Tokion Sensō-ji on buddhalainen temppeli, joka kuuluu varmaan miltei kaikkien kaupungissa vierailevien turistien ohjelmaan. Kyseessä on maailman suosituin vierailukohde omassa kategoriassaan noin 30 miljoonalla vuotuisella kävijällään. Paikassa tuskin on siis tarjolla hiljaisia hetkiä. Muutoinkin mielenkiintoisella Asakusan alueella sijaitsevassa Sensō-jissä kannattaa kuitenkin ehdottomasti piipahtaa.

Tällä paikalla on sijainnut buddhalainen temppeli jo vuodesta 645, mikä tekee Sensō-jistä kaupungin vanhimman temppelin. Tosin nykyiset temppelin rakennukset ovat peräisin 1950-luvulta 1970-luvulle jatkuneiden korjausten ajalta aiempien tuhouduttua toisen maailmansodan palopommituksissa. Monien muiden saman kohtalon kokeneiden japanilaisten maamerkkien tapaan myös Sensō-ji on rakennettu perinteitä kunnioittaen.

Sensō-jissä tärkein palvonnan kohde on myötätunnon bodhisattva Kannon. Temppeliä kutsutaankin myös Asakusa Kannoniksi. Tarina kertoo, että kalastajaveljekset löysivät Asakusan rannikon läheltä verkkoihinsa takertuneen kultaisen Kannonia esittävän patsaan. Vajaat parikymmentä vuotta myöhemmin seudulla liikkunut buddhalainen pappi sai unessa ohjeen kätkeä patsaan ihmisten katseilta. Hän rakensi ensimmäisen temppelin Kannonille Sensō-jin paikalle. Noista päivistä lähtien patsasta on säilytetty vartioituna päähallin sisällä olevassa pienoistemppelissä.

Nykyisin Asakusa on osa Tokion valtavaa kaupunkialuetta, mutta temppelin rakentamisen aikaan se oli vasta pieni kalastajakylä ja ympäröivä alue erämaata. Temppeli alkoi kuitenkin houkutella pyhiinvaeltajia ja kylä alkoi hiljalleen kasvaa tämän seurauksena.


Temppelin rakennuksiin kuuluu suuri päähalli ja viisikerroksinen pagodi. Varsinaisen temppelialueen ympärillä on kaunis puisto ja japanilainen puutarha, joissa oli ainakin minun vierailuni aikana paljon temppelialuetta rauhallisempaa.

Temppelialueen vieressä sijaitsee Asakusan šintolaispyhäkkö, joka on rakennettu 1600-luvulla. Se oli aluksi osa temppeliä, mutta erotettiin siitä 1800-luvulla. Tuolloin Japanin valtionuskonto šintolaisuuden harjoittaminen eriytyi buddhalaisuudesta.

Temppelin rakennuksiin kuuluvat myös kaksi suurta porttia Kaminarimon ja Hozomon. Näistä ensin mainittu sijaitsee etäämmällä temppelille johtavan Nakamise-kadun päässä. Kadulla on vieri vieressä perinteisiä koristeita myyviä kojuja. Hozomon-portti puolestaan sijaitsee kadun toisessa päässä temppelialueen reunalla lähellä päähallia.

Vierailin Sensō-jin temppelissä elokuun alussa, jolloin Japanissa oli tolkuttoman kuuma ja turisteja oli kevään ja syksyn huippukausiin verrattuna vähän liikkeellä. Temppelissä vierailijoita silti riitti. Yritin hakea kamerallani vähän rauhallisempia kuvakulmia, mutta se osoittautui mahdottomaksi. Toisaalta Tokiossa on niin paljon ihmisiä, että siellä temppeleissä riittää väkeä varmasti ihan ilman turistejakin. Kaupunki kannattaa yksinkertaisesti kiertää kaukaa, mikäli ei siedä lainkaan tungosta.
Tuli itsekin tuolla käytyä, mutta omaan makuun se kyllä oli liian ruuhkainen. Esimerkiksi Kiotossa oli useita paljon vaikuttavampia temppelialueita. Silti, ei tuotakaan kannata mielestäni jättää väliin.
Olihan tuolla tietysti paljon porukkaa, vaikka varmasti kuumimman kesäajan ulkopuolella väkeä on vielä enemmän. Eikä tuo tosiaan pärjännyt Kioton temppeleille, mutta silti kannatti käydä.
Me kävimme Sensō-jin temppelillä noin kymmenen vuotta sitten. Silloin oli syyskuu. Temppelin hienouden lisäksi jäi mieleen, että väkeä oli paljon, mutta niin se tosiaan on melkein kaikkialla Tokiossa. Ruuhka ei mielikuvieni mukaan tuolloin ollut temppelillä ihan sillipurkkiosastoa vaan sellaista Tokion ”perusmeininkiä”. Temppeli taisi olla ensimmäinen, jossa Japanissa kävimme. Minustakin se oli ilman muuta vierailun arvoinen.
Tokiossa kyllä väkeä riitti vähän joka paikassa. Varmasti tuo syyskuu on ollut vielä vähän kesää vilkkaampi. Harva viitsii tunkea Japaniin juuri kovimpien helteiden ja taifuunien aikaan. 🙂