Fort Myersistä matkamme jatkui kohti Evergladesin kansallispuistoa. Tämä manner-USA:n kolmanneksi suurin kansallispuisto on lukuisista elokuvista ja tv-sarjoista tuttu räme- ja mangrovealue. Kuivana kautena alue yleensä kuivuu muutamia syvempiä lammikoita lukuunottamatta kokonaan ja sadekaudella se virtaa hitaana jokena kohti Floridanlahtea. Myös lahden merialue kuuluu kansallispuistoon.

Olimme varanneet netin kautta iltapäivälle opastetun kiertoajelun kansallispuiston Shark Valleyn vierailukeskuksesta. Alkuperäinen suunnitelma oli ajella Fort Myersista koko matka Shark Valleyyn asti tietä 41, joka niillä kulmilla tunnetaan myös nimellä Tamiami Trail. Aamuun siirtynyt museovierailu (ks. Osa 4) tiukensi kuitenkin aikataulua ja siksi oikaisimme vähän interstaten 75 ja tien 29 kautta. Interstate 75:n lisänimenä on Alligator Alley, mutta enpä usko tuolta valtaväylältä erityisen paljon alligaattoreita näkyvän.
Tielle 29 siirryttyämme alkoi Everglades antaa jo viitteitä itsestään. Tien varrella olleet floridanpuumien (eng. Florida panther) tienylityksestä varoittavat merkit myös lupasivat hyvää. Tamiami Trailin varren ojanpenkoilla pitäisi lehtijuttujen mukaan kuivan kauden aikana näkyä alligaattoreita paistattelemassa päivää ihan kyllästymiseen asti. Odottelimmekin jo kovasti, milloin alligaattorivyöhyke alkaa.

Ehdimme kuitenkin körötellä Tamiami Trailia Ochopeen pikkukylään asti ilman ensimmäistäkään bongattua elävää alligaattoria. Vain muutama auton alle jäänyt näkyi tien poskessa. Ne oli helppo bongata, koska raatojen kimpussa oli aina useamman mustakondorin (vai olivatko sittenkin kalkkunakondoreja) parvi. Alligaattoreiden puuttuessa tutustuimme Ochopeen tärkeimpään nähtävyyteen eli USA:n pienimpään postitoimistoon. Tutustuminen kävi nopeasti, kun tämä pieni vaja oli suljettu ilmeisesti postimiehen lounaan ajaksi. Kylän toinen nähtävyys, fiktiivisten haisuapinoiden (ikään kuin eteläinen isojalka) tutkimuskeskus, jätettiin väliin.

Pian Ochopeen jälkeen pysähdyimme pikaisesti hylätyn Monroen huoltoaseman kohdalla ja teimme pienen edestakaisen keikan Loop Roadia pitkin. Loop Roadia voisi nimensä mukaisesti käyttää vaihtoehtoisena reittinä osalle Tamiami Trailia, mutta koska suurin osa siitä on hiekkatietä, emme halunneet kokeilla koko kierrosta. Etenkin, kun lähiaikoina oli alueella sadellut vettä. Mutaan juuttuminen ei sopinut suunnitelmiimme. Tien asfalttipätkää siis ajoimme edestakaisin. Matkan varrella näkyi paikallisen alkuperäisväestön asumuksia, jotka olivat kohtalaisin hienon näköisiä, sekä hylätty huoltoasema Pinecrestin likimain aavekaupungissa.

Lopulta olimme jo perillä Shark Valleyn vierailukeskuksessa, jonne saavuttaessa maksoimme kansallispuistovierailuun vaadittavan $20 autokuntakohtaisen maksun. Alligaattoreita olimme reitin varrella nähneet tasan nolla. Onneksi syy tähän sekä hieman jo pitkin matkaa ihmetyttäneeseen pilviseen ja sateiseen säähän oli meille ihan kohta selviävä.

Kävimme lunastamassa varaamamme liput ja vietimme hetken aikaa tutustuen yhteen lyhyeen luontopolkuun, joka kiersi pienen metsän läpi. Ihan parkkialueen laidalla sijaitsevasta vettä täynnä olevasta ojasta bongasimme lopulta päivän ensimmäiset alligaattorit. Vaikka kansallispuistossa eläinten ruokkiminen on kielletty, uiskentelivat nämä kaverit epäilyttävästi aivan piknikpaikan läheisyydessä.

