Siem Reap oli kesälomamatkamme kolmas vierailukohde. Tämä Kambodžan suosituin turistikohde on ollut meillä haaveissa jo parin vuoden ajan, aina ensimmäisestä Kambodžan vierailustamme asti. Tuolloin valitettavasti emme kohdetta saaneet sovitettua aikatauluun.

Siem Reap on pikkukaupunki, jossa liikenne on varsin rauhallista ja elämänmeno leppoisan oloista. Rakennuskanta on varsin kirjavaa, jalkakäytävät joko puuttuvat tai ovat vähän sinne päin ja katuvaloista vain pieni osa on päällä iltaisin. Vähän matkaa keskustakorttelien ulkopuolella lehmät laiduntavat jokirannassa ja pienemmät kotieläimet kulkevat vapaina tolppien nokkaan rakennettujen talojen alla. Ihmiset ovat ilmiselvästä köyhyydestään ja pitkistä työpäivistään huolimatta iloisia. Hymyilevälle turistille hymyillään aina takaisin, eikä kyseessä ole mikään tekohymy. Tässä kaikessa on jotain kovin sympaattista.

Tämä kaupunki voisi olla vauras ja ihmisillä voisi olla aineellista hyvää paljon nykyistä enemmän, jos vain maan tavan mukaisesti kaikki rahat eivät livahtaisi harvojen ja valittujen taskuihin. Jopa maan ykkösnähtävyys ja Unescon maailmanperintökohde, Angkorin temppeleiden arkeologinen alue, on yhden paikallispohatan totaalisessa kontrollissa. Jokainen turisti maksaa pääsystä temppelialueelle tälle mahtimiehelle, samoin kuin kaikki ruoka- tai muita myyntikojuja alueella pitävät yritteliäät paikalliset. Tulot eivät siis mene valtion tai muun yhteisen instanssin kassaan, vaan ahneen kummisedän taskuun.

Kahden tunnin AirAsian lento Kuala Lumpurista laskeutui vähän myöhässä lähdön viivästymisen vuoksi. Siem Reapin kentällä ei ole tuubeja koneesta terminaaliin siirtymiseen, vaan koneesta laskeudutaan portaita pitkin ja sitten kävellään kohti terminaalia. Yleensä lentokentillä ei suosita ulkona kävelyä, mutta nämä pienet kentät ovat erilaisia. 

Terminaalissa oli vuorossa viisumianomuksen täyttäminen. Viisumia varten on syytä ottaa mukaan passikuva. Ilman kuvaakin homma onnistuu, mutta dollareita saa kaivella taskusta enemmän. Viisumi maksaa $30 ja summa maksetaan käteisellä. Käytännön valuuttana muutoinkin maassa toimii USA:n dollari. Viisumi lyödään nitojalla passin sivuun kiinni. Tammikuussa saamani uusi passi olikin vähän tylsän näköinen ilman tällaisia lisäosia.

Hotellimme Lynnaya Urban River Resort tarjosi ilmaisen noudon lentokentältä. Olin etukäteen sähköpostilla ilmoittanut lentomme numeron ja arvioidun laskeutumisajan, jotta hotelli osaisi lähettää kuljettajan paikalle. Hotelli olikin hoitanut homman hienosti, sillä terminaalin ovelta löytyi nimilappua pitelevä herra meitä kuskaamaan. Kyytipelinä oli tuk-tuk, johon hienosti saatiin meidät matkalaukkuinemme mahtumaan. Onneksi matka osoittautui varsin leppoisaksi.

Jos oli palvelu kohdallaan Kuala Lumpurin hotellissamme, niin Siem Reapin hotelli laittoi vielä paremmaksi. Heti alusta lähtien kaikki sujui todella hienosti. Meidät toivotettiin tervetulleiksi, ohjattiin istumaan aulaan ja tarjottiin viileää juotavaa. Siinä sivussa meille esiteltiin hotellin käytännön kuviot sekä kerrottiin lisähintaisista palveluista, kuten opaspalveluista ja kuljetuksista Angkorin temppeleille. Huoneemme oli sopivasti valmiina ja matkatavarat toki toimitettiin sinne perästä päin.

