Helsingissä jouluun asti jatkunut syksy tuntui loputtoman kurjalta ja niinpä päätimmekin paeta synkkyyttä jonnekin valoisaan ja lämpimään maailmankolkkaan. Monien vaihtoehtojen joukosta päädyimme lopulta Floridaan, jossa olimme edellisen kerran vierailleet pääsiäisen aikoihin melkein kymmenen vuotta sitten. Vuosi 2016 oli ihan paras, kuten somessa tiedetään, joten sieltähän näitä ideoita kannattaa ammentaa. Lopputuloksena oli meidän ensimmäinen kunnon roadtripimme sitten joulukuun 2019.
Alkuperäisenä tarkoituksenamme oli olla reissussa liki kolme viikkoa jouluviikon alusta alkaen, mutta jouduimme lopulta jättämään ensimmäisen viikon pois laskuista. Niinpä vietimmekin vielä joulun kotona ja suuntasimme lentokentälle heti seuraavan viikon aluksi. Valitsimme lentoyhteydeksi sen kätevimmän eli Finnairin suoran lennon Miamiin.
Idea Floridan matkaan syntyi halusta vierailla Orlandon huikean hienoissa huvipuistoissa, joissa kävimme pikaisella kierroksella myös edellisellä Floridan matkallamme. Muu suunnitelma rakentui tämän toiveen ympärille. Alkuperäisessä suunnitelmassa oli mukana myös kierros osavaltion eteläkärjen kautta, mutta lähdön siirtyminen viikolla pakotti meidät pudottamaan osan rasteista pois. Koska Orlando oli meille tärkein kohde, saivat Evergladesin kansallispuisto ja Key West uhrautua.
Käytimme maahansaapumismuodollisuuksien nopeuttamiseen jälleen edelliseltä jenkkireissulta tuttua Mobile Passport Control -sovellusta (tuttavallisesti MPC). Olin syöttänyt sovellukseen jo kotimaassa valmiiksi molempien passitiedot ja lentokoneen laskeuduttua klikkasin hakemuksen eteenpäin. Tässä vaiheessa piti vastata pariin kysymykseen ja ottaa tuoreet valokuvat. En ihan ymmärrä, miksi viranomaiset haluavat maahansaapujista yhdentoistatunnin lennon jälkeen räjähtäneinä otetut kuvat, joista kukaan ei varmaan itsekään tunnista itseään. Kuvat kuitenkin kelpasivat ja lupa myönnettiin saman tien. Miamin tapauksessa MPC-sovelluksen käyttäjät pääsivät passintarkastukseen kansalaisten linjaa pitkin. Siellä suurin ongelma oli päättää, kenelle kolmesta odottavasta virkailijasta menemme passejamme esittelemään. Jonoa ei siis ollut. Tämä oli nopein maahansaapuminen ikinä, mikä osoitti jälleen MPC:n olevan kaikessa yksinkertaisuudessaan mainio kapistus.
Lisää aiheesta: Näin toimii USA:n Mobile Passport Control
Ainoa miinuspuoli oli se, että MPC varvitsi toimiakseen nettiyhteyden. En luottanut löytäväni ilmaista wifiä, vaan hankin jo etukäteen Airalon eSIMin pariksi viikoksi hyvin riittävällä 10GB datakapasiteetilla hintaan 18€. Näin yhteys syntyi heti lentotilan poistamisen jälkeen. Jälkikäteen ajatellen olisin pärjännyt puolet pienemmällä datamäärällä, jolloin olisin toki myös säästänyt paketin hinnassa. Käytin ne yli jääneet gigatavut siirtämällä paluulentoa odotellessani viimeisen päivän aikana ottamani valokuvat pilveen turvaan.
Lisää aiheesta: Mobiilidata EU:n ulkopuolella
Vuosi vaihtui lopulta Miami Beachilla, jossa liikuimme jalkaisin ja Uberin avulla. Saaren liikenne oli paksua kuin puuro, eikä siellä olisi todellakaan ollut hauska liikkua itse autolla ajaen. Pysäköintikin näytti vähintäänkin tuskaiselta. Säästimme siis sekä auton vuokra-ajassa että pysäköintikuluissa, hermoista puhumattakaan, tuon ensimmäisen etapin verran ja nappasimme omat kumipyörät alle vasta eteenpäin jatkaessamme.
