Oslon punatiilinen kaupungintalo sijaitsee kaupungin keskustassa lähellä Oslonvuonon rantaa. Rakennus on helposti tunnistettava kahden torninsa vuoksi. Vaikka tämä 1950-luvun alussa valmistunut rakennus ei kenties hurmaakaan kauempaa katseltuna, lähempi tutustuminen silti kannattaa. Niin ulko- kuin sisäpuolellakin on tarjolla yllättäviä yksityiskohtia.

Kaupungintalo vilahtaa televisiouutisissa vähintään vuosittain, aina joulukuun alkuolella. Tuolloin on talon tähtihetki. Vaikka rakennuksen pääasiallinen funktio on toimia kaupunginhallinnon päämajana, on se ehdottomasti tunnetuin juuri tämän joulukuisen spektaakkelin vuoksi.

Historiaa

Idea uuden kaupungintalon rakentamisesta lausuttiin ääneen ensi kerran jo vuonna 1906. Ajatus ei kuitenkaan ottanut tuulta alleen ja vasta vuonna 1915 valittu pormestari Hieronymus Heyerdahl sai projektin liikkeelle. Hän pani alulle arkkitehtuurikilpailun, jonka voittaja oli selvillä vuonna 1918. Amstein Arnebergin ja Magnus Poulssonin voittajatyö ehti kuitenkin päivittyä vielä moneen otteeseen ennen kuin rakennustyöt lopulta saatiin käyntiin vuonna 1930. Syynä viivästykselle oli rahoituksen puute.

Alkuperäinen suunnitelma oli paljon velkaa Tukholman kaupugintalolle. Päivitykset veivät suunnitelmaa kuitenkin enemmän funktionalismin suuntaan. Muun muassa rakennuksen tunnistettavat kaksi tornia puuttuivat alkuperäisistä piirrustuksista.

Rakennus valmistui lopulta vasta vuonna 1950. Hidasteena olivat rahanpuutteen lisäksi myös toinen maailmansota. Rahojen keräämiseksi kaupunki muun muassa myi tonttimaata. Tässä yhteydessä myös vanha huvipuisto Tivoli joutui purettavaksi.

Maalaukset ja veistokset

Rakennusta niin ulkoa kuin sisältäkin koristavien maalausten ja veistosten tekijöille järjestettiin useampikin oma kilpailunsa. Näiden kautta kaikkiaan kahdeksan taidemaalaria ja 17 kuvanveistäjää valikoitui taloa koristamaan. Ja kylläpä niitä koristeita löytyykin.

Sisäänkäynnille johtavien katettujen käytävien seinillä on ikuistettuna mielikuvituksellisia tapahtumia, jotka lienevät norjalaisesta kansantarustosta lähtöisin.

Talon merenpuoleisella sivulla puolestaan nököttää rivi patsaita, jotka esittävät taloa rakentamassa olleita työmiehiä.

Mielenkiintoisimmat taideaarteet löytyvät kuitenkin rakennuksen sisäpuolelta. Valtavan kokoisia seinämaalauksia löytyy joka puolelta. Olin näistä lukenut ennakolta, mutta silti paikan päällä leuka loksahti lattian pintaan hämmästyksestä. Oli todella suuri harmi, että ensimmäisellä vierailullamme meillä oli vain hyvin vähän aikaa taloon tutustumiseen. Näiden teosten yksityiskohtien tarkasteluun olisi hyvin voinut käyttää tuntikausia. Nyt oli vain tyytyminen teosten tallentamiseen kameran muistikortille.

Jo suuressa pääsalissa on valtavasti nähtävää. Paras näkymä valtavia seinämaalauksia päin avautuu parvelta, jonne pääsee kiipeämään sisäänkäynnin oikealta puolelta löytyviä portaita pitkin.

Nobelin rauhanpalkinnon jakotilaisuus

Kaupungintalon tähtihetken aika on joka vuosi joulukuun 10. päivänä. Silloin on vuorossa Nobelin rauhanpalkinnon jakotilaisuus, joka pidetään kaupungintalon suuressa salissa. Seremonia on pidetty kaupungintalolla vuodesta 1990 lähtien. Sitä ennen kaikkiaan kolme paikkaa on saanut nauttia samasta kunniasta. Tämä palkintohan on Nobelin testamentin mukaisesti jaettu aina Oslossa, toisin kuin kaikki muut Nobelin palkinnot. Palkinnon saajan valitsee Norjan Nobel-komitea.

Jakotilaisuudessa palkinnon saaja pitää ensin puheen. Tämän jälkeen hän vastaanottaa itse palkinnon. Sekä puhe että palkinnon luovutus tapahtuvat korokkeella, joka on pystytetty salin merenpuoleiseen päähän.

Tutustuminen kaupungintaloon

Kaupungintalo on avoinna yleisölle joitain poikkeuksia lukuunottamatta. Erilaisten tärkeiden tapahtumien takia kaupungintalo on suljettuna yleisöltä, usein useamman päivän ajan. Kannattaa siis tarkistaa aikataulut kaupungintalon virallisilta sivuilta täältä. Kesäaikana vierailu onnistuu klo 9-18, muina aikoina klo 9-16.

Keskikesällä, noin kesäkuun puolivälistä elokuun puoliväliin, kaupungintalolla on tarjolla ilmaisia opastettuja kierroksia. Nettisivujen mukaan niitä järjestetään ainakin norjan, englannin ja kiinan kielillä tasaisesti läpi päivän. Tarkempia aikatauluja ei kuitenkaan netissä paljasteta, vaan ne selviävät vasta rakennuksen sisäänkäynnin liepeiltä. Kierroksia on tarjolla joko vartin tai kolmen vartin mittaisena. Lyhyempi kierros esittelee vain suuren salin, kun taas pidempi tarjoaa hieman syvemmän opastuksen rakennuksen saloihin. Kummallekaan kierrokselle ei voi erikseen varata paikkaa etukäteen.

Opastettuja kierroksia on tarjolla myös muina aikoina vuodesta, mutta ne on tarkoitettu isommille ryhmille ja hinnoiteltu myös sen mukaan. Ryhmän maksimikoko on 30 henkeä ja kierroksen hinta on yli 200€. Jos siis kierrokselle haluaa, kannattaa ajoittaa vierailu ilmaisten kierrosten ajalle. Lisätietoa opastetuista kierroksista löytyy täältä.

Ei siis kannata antaa Oslon kaupungintalon tylyhkön ulkonäön säikäyttää. Talo on lähempää tarkasteltuna paljon mielenkiintoisempi kuin mitä sen ulkonäöstä voisi päätellä. Erityisesti sisätiloihin kannattaa ehdottomasti tutustua.

Muut kirjoitukset aiheesta Oslo: