Tutustuimme kevään 2024 New Yorkin matkallamme kaupungin uusiin näköalapaikkoihin. Kirjoittelin jo aiemmin The Edgestä, joka ei lopulta onnistunut lunastamaan korkeita odotuksiani. Sen sijaan One Vanderbilt -tornissa sijaitseva Summit osoittautui juuri niin kivaksi kuin olin etukäteen kuvitellutkin.

Lisää aiheesta: The Edge

Erityisen mielenkiintoisen Summitista tekee rakennuksen sijainti aivan Grand Central Terminalin naapurissa. Olenkin odottanut pääseväni tutustumaan tähän uuteen näköalapaikkaan keväästä 2018 asti. Tuolloin näin One Vanderbiltin aluillaan olevan rakennustyömaan ja tarkemmin tulossa olevaan tornitaloon tutustuttuani näin maininnan Summitista. Aivan siinä Grand Centralin toisella puolellahan sijaitsee kaupungin pilvenpiirtäjistä se kaunein eli Chrysler Building. Ymmärsin jo tuolloin tämän uuden näköalapaikan tarjoavan hienot eturivin näkymät tätä kaunokaista kohti.

Tältä osin Summit ei tosiaankaan tuottanut pettymystä. Näkymä Chrysler Buildingin suuntaan on esteetön. Mistään muusta tornitalosta, johon tavallisella tallaajalla on pääsy, ei tarjoudu tällaista kuvakulmaa Chrysleriin päin. Koska One Vanderbilt on reilusti Chrysler Buildingin korkeampi, katsotaan viereistä tornia vieläpä vähän yläviistosta päin. Jo tämä näkymä yksin tarjosi minulle riittävästi katetta pääsymaksulle.

One Vanderbilt on katollaan seisovan piikin kärkeen asti mitattuna 427 metriä korkea. Se on tällä lukemallaan kaupungin pilvenpiirtäjistä neljänneksi korkein. Kaupungissa on rakenteilla ja suunnitteilla useita uusia torneja, joten tilanne elää koko ajan. Näköalatasanne Summit sijaitsee useassa tasossa alkaen kerroksesta 73. Korkeuseroa katutasoon verrattuna on 310 metriä.

The Summitiin pääsee sisälle useammasta One Vanderbiltin kulmasta. Sisäänkäynnit löytyvät 42. ja 43. kadulta sekä Vanderbilt Avenuelta Grand Central Terminalia vastapäätä. Lisäksi yksi sisäänkäynti löytyy Grand Central Terminalin Main Concourse -tasolta. Me saavuimme paikalle viimeksi mainitusta sisäänkäynnistä, jossa ei ollut lainkaan jonoa. The Summit on avoinna päivittäin aamuyhdeksästä puoleen yöhön. Viimeinen sisäänpääsyaika on klo 22.30. Kirjoitushetkellä halvin pääsymaksu on $43. Peruslipun lisäksi tarjolla on myös $57 hintainen cocktailin sisältävä lippu sekä $63 hintainen lippu, jolla pääsee matkaamaan huipulle maailman suurimmalla lasipohjaisella hissillä. Lipun voi ostaa joko paikan päältä lippuluukulta tai automaatista, joita oli tarjolla ainakin Grand Central Terminalin sisäänkäynnillä, sekä etukäteen netistä The Summitin virallisilta sivuilta täältä. Samasta lähteestä löytyvät myös ajantasaiset tiedot aukioloajoista sekä lippujen hinnoista.

Summit koostuu useasta eri tilasta, jotka sijaitsevat kolmessa eri kerroksessa. Maisemia pääsee katselemaan jokaiseen ilmansuuntaan. Tilojen läpi kuljetaan yhtä reittiä pitkin kuin Ikeassa konsanaan. Matkamuistomyymälä ja alaspäin vievät hissit löytyvät reitin lopusta, joten koko reitti on kuljettava läpi päästäkseen takaisin katutasolle. Kenties jossain on olemassa myös oikoreitti, mutta minä en sellaista huomannut.

