Suurin osa pohjoiseen suuntautuneen automatkamme pääkohteista sijaitsi Norjan puolella. Sinne päästäksemme meidän oli kuitenkin ensin ajettava Suomen läpi ja Suomihan on tunnetusti pitkä maa. Kun meillä on vielä tapana pyrkiä pitämään päivittäiset ajomatkat lyhyehköinä automatkoillamme reissuväsymyksen ehkäisemiseksi, kesti pelkkä matkan Suomen osuus jo useita päiviä. Reittivalintammekaan ei tukenut nopeinta mahdollista etenemistä pohjoista kohti.

Ei niin lupaava alku

Päätimme kiertää pohjoiseen länsirannikkoa seuraillen. Ensimmäiseksi yöpymispaikaksi valitsimme Rauman, jonka upeaan vanhaankaupunkiin olimme aiemmin päässeet tutustumaan vain kurjassa syyssäässä. Matka ei alkanut aivan parhaissa mahdollisissa tunnelmissa, sillä auton pakattuamme ja liikkeelle lähdettyämme taivas oli tasaisen harmaa ja sade ropisi tuulilasiin reippaalla voimalla. Valitsimme reitiksi toiseksi nopeimman vaihtoehdon eli Poriin johtavan kakkostien. Se nopein kun olisi ollut Turun moottoritie. Moottoritiet ovat todella tylsiä.

Sateen rytmi vaihteli matkan edetessä, kunnes Humppilan kohdalla taivas repesi oikein kunnolla reippaan jyrinän ja salamoiden keralla. Tätäkö se loma sitten tulisi olemaan? Onneksi olimme pakanneet mukaamme järeät sadevarusteet. Länsirannikon lähestyessä sade kuitenkin loppui ja pilvipeitekin alkoi repeillä.

Teimme ensimmäisen päivän matkallamme pienen ylimääräisen retken Uuteenkaupunkiin, jossa tutustuimme hienoon Bonk museoon. Pysähdys oli todella hauska ja taiteilija Alvar Gullichsenin rakentamat absurdit laitteet mielenkiintoisia. Oppaan kertomat päättömät tarinat kuvitteellisen Bonk-suvun teollisuusimperiumin synnystä ja laajenemisesta saivat suun leveään hymyyn.

Länsirannikkoa pitkin pohjoiseen

Ensimmäisen päivän ajomatka ei vienyt meitä juurikaan pohjoisemmas, mutta seuraavana päivänä suunta kääntyi. Kiersimme kuitenkin ensin aamupäivän aurinkoisessa säässä rauhallista Vanhaa Raumaa tutustuen niin Wanhan Rauman Kaffebarin kuuluisiin munkkeihin kuin Suomen kapeimpaan katuun Kitukränniinkin. Piipahdimme lopuksi myös majapaikkaamme vastapäätä sijaitsevassa Merimuseossa, jonne pääsi kätevästi Museokortilla.

Toisen matkapäivän tärkein pysähdyspaikka oli Kristiinankaupunki, jossa söimme lounaaksi maukkaat salaatit kotoisassa Kristine Cafe & Cakesissa. Teimme myös pienen kävelyn puutalojen lomassa ja täydensimme kapeiden katujen kierroksemme vilkaisemalla Suomen toiseksi kapeinta katua Kissanpiiskaajankujaa. Kristiinankaupungin jälkeen matkamme jatkui kohti Seinäjokea ja edelleen Kauhavaa, jossa sukuloimme yön yli. Seinäjoen paikkeilla taivas peittyi hetkeksi pilvillä ja vettäkin putoili muutaman pisaran verran.

Illan aikana tarkastelimme tulevaa reittiämme ja totesimme sen kaipaavan hienosäätöä. Matkamme olisi vienyt seuraavaksi Oulun, Kemijärven ja Inarin kautta kohti Norjan rajaa, jonka takana ensimmäinen yöpymispaikka olisi ollut Hammerfestissa ennen matkan jatkumista kohti Tromssaa. Päätimme kuitenkin rauhoittaa tahtia ja viettää Tromssassa kahden yön sijaan neljä yötä. Tämän mahdollistamiseksi käänsimme tulevaa reittiämme Oulusta Levin ja Kilpisjärven kautta suoraan Tromssaan. Järjestelimme myös reissun viimeisiä päiviä uudestaan tehden tilaa Inarille, joka oli reissun Suomen puolen kohteista meille tärkein.