Huone oli varsin tilava ja todella moderni. Betonipintaa oli paljon. Kylpyhuoneen allaskaappi ja huoneen tv-taso-kirjoituspöytä olivat myös betonista valettuja. Kylpyhuone oli kaarevine betoniseinineen jotenkin luolamainen. Huoneessa oli tarjolla vadillinen tuoreita hedelmiä. Huoneen hintaan sisältyi myös puolen tunnin jalkahieronta molemmille hotellin spa-osastolla. Ei pöllömpää meininkiä.

Ensimmäisen illan käytimme kaupunkiin tutustumiseen. Kävelimme joen vartta Old Marketin ja pubikadun kulmille. Matkalla hämmästelimme kaupunkiin jo rantautunutta Hard Rock Cafea ja huomasimme kalifornialaisen Coffee Bean & Tea Leafin olevan seuraavana. Australialainen Gloria Jean’s Coffee näkyi ehtineen jo ennen kalifornialaisia. Tyydyimme kuitenkin paikalliseen kahvilaan. Teimme myös vähän ostoksia ja kävimme syömässä erinomaista khmer-ruokaa.

Illalla varasimme seuraavaksi aamuksi oppaan ja tuk-tuk-kuljettajan pientä kierrosta varten Angkorin arkeologiselle alueelle. Pieni kierros on yhden päivän kestävä reitti, jonka varrelle sattuu kolme tunnetuinta temppeliä Angkor Wat, Bayon ja Ta Prohm.

Seuraavana aamuna sitten aamiaisen jälkeen tapasimme hotellilla reippaan oppaamme Kimin. Kim oli arviolta vähän yli parikymppinen nainen. Hän osoittautui varsin moderniksi ajatusmaailmaltaan mitä tulee perheen perustamiseen ja yleisemmin naisen asemaan yhteiskunnassa. Pääkaupunki Phnom Penhistä Siem Reapiin muuttanut Kim viihtyi uudessa kotikaupungissaan, jossa hän sai elää vapaammin vähän etäämmällä kyttäävistä sukulaisista.

Jo lentokenttäkuljetuksesta tuttu kuski lähti viemään meitä kohti Angkor Watia. Matkalla suoritettiin pakolliset muodollisuudet, eli hankimme kolmen päivän vierailupassin arkeologiselle alueelle. Yksi päivä maksaa $20 ja kolme päivää $40.  Kim opasti meidät sisälle Angkor Watin itäportista, joka ei liene se tunnetuin sisäänkäynti. Ainakin kaikki suosituimmat kuvat paikasta ovat yleensä länsipuolelta. Itäpuolella oli todella hiljaista ja näimmekin ensimmäiset muut turistit vasta juuri ennen kuin astuimme sisälle temppeliin.

Lyhyesti sanottuna paikka on kyllä todella vaikuttava. Temppelin kaikki muut kuin kivirakenteet ovat tuhoutuneet noin tuhannen vuoden kuluessa, joten rakennus on vain varjo siitä mitä se on loistonsa päivinä ollut. Siitä huolimatta tämä maailman suurin uskonnollinen rakennus saa haukkomaan henkeään. Kiviin kaiverrettuja yksityiskohtia on loputtomasti. Emme ehtineet nähdä näistä kuin pienen osan, sillä kaikkien koluamiseen läpi pelkästään Angkor Watin osalta olisi mennyt monta päivää.

