Uudenvuodenpäivänä oli edessä lähtö Miami Beachilta. Päivän ensimmäinen rasti löytyi lentokentältä, jossa meitä odotti vuokra-auto. Olimme varanneet edellisen illan kuljetushärdellin pelästyttäminä Uber-kyydin autovuokraamoon jo etukäteen aamuksi valmiiksi. Valintamme kohdistui pikkuisen isompaan UberXl-autoon, jotta kyydissä ei tarvitsisi istua matkatavarat suussa. Tämä olikin hyvä, sillä saimme yllättäen kyytiin lisämatkustajia.

Nissanin sisäänajo

Siirryimme hotellin edustalle valmiiksi sovelluksen ilmoittaessa auton olevan aivan nurkan takana. Oven edustalla odotteli myös hieman stressaantuneen oloinen nuori itävaltalaispariskunta, jolla oli haasteita saada kyytiä lentokentälle. Koska meillä oli autossa tilaa, eikä kuskillakaan ollut mitään sitä vastaan, otimme heidät kyytiin. Lopulta kaikki voittivat, sillä itävaltalaiset ehtivät Meksikon lennolleen, kuski sai hyvät tipit ja mekin säästimme. Itävaltalaiset maksoivat oman osansa ja väkisin vielä vähän päälle.

Vaimo jutteli etupenkillä espanjaksi ihan hiljattain 15 vuotta sitten Kuubasta muuttaneen kuljettajamme kanssa. Hän ei kuulemma ollut vielä ehtinyt oppia kunnolla englantia, koska tilaisuuksia harjoitteluun ei juuri ollut tarjoutunut. Ongelma vaikutti itse aiheutetulta, sen verran herkästi se kieli vaihtui espanjaksi. Tosin tämä herra sentään osasi tervehtiä englanniksi, kaikki Miamin alueella näkemämme taksikuskit eivät päässeet edes tälle tasolle.

Vuokra-autoksi olin valinnut keskikokoisen katumaasturin, koska ne ovat isojen jenkkiautojen keskellä ajettaessa pienin järkevä vaihtoehto. Meille annettiin juuri vuokraamoon saapunut tuliterä Nissan, josta piti vielä vähän poistella suojamuoveja vanteista. Tällaiselle rauhalliselle kuskille uudet autot kannattaakin antaa, sillä minun normaalilla ajotavallani käy leppoisa sisäänajo kuin itsestään.

Tarkoituksenani oli jälleen käyttää navigaattorina jenkeissä hyvin toimivaa Google Mapsia. Mukanani olleen kännykkätelineen kiinnittäminen autoon vain osoittautui todella haastavaksi. Puhelin jäi niin hankalaan kulmaan, että näyttöä oli liki mahdotonta nähdä ajaessa. Onneksi kuitenkin pienen ihmettelyn jälkeen kärrystä löytyi Apple CarPlay, joka peilasi kännykän näytöltä navigaattorin auton omalle näytölle piuhan välityksellä. Kokeilimme myös ensimmäistä kertaa vuokraamon tarjoamaa SiriusXM-satelliittiradiota, jossa oli erilaisten musiikkityylien ystäville kymmeniä kanavia. Ehdimme skrollata kanavia Yacht Rockiin asti ja siihen parkkeerasimme. Kanava tarjosi sen verran harmitonta ja leppoisaa autoilumusiikkia, että omat soittolistat jäivät tyystin käyttämättä.

Välipysähdys ostoskeskuksessa

Jaoimme siirtymän Orlandoon kahdelle päivälle. Siinä välissä pysähdyimme majoittumaan Sawgrass Millsin megaostarin kylkeen. Nämä jenkkiostarit on siitä käteviä, että niiden yhteydessä on myös hotelleja. Kiertelimme päivän ajan ostarin liikkeitä ja kyllähän sieltä jokunen vaatekappale tarttui mukaankin.

Ostoskeskuksen koosta kertonee jotain älykellon arvioima askelmäärä, joka oli ostaripäivänä koko reissun suurin. Muutoinkin olimme monena päivänä aamusta iltaan jalkojen päälle, mutta silti juuri Sawgrassissa kertyi eniten askeleita.

Matka ostarimaisemista Orlandoon eteni aluksi aurinkoisessa säässä, mutta loppua kohti taivas peittyi pilviin. Eipä aikaakaan, kun pilvistä ropsahti oikein kunnon kaatosade. Ajoitus oli varsin oiva, sillä matkapäivinä sateesta on kaikista vähiten kiusaa. Veden tulo loppui sopivasti juuri perille päästessämme, joten emme edes kastuneet autolta hotellille kävellessämme.

Orlandon hotellin respassa vastassa ollut kaveri osoittautui varsinaiseksi huvipuistojen ystäväksi. Hän oli käynyt Suomessakin ja jo vierailukohteet kertoivat jotain reissun tarkoituksesta. Helsinki ja Tampere olisivat ehkä olleet muutenkin selitettävissä, mutta Kauhava ei ehkä ole se kaikista tyypillisin Jenkeistä saapuvan vierailijan kohdekaupunki. Todelliset kohteet olivatkin siis Linnanmäki, Särkänniemi ja Powerpark.

Herra muisteli erityisellä kaiholla Linnanmäen vauhdikasta Taiga-vuoristorataa. Hän tiesi myös kertoa, että tämän Suomen korkeimman ja nopeimman vuoristoradan on tehnyt sama firma, jonka käsistä on lähtöisin myös Floridan nopein vuoristorata VelociCoaster. Kyseinen härveli löytyi Universal Islands of Adventuresta ja minulla oli se toki tärppilistalle merkittynä. Tutkin asiaa hieman tarkemmin ja totesin myös kahden muun Universalin puistoista löytyvän laitteen olevan saman firman tuotantoa.

Jännitystä elämään

Tämä matkamme etappi oli todellakin täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita hurjien huvipuistolaitteiden kyydissä. Silti se kaikista eniten adrenaliinia suoniin pumpannut laite löytyi jo ennen ensimmäistäkään huvipuistoa. Jännitystä elämään voi saada kovin monella tavalla. Ei siihen oikeastaan tarvita muuta kuin tärkeimmän omaisuuden pakkaaminen olkalaukkuun ja hetkeä myöhemmin samaisen laukun unohtaminen hotellin aamiaispöytään.

Hotellihuoneessa ei ollut turvaboksia, joten ajattelin nerokkaasti pitää passin, lompakon ja kameran lähelläni myös aamiaisella. Pakkasin nämä siis olkalaukkuuni ja laitoin sen aamiaisella viereiselle tuolille. Tuoli oli pahaksi onneksi puoliksi pöydän alla. Osittain tästä syystä ja osittain yksinkertaisesti siksi, että en yleensä ota laukkua mukaan hotelliaamiaiselle, unohdin sen olemassaolon kokonaan ja siihenhän se tuolille jäi takaisin huoneeseen lähtiessämme. Jos tämä ei olisi ollut niin nerokasta, olisi se ollut todella typerää. Tai ehkä se oli sitä joka tapauksessa.

Onneksi aloin pian huoneeseen palattuamme puuhailemaan kameran kanssa ja siinä yhteydessä kävi varsin pian selväksi, ettei kamera enää ollutkaan minulla mukana. Ymmärrettyäni tilanteen singahdin salamana takaisin alakertaan ja aamiaishuoneeseen. Kaikeksi onneksi laukku nökötti siinä samalla paikalla mihin olin sen jättänytkin. Laukku vaikutti koskemattomalta ja kaikki omaisuus oli tallella. Sain siis huokaista helpotuksesta, mutta silti jouduin pienen hetken tasoittelemaan sykettä ennen kuin uskalsin istahtaa auton rattiin.

Maailman onnellisimmassa paikassa

Aloitimme huvipuistovierailut Walt Disney Worldista, joka mainostaa itseään maailman onnellisimpana paikkana. Osittain se voi sitä ollakin, mutta lisäksi vierailu siellä sisältää todella paljon tungoksessa luovimista ja jatkuvaa jonotusta. Kyseessä on jo ties kuinka monetta vuotta peräkkäin maailman suosituin lomakohde. Etenkin huvipuistojen laitteisiin halajaville jonotusta on luvassa todella paljon. Ikävistä puolista huolimatta tykkäämme näistä hienosti toteutetuista ja yksityiskohtaisesti koristelluista Disneyn puistoista kovasti. Nähtävää on joka puolella todella paljon, vaikka ei kävisi yhdessäkään laitteessa.

Disney Worldissa on kaikkiaan neljä erillistä huvipuistoa ja kaksi vesipuistoa. Mietimme pitkään, missä niistä viettäisimme Disney-päivämme. Ykkösvaihtoehtona oli paluu edellisen vierailun Magic Kingdomiin, joka on se perusdisney, samanlainen kuin Disneylandit muualla. Juuri tämä puisto on ollut jo kohta kahdenkymmenen vuoden ajan kävijämäärällä mitattuna maailman suosituin huvipuisto. Kakkossuosikiksemme nousi Disney’s Hollywood Studios, jossa olisi ollut mm. todella upeaksi kehuttu uusi Star Wars -teema-alue. Päädyimme lopulta kuitenkin Magic Kingdomiin, koska me nyt vain tykkäämme siitä perusdisneystä.

Tammikuun alkupäivinä olisi lukemani mukaan Disney Worldin puistoissa pitänyt olla jo joulun ja uudenvuoden kävijäpiikin jälkeisen hiljaisen ajan vuoro. Siitä huolimatta pariin suosituimpaan laitteeseen jonot olivat koko ajan tunnin-puolentoista luokkaa. Tosin eihän tämä nyt mitään ole, kuten myöhemmin Universalin puistoissa saimme huomata.

Universaalia hauskanpitoa

Edellisellä Floridan reissullamme olimme varanneet vain yhden päivän Universal Studios -kokonaisuuden kahdelle puistolle: Universal Studios Florida ja Universal Islands of Adventure. Tämä osoittautui aika raskaaksi päiväksi, joten tällä kerralla varasimme molempia puistoja varten oman päivän. Tästä tietysti seurasi kaksi raskasta päivää, joskaan etukäteen suunnittelulasit päässä emme tätä vielä tajunneet.

Suunnitelmiamme sotkeakseen Universalin ketkut olivat ehtineet sitten viime näkemän lisätä kokonaisuuteensa kaksi uutta puistoa. Vesipuisto Volcano Bay ei meitä kiinnostanut, mutta vähän etäämmällä sijaitseva Epic Universe sen sijaan vaikutti todella houkuttelevalta. Kolmen puiston kokonaisuutta varten olisi ollut tarjolla kahden päivän lippupaketteja, joissa ensimmäinen päivä olisi kulunut Epic Universessa ja toinen kahdessa muussa puistossa. Jälkimmäinen päivä olisi siis ollut tässä samanlainen monsteri kuin kymmenen vuoden takainen Universal-päivämme.

Onneksi kuitenkin kävimme vilkaisemassa Epic Universen tietoja Universalin mobiilisovelluksesta. Tähän uunituoreeseen puistoon ei ollut vielä olemassa mitään jononohitussysteemiä, vaan kaikki vierailijat olivat laitteisiin jonottaessaan samanarvoisia. En varsinaisesti pidä Universalin muissa puistoissa käytössä olevasta Express Passista, jonka ostamalla voi käytännössä rahan avulla poistaa tarpeen jonottaa pitkiä aikoja laitteisiin päästäkseen. Jonotusaikojen ollessa pahimmillaan tuntikausien luokkaa per laite ei tuolle kuitenkaan ole oikein vaihtoehtoa. Epic Universessa uutuudenviehätys pidensi jonoja vielä entisestään. Suosituimpiin laitteisiin oli täysin käsittämättömät yli neljän tunnin jonot. Palasimme siksi alkuperäiseen suunnitelmaamme. Tarkastelemme eeppisen universumin tilannetta uudestaan, mikäli vielä palaamme Orlandoon kolmannen kerran.

Ostimme siis alkuperäisen suunnitelmamme mukaisesti kahden päivän lippupaketin, joka tarjosi pääsyn yhtenä päivänä Universal Studios Florida -puistoon ja toisena päivänä Universal Islands of Adventure -puistoon. Lippujen hinnat tammikuun ensimmäisellä kokonaisella viikolla olivat pikkuisen joulusesonkia edullisemmat. Tästäkin huolimatta hinnat olivat nousseet kymmenessä vuodessa melkoisesti. Erityisen kovasti oli noussut Express Passin hinta, sillä yhden päivän jononohitus yhteen puistoon maksoi yllättävän lähelle kahden päivän pääsylipun hintaa.

Lopputulemana nämä kaksi Universalin päivää tulivat ihan naurettavan kalliiksi. Olin etukäteen katsellut vain nopeasti Universalin sivuilla mainostettuja alkaen hintoja, jotka olivat noin puolet meidän matka-aikamme hinnoista. Reissun lyheneminen suunnitellusta viikolla tarjosi kuitenkin sopivasti pelivaraa budjettiin huvittelumenojen kattamiseksi.

---

Tällaista seikkailua oli siis edessä Orlandossa. Huvipuistoissa oli niin hauskaa, että noista kolmesta päivästä kertyi kerrottavaa paljon enemmän kuin yhden matkakertomuksen osan verran. Kyseessä oli kuitenkin reissumme pääkohde, joten kukin huvipuisto ansaitsee ihan oman osansa tarinaan. Matkakertomuksessa siirrytään siis seuraavaksi Disney Worldin Magic Kingdomiin.