Seuraavana päivänä suuntasimme takaisin kohti rannikkoa myötäilevää kasitietä. Emme kuitenkaan voineet vastustaa kiusausta pysähtyä Vöyrin kohdalla ihmettelemään jo hieman metsittynyttä Ehrs Parkenia. Ryteikön lomassa piilottelevat kreikkalaiset patsaat olivat eksoottinen näky pohjalaisessa maisemassa. Myös korkealle kohoava kallio poikkesi muuten laakeasta tienoosta ja sen laelta avautuivatkin hienot näkymät yli peltojen.

Erikoinen maisema tuli vastaan myös kasitien varrella lähellä Kälviää, jossa silmiimme osui hauska kokoelma vanhoja traktoreita. Paikka vaikutti niin mielenkiintoiselta, että päätimme kurvata tutustumaan siihen tarkemmin. Kyseessä oli Toivosen Eläinpuisto ja Talonpojanmuseo, josta löytyi traktorien lisäksi monta muutakin vanhaa menopeliä. Museoalueeseen kuului myös kymmeniä rakennuksia, joiden sisältä paljastui mm. sepän paja, kyläkauppa sekä limonaditehdas. Lisäksi nähtävillä oli monenkarvaisia kotieläimiä. Vaimo tykkäsi erityisesti kolmesta pienestä kissanpennusta. Kävimme samalla hörppäämässä kahvit siinä ihan vieressä Puoti & Kahvila Annessa, jonka nurkalla sijainneessa autopajassa oli nähtävillä hienosti kunnostettuja amerikanrautoja menneiltä vuosikymmeniltä.

Viimeiset pysähdykset ennen Oulua tapahtuivat Kalajoen Hiekkasärkillä ja Raahessa. Ensin mainitussa kävimme vain katsomassa maisemia ja jälkimmäisessäkin pysähdys jäi lyhyeksi. Pakkahuoneen meriaiheinen museo olisi ollut varmasti mielenkiintoinen, mutta se sulki ovensa jo pikkuisen turhan aikaisin. Raahessakin oli hieno puutaloalue, johon olisi kiva tutustua paremmalla ajalla.

Oulussa olimme perillä vasta alkuillasta. Kun seuraavanakin päivänä oli kilometrejä taitettavana, jäi kaupunkikierros lyhyeksi. Ehdimme kuitenkin kävellä majapaikan läheisessä puistossa sekä kiertää torin ympäristöä ja vilkaista kävelykatu Rotuaaria. Ehkä seuraavalla kerralla ehdimme pysähtyä Oulussa sen verran, että näemme joitain uusiakin nurkkia.

Kaisulla kahvilla

Oulusta kohti Rovaniemeä jatkaessamme tottelimme Googlen navigaattoria, joka ohjeisti meidät nelostien sijaan mielestään nopeammalle reitille pitkin pienempiä teitä. En osaa sanoa, koituiko tästä oikeasti mitään nopeushyötyä, koska paikoin tie oli niin pomppuinen ja mutkainen, ettei nopeusrajoituksen ylärajalla pysyttely tuntunut terveelliseltä.

Jotain iloa tästä reitistä kuitenkin oli. Matkan varrelta löytyi nimittäin jo melko pian Oulun jälkeen Yli-Ii, jossa pysähdyimme Kaisun Kahvilassa. Paikka oli melkoisen rujo ulkoa päin toimintansa lopettaneine bensapumppuineen ja pihan täyttävine autonromuineen. Sisällä oli kuitenkin lämpöinen tunnelma. Tuntui kuin olisimme tupsahtaneet keskelle Kaurismäen elokuvaa. Paikan omistajapariskunnan seurana pöydissä istui kylänmiehiä seuraamassa telkkarista snookeria. Ilmeisesti tarjolla olisi ollut ihan kelvollista ruokaakin, mutta me tarvitsimme mukaamme vain kahvia. Kaksi kupposta maksoi yhteensä kolme euroa. Kävimme myös vessassa. WC-tilojen kunto kertoo paljon taukopaikasta ja sitä pyörittävien ihmisten luonteesta. Kaisulla vessat olivat erinomaisen siistit. Hieman harmittaa, etten kehdannut pyytää lupaa ottaa valokuvaa kahvilan sisältä. Tämä oli juuri sellainen kiva pikkukylän kahvila, jollaiset ovat kovaa vauhtia katoamassa omistajien jäädessä eläkkeelle.