Angkor Wat oli alunperin hindulainen temppeli, joten kaiverrukset liittyvät hindulaiseen symboliikkaan. Maitomerta hämmennellään ja muuta omituista tapahtuu useissa isoissa kuvissa. Temppelin ylemmälle tasolle pääsee myös kipuamaan jyrkkiä portaita pitkin. Tässä kohtaa oli pakko hetki jonottaa, koska ylös päästetään vain tietty määrä ihmisiä kerrallaan. Onneksi kuitenkin näin parhaan sesongin ulkopuolella jonotus oli hyvin lyhyt.

Poistuimme Angkor Watista länsiportista ja pääsimme ihailemaan temppelin kuvajaista vesialtaasta. Sadekausi antoi odottaa itseään, mistä johtuen vesi oli vielä varsin matalalla. Kim kuitenkin johdatti meidän asiantuntevasti juuri parhaaseen kuvauspaikkaan.

Seuraavana kierroksella oli vuorossa Angkor Thomin temppelikaupunki. Tämä 9 neliökilometrin kokoinen muurien suojaama alue oli aikoinaan khmerien kuningaskunnan keskus ja sen vaikutuspiirissä asui parhaimmillaan miljoona ihmistä. Kyseessä on aikansa todellinen metropoli, joka on ollut mahdollisesti jopa maailman suurin kaupunki 1100-luvulla jKr. Esimerkiksi saman ajan Lontooseen verrattuna Angkor Thom oli väkimäärältään yli viisikymmenkertainen.

Angkor Thomissa on paljon muutakin nähtävää, mutta me kävimme katsomassa vain Bayonin temppeliä. Tämä buddhalainen temppeli on Angkor Watia uudempi. Se on kuitenkin huonommassa kunnossa, sillä se on tehty heikommasta materiaalista. Lisäksi toisin kuin Angkor Wat, Bayon on ollut käyttämättömänä vuosisatoja luonnon armoilla.

Bayonin temppelissä on useita torneja, joissa kussakin on jokaisella neljällä sivulla hymyilevät kasvot. Yleistä huvia turisteilla tuntui olevan kuvata itsensä sopivalta etäisyydeltä jotain näistä kasvoista niin, että joko nenä tai huulet näyttävät olevan vasten kivisten kasvojen vastinparia.

Bayonin jälkeen oli vuorossa lounastauko. Oppaamme järjesti tämänkin mainiosti. Ravintola oli sopivasti matkan varrella. Ruoka oli herkullista khmer-ruokaa. Paikka oli kyllä selvä turistisyöttölä, mutta ei se ruokaa yhtään huonommaksi tehnyt. $5 annoshinnat olivat varmasti kalliita paikalliselle, mutta turistin budjetissa ne tuntuivat varsin edullisilta.

Juttelimme oppaamme kanssa matkatessamma tuk-tukilla kohteesta toiseen. Hän kertoi elämästä Siem Reapissa ja me puolestamme kerroimme millaista on elää Suomessa. Euroopan maantiede ei selvästi ollut paikallisessa opinto-ohjelmassa kovin tärkeässä asemassa, sillä lähinnä Ranska tuntui olevan tuttu. Yritimme parhaamme mukaan auttaa Suomen sijoittamisessa kartalle.

Päivän viimeinen kohde oli Angelina Jolien temppelinä nykyisin turistien tuntema Ta Prohm, joka on tuttu Tomb Raider -elokuvasta. Tämäkin temppeli oli kyllä varsin huikeaa nähdä läheltä. Rakennus on ollut pitkään unohdettuna viidakon kätköissä. Viidakko on kirjaimellisesti vyörynyt sen yli. Osa puista kasvaa kiviseinien päällä niin, ettei niiden poistaminen ole enää mahdollista ilman että koko hoito romahtaisi.

Hienoimmat puiden juuristot olivat hyvin suosittuja kuvauspaikkoja. Kunkin turistin oli odotettava vuoroaan päästäkseen kuvautumaan puiden juurelle. Minä yritin lähinnä kuvata näitä puita ja seiniä. Taisinkin olla ainoa turisti, joka kuvasi muuta kuin itseään.

