Kirkot ja museot ovat tyypillisiä huonon sään kohteita, joita on hyvä olla mukana tärppilistalla varmuuden vuoksi. Lontoossa sateen uhka on aina olemassa sääennusteista riippumatta, sillä Atlantti sylkee saarivaltion päälle matalapaineita jatkuvana virtana ja sää muuttuu nopeammin kuin turisti ehtii sateenvarjoa esiin kaivaa. Tällä kerralla sateisia hetkiä sattui kohdalle useampanakin päivänä. Kirkoista tärppilistallamme oli vain St. Paulin katedraali, mutta se jäi nyt käymättä. Sen sijaan kävimme kahdessa muussa kirkossa. Museoista olimme varautuneet käväisemään British Museumissa, joskin vähän eri syystä kuin yleensä. Tämä vierailu toteutui ja sen lisäksi piipahdimme pikkuisen pienemmässä ja modernimmassa museossa kaupan päälle.

Tällä reissulla ehdoton ykköskohteemme oli Buckinghamin palatsi, joka ei kahden edellisen Lontoon vierailumme aikana ollut avoinna yleisölle. Palatsiin tutustumisen ohessa löysimme puolivahingossa siitä vierestä kivan puiston, jossa emme olleet aiemmin sattuneet käymään. Lopulta päädyimme vierailulle vielä toiseenkin palatsiin, jolla silläkin oli oma puistonsa kaverinaan.

Reissun viimeiseksi pariksi yöksi palasimme takaisin Nizzaan, vaikka emme oikeastaan sieltä missään vaiheessa poistuneetkaan. Silti kolmen päivän päiväretkiohjelman ja kaupungin itälaidalla majoittumisen jälkeen siirtymä takaisin keskustan puolelle tuntui isolta muutokselta. Paluun tunnelmaa oli mukana myös siksi, että majoituimme samaiseen hotelliin, jossa yövyimme ensimmäisellä Nizzan vierailullamme 23 vuotta aiemmin.

Seikkailimme Rivieralla Nizzan ja Mentonin välillä kulkevia maisemateitä pitkin. Ihan korkein tie jäi meiltä kokematta, mutta toiseksi korkeimmalla kulkevaa Moyenne Cornichea pitkin ajelimme useaan otteeseen. Korkeuksissa kulkevat maisemareitit ovat toki kivoja, koska niiden varrelta avautuvat huikeat maisemat merelle ja rannikon kyliin. Lähinnä rantaa kulkeva reitti Basse Corniche, virallisemmin Corniche Inférieure, vie kuitenkin sinne ylhäältä näkyvien kylien keskelle. Tämä tie ei ole paras valinta nopeaa etenemistä kaipaaville, vaan se sopii paremmin leppoisaan maisemien ihailuun keskittyville autoilijoille. Siksi se oli meidän suosikkimme.

Ensimmäisen matkaviikon lopulla oli edessä majapaikan vaihto ja liikkuvuuden lisääntyminen. Kirjauduimme ulos ensimmäisestä hotellista ja könysimme viereisen rautatieaseman yhteydessä toimivalle autonvuokraamolle. Nappasimme allemme pienen mutta pippurisen kärryn ja köröttelimme sillä Port Lympian sataman toisella puolella sijaitsevaan villaan. Tämän kauniin rakennuksen ullakkohuoneistossa majoittuisimme seuraavat kolme yötä.

Tiesimme jo entuudestaan kesäisen Nizzan olevan lämmön puolesta erinomaisesti meille sopiva matkakohde. Meren läheisyys ja herkullinen ruokatarjonta eivät nekään varsinaisesti haitanneet. Edellisestä vierailustakin oli ehtinyt vierähtää jo miltei seitsemän vuotta. Ranskan vallannut poikkeuksellinsen kova helleaalto tuli näiden päälle vielä positiivisena yllätyksenä. Lämpöä riitti lopulta oikein kunnolla ja tunnelma muistutti enemmän tropiikkia kuin eteläistä Ranskaa.

Missä kuuma, siellä me. Kun kesä ei ottanut Suomessa tullakseen ja Ranskan ylle parkkeerasi tulipunainen käristyskupoli, pakkasimme oitis kesäloman alettua laukkumme ja lennähdimme Nizzaan. Aluksi tarkoituksenamme oli siirtyä välillä muutamaksi päiväksi Marseillesiin, mutta lopulta pysyimmekin Nizzassa.

Roomassa on valtavan suosittuja museoita, kuten vaikkapa Vatikaanin museo, mutta joukossa on myös vähemmän ruuhkaisia helmiä. Näihin viimeksi mainittuihin kuuluu ehdottomasti tämä upeassa 1500-luvun palatsissa majaansa pitävä Doria Pamphiljin perheen yksityistä taidekokoelmaa esittelevä Doria Pahmphiljin Galleria. Museo sijaitsee keskeisellä paikalla Via del Corson varrella lähellä Venetsian aukiota, mutta silti siellä oli kanssamme kiertelemässä vain kourallinen ihmisiä keskellä kesän kuuminta turistisesonkia.

Vuonna 1912 neljän vuoden rakennustöiden päätteksi valmistunut Kallion kirkko on komea sekoitus kansallisromanttista tyyliä ja jugendia. Uudenkaupungin harmaalla graniitilla päällystetty kirkko sijaitsee kukkulan huipulla ja siksi sen korkean tornin voikin nähdä monesta paikasta eri puolilta kaupunkia. Samasta syystä kirkon tornista avautuvat hienot maisemat, joita on päässyt ihailemaan kesästä 2024 alkaen.

Toscanan Arezzo on yllättävän mielenkiintoinen kaupunki. Asukasluvultaan maakunnan neljänneksi suurin keskus levittäytyy laajalle alalle, mutta historiallinen keskusta on silti säilyttänyt kukkulakaupunkimaisen luonteensa. Isoja ja kuuluisia nähtävyyksiä ei Arezzossa juurikaan ole, mutta silti tarjolla on positiivisia yllätyksiä. Yksi tällaisista oli kaupungin katedraali. Melko pelkistetty julkisivu kätkee sisäänsä kauniin kirkon, jossa on hienoja freskoja ja valtavia lasimaalauksia.