Poro siellä ja toinen täällä

Yli-Iistä ei tarvinnut matkata kovinkaan pitkälle, kun ensimmäinen poro jo näkyi ruokailemassa tienpenkalla. Tämä tapahtui jo kauan ennen poronhoitoalueesta varoittavaa liikennemerkkiä. Ennen Levin hiihtokeskukseen saapumistamme ehdimme laskea kaikkiaan seitsemäntoista poroa, joista iso osa vietti aikaansa ajoradalla. Tämä olikin koko reissun poroisin etappi.

Näimme yhdellä levähdyspaikalla pysähtyessämme myös joko kärpän tai lumikon. Lajin tarkempi määrittäminen olisi ilmeisesti onnistunut hännän pituuden perusteella, mutta valitettavasti emme ehtineet kiinnittää huomiota otuksen häntään. Kenties eläin oli tottunut turisteihin ja heidän tarjoamiinsa makupaloihin, sillä se pudotti suussaan kuljettamansa saaliin puolen metrin päähän vaimoni jaloista ja tuijotti silmiin kuin ilmoittaakseen, että voisi vaihtaa sen vaikkapa ranskalaisiin. Kun vaihtokauppoja ei syntynyt, nappasi karvaturri eväänsä mukaansa ja poistui liukkaasti paikalta. Mekin jatkoimme matkaamme harmaaksi käyvän taivaan alla. Hieman ennen Kittilää saimme niskaamme sadekuuron, mutta sitten pilvet jo kaikkosivatkin, ja loppumatkasta paistoi taas aurinko.

Seuraava yöpuu löytyi Levin hiihtokeskuksesta, joka tuntui kesäsäässä jotenkin surulliselta paikalta. En tosin usko, että lunta inhoavana pitäisin sitä erityisen kivana talvellakaan. Näistä lähtökohdista minun on vaikea ymmärtää, miksi etelän ihmisen pitää hankkiutua näin kauas vain laskeakseen mäkeä ja juodakseen kaljaa. Meitä on moneen junaan ja miksei myös hiihtohissiinkin. Halvin majoitus irtosi Sokos Hotellista, josta saimme pyyntömme mukaisesti erittäin rauhallisen huoneen.

Urpot etelän ihmiset ja Lapin lumo

Lappia huonosti tuntevina emme tienneet mitä pohjoiselta Suomelta odottaa. Emme ainakaan osanneet odottaa sitä samaa loputonta talousmetsää, joka on silmiemme ilona teiden varsilla missä päin maatamme satummekaan ajelemaan. Vasta Kilpisjärveä lähestyessämme maisema muuttui radikaalisti. Tokihan aiemminkin metsäverho oli ajoittain raottunut soiden kohdalla, mutta käsivarren huipun lähestyessä muutos oli todella selkeä.

Talousmetsä antoi tilaa kitukasvuisille koivuille ja vain vaivoin puunlatvojen yläpuolelta pilkottavat tunturit kallioiselle Saanalle sekä Kilpisjärven takaa Ruotsin puolelta siintäville lumihuippuisille vuorille. Tämä alkoi nyt olla sitä mielikuviemme Lappia. Olimme lumoutuneita.

Äkkinäinen reittimuutoksemme ei tarjonnut meille paljon vaihtoehtoja majoituksen suhteen. Ainoastaan Lapland Hotels Kilpiksessä oli enää huoneita vapaana. Paikka oli entinen Lapin retkeilymaja ja mukavuuksiltaan edelleen juuri sitä tasoa. Tosin laajennusosan huoneissa, joista omamme valitsimme, oli sentään oma kylpyhuone. Silti paikka oli hinnoiteltu loistohotellin tavoin. Kyseessä oli reissun kallein hotellihuone, vaikka se samalla oli sieltä aivan askeettisimmasta päästä. Onneksi sentään hotellin palvelu oli ensiluokkaista. Muutoinkin Lapin puolella saimme reissun Suomen osuuden parasta palvelua.

