Edellisellä viikolla tuli kuluneeksi 40 vuotta punakhmerien valtaannoususta Kambodžassa. Siksi taas kaivelin kuva-arkistojemme kätköjä ja palautin mieleen muutaman vuoden takaisen vierailumme Phnom Penhissä kansanmurhan muistomerkkejä tutkimassa.
Kaikkiaan kommunististen punakhmerien neljä vuotta (1975-1979) kestäneen vallassaolon aikana arvioidaan noin viidesosan Kambodžan kansasta kuolleen. Tässä puhutaan siis noin 1,7 miljoonasta ihmisestä. Osa teloitettiin ja osa kuoli nälkään ja kulkutauteihin. Hallinnon tavoitteena oli luoda jonkinlainen hämmentävä ideaali maatalousyhteiskunta. Kaupungit tyhjennettiin ja ihmiset siirrettiin maaseudulle. Kaikenlaiset huvitukset kiellettiin ja ihmisten tuli uhrata koko elämänsä työnteolle.
Touhu oli varsin sekopäisen kuuloista. Vallankumouksen vihollisiksi julistettiin jo lähtökohtaisesti kaikki koulutetut ihmiset. Vieraita kieliä osaavat oli myös ehdottomasti hävitettävä. Lisäksi silmälasien käyttö saattoi olla riittävä syy epäilyksille. Kuten kaikissa kunnon vallankumouksissa kuuluu, kääntyi homma lopulta omiaan vastaan ja osa alkuaikojen punakhmerjohtajista päätyi itse kidutuksen kautta joukkohautaan.
Vierailu Choeung Ekin kuoleman kentille ei ollut ihan kevyimmästä päästä. Kyseessä on yksi useista vastaavista paikoista Kambodžassa. Näissä paikoissa punakhmerien vallankumouksen vihollisina kuolemaan tuomitsemat ihmiset teloitettiin julmasti ja haudattiin suuriin joukkohautoihin. Paikalle pystytetyssä muistomerkissä on sisällä joukkohaudoista esiin kaivettuja pääkalloja. Suurimmassa osassa kalloista on näkyvissä iskujen jälkiä.
Menemättä karmiviin yksityiskohtiin sen tarkemmin tässä on nyt muutamia kuvia aiheesta.
Kuoleman kentät sijaitsee kevyen tuk-tuk -ajelun päässä Kambodžan pääkaupungista Phnom Penhistä. Matka on varsin pölyinen, joten jonkinlainen kankaanpalanen kannattaa olla mukana suun eteen laitettavaksi. Itse emme moista hoksanneet ja perillä hampaat narskuivatkin kivasti.
Paikan päällä voi liikkua omaan tahtiin, mutta tarjolla on myös pääsymaksun hintaan sisältyvä audio-opas. Opas kannattaa ottaa killumaan kaulaan. Englanninkielinen opastus on taidolla tehty ja mukana on paljon selventävää tarinaa, jonka avulla tapahtumista saa paremman kuvan. Vierailu olisi jäänyt varsin valjuksi ilman opastusta.
Mikäli hinnat eivät ole nousseet, on tuk-tuk -kyyti sovittavissa kuskin kanssa jonnekin vähän reilun $10 tietämille. Pääsylippu kohteeseen sisältäen audio-oppaan maksaa $6. Nämä ovat siis ihan aitoja ameriikan dollareita, joita de facto -turistivaluuttana maassa käytetään. Yksi dollari on 4000 paikallista rahaa ja näitä paikallisia rahoja saakin sitten vain vaihtorahana, jos on tarpeen dollaria jakaa osiin.
Muut kirjoitukset aiheesta Phnom Penh:
Linkkejä:
Tuoreena kuolemankenttien kävijänä tuli paikalla muutama ajatus:
Miks kaiken annettiin tapahtua, ja vain reilu 40 vuotta sitten. Eikö natsien touhuista mitään opittu, eikä sekään olisi loppunut jos länsi ei olisi asiaan puuttunut.
Miks aina muistetaan natsien pahat teot, vaikka kommunistit ovat vähintään yhtä pahoja. Ovat tappaneetkin ihmisiä monta kertaa enemmän, ja tämä puna Khmerien (kommunistien) tekemisetkin puolta tuoreempia kauheuksia verrattuna natseihin. Päässeetkin hyvin pienellä syyllistämisellä ja toisaalta rangaistuksilta.
Noh, jokatapaukses paikka missä kannattaa käydä, vaikka osan mielen selvästi vetää matalaksi.
Kiitos kommentista. Tässä taisi olla ongelmana se, ettei kauheuksista oikein tiedetty maan ulkopuolella. Kaikki kauheudet ansaitsisivat toki samanarvoisen käsittelyn poliittisista suuntauksista riippumatta. Jostain muistan lukeneeni, että Stalin peittosi natsit ja Mao vei voiton Stalinistakin. Punakhmerien tapaan nämäkin vekkulit tappoivat lähinnä omia kansalaisiaan. Varsin raskaaksi koin vierailut näissä Phnom Penhin kohteissa, mutta silti olivat ehdottomasti käynnin arvoisia.