Kierroksen jälkeen päämme olivat pyörällä ja kesti hetken aikaa prosessoida kaikkea näkemäämme. Aluksi olimme ajatelleet seuraavana päivänä jatkavamme isolla kierroksella, joka on toinen yhden päivän turnee ensimmäisen jatkoksi. Totesimme kuitenkin, että ehkä on parempi viettää välipäivä ja rentoutua hotellilla.

Seuraavan päivän vietimme siis hotellin lähistöllä Siem Reapin kaupungissa. Aluksi lähdimme kiertämään kaupunkia tuk-tukilla. Tuk-tukit näkyvät toimivan täällä samoin kuin pääkaupunki Phnom Penhissä. Kullakin kuskilla on oma paikkansa, jossa hän saa odottaa asiakkaita. Eniten kuskeja näkyi olevan luonnollisesti Old Marketin ja pubikadun tienoilla. Hotellimme kulmilla odotteli aina sama kaveri, jonka kyydillä olimme ajelleet jo kerran aiemmin. Tällä toisella kerralla olimme jo niin tuttuja keskenämme, että saimme itse päättää sopivan hinnan.

Tuk-tuk-kuskin kanssa on helppo sopia juuri sellaisesta kaupunkikierroksesta kuin itselle parhaiten sopii. Me esimerkiksi ajelimme ensin hotellilta kuninkaalliseen puutarhaan, jota katselimme aikamme. Kuljettaja odotteli meitä sen aikaa. Sitten jatkoimme pienelle ostarille, jonka ruokakaupasta ostimme hedelmiä välipalaksi ja paikallista kahvia sekä Kampotin mustapippureita kotiin viemisiksi. Jälleen kuljettaja odotteli sen aikaa. Lopuksi vielä kuljettaja heitti meidän lähelle Old Marketia mainion Blossom Café -kahvilan luo. Siellä nautimme erinomaisen jäälaten sekä muutaman niin ikään erinomaisen cupcaken.

Odotusajasta ei kuljettajalle paljon tarvise maksaa. Turistin vieraillessa kussakin kohteessa kuski siirtyy takapenkille ottamaan nokoset. Tällainen järjestely on todella kätevä, jos haluaa tutustua useisiin paikkoihin eri puolilla kaupunkia. Kuljettavat tuntevat myös kaupungin hyvin, joten heiltä voi kysyä vinkkejä hyvistä vierailukohteista.

Kuskit näkyivät olevan varsin kohteliaita ja vaatimattomia mitä matkojen hintoihin tulee. Olimme varmuudeksi kysyneet hotellilta mikä on sopiva hinta matkasta pubikadun tienoilta takaisin hotellille. Kuten yleensä on hyvä tapa, kysyimme kuskilta aina hintaa ennen kyytiin hyppäämistä. Yksi kuski yritti pyytää ylimääräistä dollaria, mutta suostui kuitenkin hotellin ilmoittamaan hintaan tingittäessä.

Kuninkaallisen puutarhan alueella kävellessämme huomasimme keskelle liikenteenjakajaa sijoitetun pienen pyhätön, jossa kävi ihmisiä rukoilemassa ja sytyttämässä suitsukkeita. Seuraavana päivänä näimme ihmisiä puhdistamassa pyhätön buddhapatsasta ja suihkuttamassa sen päälle parfyymia.

Selvisi, että tämä buddhapatsas on hyvin tärkeä paikallisille. Tarinan mukaan patsas on viety jostain maaseudun temppelistä, mutta sen kuljettaminen nykyistä paikkaansa kauemmas osoittautui mahdottomaksi. Ensin hajosi kulkupeli ja kun patsasta oltiin siirtämässä toiseen kulkupeliin, ei sen siirtäminen onnistunutkaan, vaan patsas muuttui painavaksi ja se oli pakko jättää nykyiselle paikalleen. Tämä selvästi oli merkki siitä, että patsas kuului siihen. Sitten vain rakennettiin pyhättö ympärille ja nyt ihmiset käyvät siellä rukoilemassa ja pyytämässä apua elämän kiperissä tilanteissa.

