Yksi Helsingin mielenkiintoisimmista Museokorttikohteista on Meilahdessa sijaitseva Tamminiemi. Tämä Suomen presidenttien entinen edustusasunto on vuodesta 1987 asti toiminut Urho Kekkosen kotimuseona. Rakennus suorastaan huokuu historiaa, johon voi tutustua joko omatoimisesti infolehtisen avulla tai osallistumalla pääsymaksuun sisältyvälle opastetulle kierrokselle. Suosittelen jälkimmäistä vaihtoehtoa. Oppaat todella osaavat asiansa ja tuntevat talon läpikotaisin. Museokortilla taloon pääsee siis tutustumaan ilman lisämaksua, muutoin pääsymaksu on 9€.

Tamminiemen miljöö aivan Seurasaaren kupeessa on parhaimmillaan kesällä. Minun viimeisin vierailuni on kevättalvelta, joten ulkokuvissa tienoo on vielä lumen peitossa. Kesällä opastetut kierrokset vievät itse päärakennuksen lisäksi rantasaunalle asti. Tuossa maagisessa paikassa on neuvoteltu tärkeistä asioista, joten se on ehdottomasti myös näkemisen arvoinen. Minulta jäi rantasauna nyt näkemättä, mutta onneksi olen aiemmalla vierailulla päässyt sen näkemään.

Musekortin ulkoilutus jatkui Suomen valokuvataiteen museossa, jossa oli esillä ruoan politiikkaan liittyvä näyttely osana Poliittisen Valokuvan Festivaalia. Kyseinen näyttely päättyi valitettavasti jo 29.4. Museo sijaitsee Kaapelitehtaalla Helsingin Ruoholahdessa.

Ainakin tämä näyttely oli varsin mielenkiintoinen. Aihetta oli käsitelty useammasta näkökulmasta. Toisaalla esiteltiin viljelijöiden karua arkea israelilaisten ja palestiinalaisten välisen konfliktin keskellä. Varsin karuilta näyttivät myös kiinalaisten maaseudulta kaupunkiin asumaan pakotettujen ihmisten viljelykset moottoriteiden vierellä korkeiden talojen varjossa. Ihmiset kun yrittivät jatkaa tuttua elämäntyyliään muuttuneista olosuhteista huolimatta. Toisaalla esiteltiin tuotantoeläinten karua elämää. Joskin tuotantoeläinten kohtelusta oli esillä myös lohdullisempaakin nähtävää, ainakin näin lihansyöjän näkökulmasta.

Tämä blogi on pyörinyt kivasti tasaisella julkaisutahdilla nyt pari vuotta, mutta jotain pientä uuttakin on tässä viimeaikoina tapahtunut ja on tapahtumassa. Yksi uusi juttu on kotimaan kohteiden lisääminen. Kaukokohteidenkin nähtävyyksistä on viimeistelyä vaille valmiita jutunalkuja vielä paljon, joten eivät tässä ideat ole ehtymässä. Etenkin kun uutta seikkailuakin pukkaa tasaista tahtia. Kotimaa on kuitenkin ollut pahasti aliedustettuna blogissani aina ja näin Suomen juhlavuonna jos koskaan on hyvä hetki korjata tämä puute.

Suomi on museoiden luvattu maa. Siksi Museokortti on aivan mahtava keksintö. Yli 240 museon sisäänpääsyyn vuoden aikana oikeuttavan, 64,90€ maksavan, kortin hinta-laatusuhde on erinomainen. Hankimme ruokakuntamme molemmille seikkailijoille oman museokortin hetken mielijohteesta erään ystävän suosituksesta kätevästi netin kautta heti vuoden ensimmäisinä päivinä vielä talvilomalla Phuketissa ollessamme.

Päivän piipahdus Ruisrockiin poiki tämmöisen oheisvierailun. Yövyimme sunnuntain ja maanantain välisen yön hotellissa Turussa. Maanantai oli töistä vapaata, joten aikaa ylimääräisille aktiviteeteille löytyi. Parempi puolisko oli netistä löytänyt Louhisaaren kartanon ja kun matkaa Turusta oli vain vähän reilut 30 kilometriä, päätimme aloittaa kotimatkan ajamalla väärään suuntaan.

Askaisissa, nykyisin Maskun kunnan alueella, sijaitsevan Louhisaaren päärakennus edustaa Suomen oloissa varsin harvinaista palatsiarkkitehtuuria. En todellakaan odottanut Suomesta tällaisia paikkoja löytyvän laisinkaan. Paikka on nykyisin valtion omistuksessa ja se kuuluu kansallismuseon alaisuuteen.