Kävimme kipaisemassa läpi pienen vaelluspolun Tsahkaljärven rantaan asti ja takaisin Tsahkalputouksen kautta. Nautimme reitin tarjoamista maisemista todella paljon, vaikka ilmassa kävikin melkoinen ininä hyttysten pyöriessä ympärillämme. Karkotteella ei tuntunut olevan mitään tehoa, sillä suihkeella kyllästämäni lippis kelpasi edelleen hyttysille istumapaikaksi. Ehdin silti huitomiseltani myös ottamaan melkoisen määrän valokuvia. Auringonpaisteessa lämmintäkin oli niin paljon, että moni liikkui polulla shortseissa ja t-paidassa. Minulla oli toki ylläni pitkät housut ja takki. Ilman takkiakin olisin voinut pärjätä, mutta hikoilen mieluummin kuin palelen.

Majapaikkamme tarjosi positiivisen yllätyksen ravintolansa muodossa. Söimme illalliseksi erinomaisesti valmistettua rautua eli tuttavallisemmin nieriää. Kun jälkiruokakin oli mainio, päätyi tämä yhdeksi reissun parhaista aterioista. Valitettavasti samassa tilassa tarjoiltu buffetaamiainen ei ollut enää lainkaan samaa tasoa. Illallisen jälkeen kävimme ihailemassa Kilpisjärven rantamaisemia mailleen käyvän auringon valossa hyttyskuoron huolehtiessa taustamusiikista.

Nukuimme yömme hämmentävän hyvin hotellin paperinohuista seinistä ja narisevista lattioista huolimatta. Ilmeisesti muutkin majoittujat olivat väsyttäneet itsensä raittiissa ulkoilmassa ja menivät ajoissa nukkumaan.

Norja, vihdoinkin!

Hotellin aamiaisen jälkeen emme puuhailleet Kilpisjärvellä muuta kuin tankkasimme autojääkaappiimme vähän lisää evästä. Matka jatkui nopeasti kohti Norjan rajaa, jossa ystävällinen naapurimaan rajaviranomainen pysäytti meidät ja varmisti molempien olevan suomalaisia. Sanallinen vakuutus riitti ja herra toivotti meille hauskaa Norjan vierailua.

Maisemat muuttuivat taas rajan jälkeen. Lumen täplittämät kallioiset vuorenhuiput piirtyivät näkyviin joka puolella. Ilma oli kirkas ja lämpötilakin kolkutteli jo pian 20 asteen rajaa. Pysähtelimme maisemien lumoamina melkein kaikilla vastaan tulleilla levähdyspaikoilla. Yykeänvuonon turkoosinväristä peilityyntä vettäkin hämmästelimme ainakin parista eri kohdasta.

Tämän toistaiseksi reissun lyhimmän päivätaipaleen jälkeen saavuimme Tromssaan, jolle on omistettu matkakertomuksen seuraava osa. Kohde tarjosi meille paljon nähtävää, mutta silti päätimme jatkaa eteenpäin jo kahden yön jälkeen.

Joitain hintoja:

• Majoittuminen Hotelli Kalliohovissa (Rauma) (2h huone, 1 yö, aamiainen): 99€

• Munkkikahvit Wanhan Rauman Kaffebarissa: 4,50€ / henkilö

• Päivän salaatti Kristine Cafe & Cakesissa (Kristiinankaupunki): 7€ / henkilö

• Kakkupala Kristine Cafe & Cakesissa: 4€ / henkilö

• Pääsymaksu Toivosen Eläinpuistoon & Talonpojanmusoon (Kälviä): 10€ / henkilö

• Majoittuminen Hotelli Lasaretissa (Oulu) (2h huone, 1 yö, aamiainen): 118 €

• Illallinen Hotelli Lasaretin ravintolassa: 27€ / henkilö

• Kupillinen kahvia Kaisun Kahvilassa (Yli-Ii): 1,50€ / henkilö

• Pizzalounas Pure Pizzassa (Rovaniemi): 17,80€ / henkilö

• Majoittuminen Break Sokos Hotel Levissä (2h huone, 1 yö, aamiainen): 75€

• Pysäköinti Break Sokos Hotel Levissä: 15€ / vrk

• Illallinen Break Sokos Hotel Levin ravintolassa: 18,50€ / henkilö

• Kahvi ja kakkupala Swiss Cafe Konditoriassa (Muonio): 5,80€ / henkilö

• Majoittuminen Lapland Hotels Kilpiksessä (2h huone, 1 yö, aamiainen): 170€

• Illallinen Lapland Hotels Kilpiksen ravintolassa: 38,35€ / henkilö