15 mailin edestakainen kierros taitettiin auton vetämissä vaunuissa, joita meillä on tapana possujuniksi kutsua. Opas kertoili matkan aikana uskomattoman paljon asioita ympärillämme levittäytyvästä laakeasta maisemasta. UNESCON maailmanperintökohde Everglades on yksi maailman kymmenestä merkittävimmästä ekosysteemistä. Se kuuluu siis samaan kategoriaan kuin vaikkapa Amazonin sademetsä. Tai oikeastaan Everglades on useamman erilaisen ekosysteemin yhteenliittymä. On rämettä, järveä ja merialuetta sekä erilaisia metsiä, kuten mangrovemetsää. Vuonna 1934 perustettu Evergladesin kansallispuisto onkin ensimmäinen USA:n kansallispuistoista, jossa suojelun kohteena on nimenomaan paikan herkkä ekosysteemi.

Everglades on hyvin tasainen alue, jossa korkeimman ja matalimman paikan välillä on vain muutaman metrin ero. Tästä johtuen kasvillisuus muuttuu jo hyvin pienten korkeuserojen myötä. Alueen kaksi vuodenaikaa saavat maiseman muuttumaan voimakkaasti. Kuivana kautena veden pinta laskee niin, että lopulta aivan muutamia kuoppia lukuunottamatta kaikkialla on kuivaa. Sadekaudella puolestaan vesi palaa takaisin.

Matkalla meille selvisi lopulta syy sateisiin. Mielikuvamme Floridan kuivasta kaudesta ei ollut väärä, tämä vuosi vain oli sääoloiltaan hyvin poikkeuksellinen. Tyynellämerellä vaikuttava El Niño -sääilmiö on sotkenut säät myös Atlantin rannikolla. Evergladesissakin vedenkorkeus oli aivan sadekauden kosteimman ajan lukemissa, vaikka kuiva kausi oli jo puolivälissä. Vastaavaa ei ole alueella nähty sitten myrskyisän vuoden 1933. Rämeellä olisi kalaa syötäväksi vaikka kuinka, mutta vesi on niin korkealla, etteivät kahlaajalintujen jalat yltä pohjaan. Alligaattoreita ei näy ojanpenkoilla, kun vedessä on mukavampaa.

Matkamme pysähtyi tasaisin väliajoin. Kuljettajamme tähysteli tarkkaavaisena maastoa ja löi jarrut pohjaan, kun tien lähellä näkyi liikettä. Näin saimme nähdäksemme hienoja lintuja ja tietenkin niitä alligaattoreita. Kääntöpaikalla olleeseen näköalatorniin kipusimme vartiksi ihailemaan joka suuntaan levittäytyvää maisemaa. Paluumatkalla jälleen kuuntelimme Evergladesin tarinaa ja pysähtelimme välillä katselemaan luonnon ihmeitä.

Kierroksen jälkeen bongailimme hetken alligaattoreita samaisesta ojasta kuin paikalle saapuessamme ja lähdimme sitten ajelemaan kohti seuraavaa majapaikkaamme. Matkalla kohti Florida Citya näimme paljon suokopterikyytejä tarjoava yrityksiä. Laitteet ovat toki hienon näköisiä, mutta niistä lähtee valtava meteli, eikä niillä saa liikkua varsinaisen kansallispuiston alueella. Moinen pörinähän pelottaa kaikki lähitienoon eläimet loppuiäkseen karkuteille.

Majapaikkanamme kansallispuistoon tutustumisen aikana toimi Super 8 -ketjun motelli, joka sijaitsi aivan Homesteadin ja Florida Cityn kaupunkien rajalla. Näitä kaupunkeja on vaikea erottaa toisistaan, etenkin kun ne ovat kasvaneet yhteen. Ne ovatkin nykyisin Miamin laajennuttua käytännössä ison kaupungin eteläisiä lähiöitä. Mitään varsinaista isompaa nähtävää näissä kaupungeissa ei ollut, mutta sijainti Evergladesin itälaidan lähellä oli tarkoituksiimme mitä mainioin.

Syvälle Evergladesiin on rakennettu vain kaksi tietä. Ensimmäistä näistä ajelimme Shark Valleyn kierroksella ja toista heti seuraavana päivänä. Tällä kertaa kyseessä oli ihan julkinen autotie, jonka päässä Floridanlahden rannalla sijaitsee Flamingon vierailukeskus. Osa tiestä tosin kuuluu kansallispuiston alueeseen, joten sinne päästäkseen on ensin maksettava pääsymaksu. Meidän ei tarvinnut tällä kertaa kaivella taaloja taskusta, koska edellispäivänä ostamamme lippu oli voimassa viikon ajan. Kuitin näyttäminen lippuluukulla riitti.