Meille tärkeintä olivat ne maisemat, mutta ilmeisesti niiden vetovoimaan ei yksin voi enää luottaa. Tämän takia modernit näköalapaikat onkin kuorrutettu kaikenlaisella ylimääräisellä krumeluurilla. Summitin juttu ovat peilit, joita löytyy liki jokaisesta tilasta. Osin peileillä on onnistuttu luomaan varsin jännän näköisiä efektejä, mutta silti minulle olisivat ihan riittäneet ne maisematkin.

Reitin varrella on myös isoja taideteoksia, jotka eivät juuri näyttäneet ihmisiä kiinnostavan. Rakennuksen pienoismalliakin saimme katsella ihan kahdestaan.

Ylemmässä kerroksessa pääsee katselemaan alemman kerroksen peilisalia yläviistosta. Kun peiliefekteihin lisätään vielä alemmasta kerroksesta heijastuvat ihmiset, alkaa näkymästä olla vaikea ottaa mitään selkoa. Erityisesti valokuvista on jotenkin vaikea hahmottaa missä kukakin ihminen oikeasti on. Tämä toki lienee näiden peilien tarkoituskin.

Lisää heijastavaa pintaa löytyi erikoisesta kiiltävien pallojen täyttämästä tuulitunnelista. Pehmeät pallot sinkoilevat sinne tänne ilmavirran ja ihmisten liikkeiden mukana. Tämä leikkisä pallohuone näkyi olevan erityisesti lasten mieleen.

Summitista löytyy myös Chicagon Willis Towerissa sijaitsevan The Ledgen tapaiset lasilattiaiset kopit, joissa voi seisoskella ikään kuin tyhjän päällä. Tämä vaikutti mielenkiintoiselta, mutta valitettavasti näihin kopperoihin pääsi astumaan vain paikan viralliselle valokuvaajalle poseeraamista varten. Kuvista oli maksettava erikseen. Koppeihin oli melkoinen jono, joten jätimme tämän rituaalin suosiolla siitä enemmän kiinnostuneille. Olisin voinut ottaa kuvan tuosta itse kopista, mutta en keksinyt mitään käyttöä kuvalle itsestäni sellaisessa seisomassa.

Lasikopit sijaitsevat rakennuksen länsisivulla, joten niistä avautuu maisema yli Midtownin länsilaidan kohti New Jerseytä. Kuvien tausta ei siis ole se kaikista mielenkiintoisin. Kuvan etualalla näkyy Public Library sekä Bryant Park ja vähän kauempana taustalla kohoavat Hudson Yardsin uudet korkeat talot, joista tarkkanäköinen voi bongata kolmikulmaisen talon seinästä ulospäin työntyvän näköalatasanne The Edgen.

Reitti kohti alaspäin vieviä hissejä vie vielä terassin kautta. Summitiltakin löytyy siis paikka, jossa maisemia voi katsella taivasalla. Meidän vierailumme aikana sateli hiljalleen vettä, mistä johtuen terassivierailumme pysyi varsin lyhyenä. Kiersimme vain rakennuksen kulman ympäri ja palasimme takaisin sisälle.


The Summit nousi omaksi suosikikseni New Yorkin uusista näköalatasanteista. Peilit ja muut ihmehärpäkkeet eivät erityisemmin innostaneet täälläkään, mutta itse maisemien puolesta paikka oli todella mainio. Jaksoin tuijotella Chrysler Buildingia ja Empire State Buildingia pitkän tovin. Maisemat näyttivät hienoilta harmaallakin säällä, mutta ne ovat varmasti todella huikeat aurinkoisena päivänä. Myös pimeän aikaan paikka lienee mainio. Tosin lasin läpi katsellessa voimakkaat valot aiheuttavat pahoja heijastuksia, mikä vaikuttanee erityisesti The Summitista räpsittyihin valokuviin pimeän aikaan sekä voimakkaassa auringonpaisteessa.

1 kommentti

  1. Mikko / Matkalla Missä Milloinkin 13.3.2025 at 07:53

    Hienot on maisemat! Erityisen edulliseksi tätäkään ei voi kyllä sanoa. Itseänikään ei nuo ylimääräiset härpäkkeet välttämättä erityisesti innosta. Ja tosiaan lasit kyllä haittaavat erityisesti kuvaamista.

    Vastaa

Kirjoita kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *