisesta kehikosta, joka kannatteli sopivan etäisyyden päässä kahta kuvaa. Kun kehikon painoi otsaansa vasten, näki kumpikin silmä kuvista toisen ja näistä aivot tuottivat kolmiulotteisen maiseman. Laitteen viehätys oli toki nopeasti katoavaista sorttia, sillä näitä maisemia oli tarjolla tasan se yksi. Tai ehkä tuollekin laitteelle oli tarjolla useampia kuvasettejä, joista vain tämä yksi oli enää jäljellä.

Kierroksen lopuksi palasimme takaisin alakertaan, jossa kurkistimme talon keittiöön. Tämän jälkeen astuimme ulos takaovesta. Vaikka kierroksemme aika oli ehtinyt jo tulla täyteen oppaamme ehtymättömän puhetulvan myötä, sain vielä luvan käydä nopeasti ottamassa pari valokuvaa joulukuusen koristamasta ala-aulasta. Tila oli niin ahdas, ettei siitä ollut mahdollista saada valokuvaa aiemmin kierroksella, koska pienikin ryhmämme täytti tilan kokonaan. Talon ulkopuolella ei ulos astuessamme näkynyt uutta ryhmää odottamassa vuoroaan, joten ilmeisesti keskitalvella kaikki kierrokset eivät toteudu. Toivon mukaan oppaamme pääsi joka tapauksessa hyvin ansaitulle tauolle kierroksemme jälkeen.

---

Rosson Housen opastettu kierros oli mainio aikamatka menneeseen. Oppaamme osasi kertoa talon historian todella elävästi ja hänellä oli myös loputtoman tuntuinen kokoelma hauskoja tarinoita menneiltä ajoilta. Talossa oli helppo kiertää pienen ryhmän mukana ja paikalliset rouvat ottivat meidät turistit kivasti huomioon. Ihan kuin vanhojen tuttujen kanssa olisimme olleet liikkeellä. He tosin vähän ihmettelivät, kun sanoimme pitävämme Phoenixin kesästä talvea enemmän. Rouvat kun olivat juuri ennen tätä toteamusta ehtineet onnitella meitä hyvästä ajankohdasta vierailulle, kesällä kun Phoenixissa on heidän mielestään niin tukalan kuuma.