Flamingosta olimme varanneet etukäteen veneajelun Floridanlahdelle. Kävimme hakemassa liput toimistosta ja vietimme hetken tutustuen ympäristöön. Henkilökunnan saapuessa paatille kipusimme kyytiin. Heti saman tien näimme päivän ensimmäisen merkittävän eläimen, kun manaatti nousi pintaan aivan laiturin vieressä. Näitä kuulemma asustaa muutama siinä venesataman alueella. Kärsivällisesti laiturilla odottava näkee otuksia varmasti, kun ne noin kahdenkymmenen minuutin välein nousevat pintaan hengittämään.

Varsinainen veneretki kesti parisen tuntia ja se kulki tarkoin merkittyä reittiä hyvin matalassa vedessä. Näimme muun muassa kaksi kalastamaan lähtenyttä kaveria, jotka olivat laskuveden aikaan juuttuneet matalikolle kiinni soutuveneellään. Vesi ei näytä matalalta, koska se ei ole kirkasta ja näkyvyyttä ei ole paljon. Silti pienikin poikkeama reitiltä olisi aiheuttanut veneen juuttumisen pohjastaan kiinni. Veneeseen noustuamme meitä opastettiin pelastusliivien käytössä, mutta muistutettiin, että jos joutuisimme veden varaan, olisi helpointa vain nousta seisomaan.

Veneretken hienoin hetki tapahtui, kun kapteeni ohjasi meidät hitaasti lähemmäs ruokailevaa delfiiniparvea. Parven ollessa vielä melko etäällä veneestä yksi joukosta tuli tervehtimään meitä hypellen muutaman kerran aivan veneen vieressä. Auringon paistellessa ja lämpötilan ollessa lähempänä kolmeakymmentä astetta oli veneretki kyllä mitä mainiointa ajanvietettä. Yhdistetty kapteeni ja opas kertoili paljon faktoja alueen luonnosta.

Takaisin maihin päästyämme päätimme vielä kysäistä, josko seuraavalla lähdöllä olisi tilaa sisemmäs Evergladesiin suuntautuvalla veneretkellä. Onneksi tilaa löytyi. Niinpä haukkasimmekin pikaisin välipalan ja hyppäsimme veneeseen. Tällä kertaa pääsimme katselemaan amerikan krokotiileja, joita on huomattavasti vähemmän jäljellä Evergladesissa kuin alligaattoreita. Flamingon alueella vesi on suolaista, mikä sopii krokotiileille. Alligaattorit puolestaan viihtyvät makeassa vedessä, kuten Shark Valleyn alueella. Venematka kulki maailman suurimman mangrovemetsän keskellä aluksi ihmisen tekemää kanavaa pitkin ja sitten luonnon muovaamissa vesistöissä. Paluu tapahtui samaa reittiä pitkin.

Molemmat venematkat olivat todella mainioita. Reilu puolisentoista tuntia hurahti todella nopeasti. Paluumatkalla majapaikkaan olisi ollut vaikka kuinka monta mielenkiintoista pidempää ja lyhyempää vaelluspolkua, joilta maisemia olisi voinut ihailla, mutta totesimme luontoretkemme olevan päivän osalta valmis.

Pöheikköjen sijaan pysähdyimmekin Floridan kenties tunnetuimmalla maatilatorilla, Robert Is Heren hedelmäkojulla. Kokeilimme paikan todella suosittuja pirtelöitä. Sekä mango että ananas olivat aivan tolkuttoman hyviä. Mukaan ostamamme purkillinen paikan tuoreista appelsiineista mitään lisäämättä valmistamaa appelsiinimehuakin osoittautui illalla huoneessa nautittuna mahtavaksi. Kehuvat sitä maailman parhaaksi, mitä se hyvinkin voi olla, vaikka jokunen vaihtoehto on vielä maistamatta.

Seuraavana aamuna olikin taas aika vaihtaa maisemaa vähän etelämmäs. Olo ei kuitenkaan ollut kovin kaihoisa, sillä tarkoitus oli palata samaan majapaikkaan vielä reissun viimeiseksi yöksi. Matkapäiväksi oli tarjolla autossa istumisen lisäksi myös veneilyä merellä. Vaan siitäpä kerronkin lisää seuraavassa osassa.

Joitain hintoja:

• Super 8 Florida City/Homestead (Florida City), 2 yötä: 173,44€ (86,72€ / yö)

• Everglades National Park pääsymaksu: 18,35€ / autokunta (voimassa viikon) ($20)
• Shark Valley Visitor Center, tram tour: 22,02€ / henkilö ($24)
• Flamingo Visitor Center, Floridan lahden veneretki: 34,52€ / henkilö ($37,63)
• Flamingo Visitor Center, rämealueen veneretki: 34,52€ / henkilö ($37,63)