Näin Miami Beachin kaduilla liikkeellä myös ilman kuljettajaa ajelevia robottitakseja. Ilmeisesti näitä oli tarjolla ainakin Googlen emoyhtiö Alphabetin omistaman Waymon toimesta. Olisin halunnut tällaista vaihtoehtoa kokeilla, mutta valitettavasti kyydin tilaamiseen vaadittavaa sovellusta ei kauppapaikasta löytynyt suomalaiseen kännykkään asennettavaksi. Tämä johtunee siitä, ettei palvelu ole saatavilla Suomessa. Ehkä jollain kikkailulla tämän olisi voinut kiertää. Vaivan määrä odotettuun hyötyyn nähden tuntui kuitenkin turhan suurelta.
Seuraava kohteemme oli Orlando, jonne mennessä pysähdyimme kuitenkin yöpymään päivittäisen ajomatkan jakamiseksi Sawgrass Mills -ostarin laidalle. Muutaman vaatekappaleen lisäyksen jälkeen jatkoimme perille Orlandoon, jossa majoituimme lähelle Universalin huvipuistoja. Ensimmäisenä huvittelupäivänä kävimme Walt Disney Worldin Magic Kingdom -puistossa ja kahtena seuraavana päivänä kolusimme läpi Universalin puistot Universal Studios ja Islands of Adventure, yhden puiston per päivä.
Sitten viime näkemän Universalin kokonaisuus oli kasvanut kahdella puistolla. Näistä tuorein, vuonna 2025 avattu Epic Universe, vaikutti varsin mielenkiintoiselta. Onneksi tutkimme puiston tilannetta vähän tarkemmin etukäteen Universalin mobiilisovelluksesta, emmekä vain suin päin lähteneet ostamaan lippuja uutuuteen. Laitteiden jonotusajat olivat niin hurjan pitkiä, ettei päivässä olisi ehtinyt kokea kuin kaksi laitetta. Eeppinen universumi sai siis jäädä kokematta.
Kolmen päivän huvittelun jälkeen olimme aivan lopussa. Ei uskoisi, että hauskanpito on noin kovaa työtä! Onneksi vuorossa oli vähän leppoisampi osuus läheisellä Cocoa Beachin saarella. Evergladesin kansallispuiston korvikkeeksi olimme päättäneet vierailla seuraavaksi luontokohteissa, joita tuolla avaruusrannikoksi kutsutulla alueella olikin kivasti tarjolla. Matkalle mukaan raahaamani vähän pidempi linssikin pääsi kiinni kameraan, kun tähtäilin niin alligaattoreita kuin lintujakin Merritt Islandin kosteikoilla.
Matkan viimeinen pysähdys tapahtui Miamissa, jossa majoituimme yhdeksi yöksi vilkkaan oloiselle Brickellin alueelle ennen kotimatkaa. Saavuimme perille suunnilleen auringonlaskun aikoihin, joten aikaa alueeseen tutustumiseen jäi vain seuraavan aamupäivän verran. Liikenne oli vähintään yhtä haastavaa kuin Miami Beachin saarellakin, mutta muutoin Miamikin vaikutti mielenkiintoiselta.
Tähän tapaan matkamme siis eteni. Tämän lyhyen alustuksen jälkeen pureudun kuhunkin kohteeseen tarkemmin matkakertomuksen myöhemmissä osissa. Linkit niihin ilmestyvät tähän alle sitä mukaa kuin tekstit valmistuvat. Tervetuloa matkalle!
Tässä alimpana näkyy vielä reittimme kartalla. Yöpymispaikkamme olen merkinnyt numeroin. Reitin keräsin älypuhelimella itse tekemälläni sovelluksella. Huom! Ensimmäinen ja viimeinen pysähdyspaikka eli numerot 1 ja 5 ovat niin lähellä toisiaan, että karttaa täytyy hieman zoomata lähemmäs ne kunnolla nähdäkseen.