Vaikka sadekausi olikin jo pari kuukautta myöhässä Kambodžassa, saimme kuitenkin niskaamme pieniä sadekuuroja iltapäivisin ja iltaisin. Sade oli pääosin varsin vähäistä, emmekä kertaakaan käyttäneet sateenvarjoja. Yleensä pahimman sateen aikaan olimme hotellihuoneessa valmistautumassa illalliselle. Päivisin keli oli ensimmäisinä kahtena päivänä hieno, pääosin oli pilvistä, mutta välillä paistoi aurinkokin. Kahtena viimeisenä päivänä kuitenkin pilviä oli enemmän ja päivälläkin saattoi tulla muutama vesipisara.

Viimeiseksi täydeksi Siem Reapin päiväksi varasimme jälleen oppaan ja kuljettajan. Tällä kertaa oppaaksemme valikoitui mies, jonka nimi ei valitettavasti jäänyt mieleen. Halusimme käydä tutustumassa vähän etäämmällä sijaitsevaan Banteay Srein temppeliin sekä matkan varrelle jäävään maamiinamuseoon. Näiden lisäksi halusimme käydä vilkaisemassa Tonlé Sap -järveä.

Banteay Srei on vanhempi kuin aiemmat näkemämme temppelit. Se on myös tehty erilaisesta punertavan värisestä kivestä. Temppeli on tunnettu erittäin hienoista kaiverruksistaan. Lonely Planet kehui niitä hienoimmiksi kivikaiverruksiksi maailmassa. Ja erittäin upeita nämä olivatkin. Yksityiskohtia olisi jälleen riittänyt tutkittavaksi aivan loputtomasti, vaikka temppeli onkin aika pieni.

Maamiinamuseo oli jälleen pysäyttävä kokemus. Museossa oli esillä maastosta löytyneitä erilaisia räjähteitä aina varsin kirjavasta miinakokoelmasta USA:n lentokoneista pudottamiin valtaviin pommeihin asti. Vietnamin sodan aikana USA ehti pudottaa Kambodžaankin miljoonia tonneja pommeja, jotka tappoivat kokonaisia kylällisiä ihmisiä. Nämä pommitukset auttoivat kommunistista punakhmerien liikettä voimistamaan suosiotaan ja lopulta nappaamaan koko maan hallintaansa. Kun punakhmerit lopulta saatiin kukistettua ja ajettua pakosalle viidakkoon, alkoi pitkä sissisotavaihe, jonka perua on pääosa miinaongelmasta.

Maamiinamuseossa on esillä yhden miehen, Aki Ra:n, purkamia räjähteitä. Pääsymaksun hintaan sisältyvä audio-opas tarjoaa paljon tietoa näistä erilaisista räjähteistä ja niiden aiheuttamista vaaroista maan väestölle. Paikka on kokemuksena samaa tasoa kuin Phnom Penhin Tuol Slengin kidutusmuseo ja kuoleman kentät, eli hieman ahdistava, mutta silti tärkeä muistutus kohtalaisen läheisessä historiassa tapahtuneista kauheuksista.

Aki Ra:n kotikutoisilla välineillä purkamat 50000 miinaa ovat kyllä melkoinen suoritus. Mies jatkaa edelleen työtään, tosin nyt modernein menetelmin, raivaten miinoja kohteista, joita kansainväliset projektit jättävät matalan prioriteetin kohteina hoitamatta. Tämän työn ansiosta Kambodžassa miinojen ja muiden maastossa olevien räjähteiden vuosittain aiheuttamat onnettomuudet ovat vähentyneet kymmenistä tuhansista muutamiin satoihin.

Museon jälkeen oli edessä matka takaisin kaupunkiin. Söimme lounaan ehkä astetta turhan turistihenkisessä ravintolassa, jonka opas meille valitsi. Lounaan jälkeen kävimme vielä vilkaisemassa läheistä Tonlé Sap -järveä. Veneretkiä olisi ollut tarjolla läheisiin kelluviin kyliin, mutta totesimme päivän seikkailukiintiön olevan jo täynnä ja palasimme kaupunkiin.

Matka järvelle oli kyllä jo itsessään varsin mielenkiintoinen. Matkalla näimme paljon perinteisiä tolppien nokkaan rakennettuja taloja. Seassa oli välillä jokunen hieno kivitalo, jonka edessä oli hieno luksusauto. Nähtävästi ne harvat, joilla rahaa on, haluavat sen myös näyttää. Matkan varrelle sattuivat myös kahdet paikalliset juhlat, oletettavasti häät, joissa vieraita kestittiin ulos pystytetyssä teltassa. Teltan vierellä oli korkean tolpan nokkaan laitettu kaiutin, josta huudatettiin perinteistä paikallista häämusiikkia holtittomalla voimakkuudella. Sama renkutus soi vielä paluumatkallamme. Kappale kuulosti loputtomalla loopilla soitetulta muutaman tahdin pätkältä. Tanssimusiikki ei siis poikkea Kambodžassa paljoakaan länsimaisista yökerhoista.

Paluumatkalla satuimme paikalliseen iltapäiväruuhkaan. Muutoinkin verkkainen liikenne eteni vielä vähän verkkaisemmin. Harvojen autojen, lukuisien mopojen ja muutamien tuk-tukien seassa liikkui samaa vauhtia polkupyöriä. Ruuhka helpottui joen toisella puolella, jossa hotellimme sijaitsi.

Hotellille palattuamme käytimme meille kaupan päälle tarjotun puolen tunnin jalkahieronnan. Hotellin spa-osasto oli todella hieno ja moderni. Jalkahieronta teki temppeleillä kiertelyn jälkeen oikein hyvää.

Seuraavana päivänä olikin edessä siirtyminen matkan viimeiseen kohteeseen eli Bangkokiin. Tuttu tuk-tuk-kuski ajoi meidät lentokentälle, jossa alkuhämmennyksen jälkeen meidänkin lentomme ilmaantui taululle ja check-in-tiskikin lopulta avautui. Kentällä tehtiin remonttia, mistä aiheutui melkoista meluhaittaa. Onneksi poraaminen ei kantautunut kansainväliselle puolelle ihan yhtä kovana. Lentomme oli jälleen AirAsian operoima ja se pääsi lähtemään kutakuinkin ajoissa.

Siem Reap tarjosi paljon nähtävää. Temppeleillä suuri kierros jäi tekemättä ja lisäksi jo vierailemissamme temppeleissäkin on vielä paljon tutkittavaa seuraavalle vierailulle. Aluksi arvelimme tämän olevan kerran elämässä -tyyppinen piipahdus, mutta väkisinkin tilausta olisi myös uudelle visiitille.

Joitain hintoja:

1 Kambodžan riel (KHR) = 0,00022€
1 USA:n dollari (USD) = KHR 4000 = 0,89€

Riel on virallinen valuutta, mutta käytännössä valuuttana käytetään USA:n dollaria. Rielejä näkee vain vaihtorahoina, mikäli joudutaan menemään alle dollarin summiin.

• Suora lento Kuala Lumpur-Siem Reap (AirAsia, matkatavara 25kg): 34,20€ (per henkilö)
• Yö Lynnaya Urban River Resort -hotellissa: 55,70€
• Tuk-tuk -matka kaupungin laidalta toiselle: 1,80€
• Kolmen päivän vierailupassi Angkorin arkeologiselle alueelle: 35,30€
• Jäälatte paikallisessa kahvilassa: 1,60€
• Paikallinen ruoka-annos keskustan ravintolassa: 4,50-6,20€
• Angkor-olut ravintolassa: 0,90-1,80€