Malesian pääkaupunki Kuala Lumpur oli kesälomamatkamme toinen etappi. Totuuden nimissä on myönnettävä kaupungin päätymisen kohteiden listalle olleen ihan puhtaasti kustannustekninen. Kohteidemme väliä lentävistä lentoyhtiöistä ehdottomasti järkevimmän hintainen vaihtoehto oli AirAsia, tuo halpalentoyhtiöiden kruunaamaton kuningas. He eivät lennä Singaporen ja Siem Reapin väliä suoraan eivätkä edes vaihdolla, joten pakollinen pysähdys heidän päämajakaupungissaan oli väkisin edessä.

Kuala Lumpurista olimme kuulleet kavereiltamme taas varsin vaihtelevia kommentteja. Yksi nimesi sen yhdeksi ehdottomista suosikeistaan. Toinen arveli meidät tuntien, että viihdymme siellä paremmin kuin Singaporessa, koska Kuala Lumpur tuntuu enemmän aasialaiselta kaupungilta. Kolmannen mielestä kaupunki oli vain yksinkertaisesti tylsä. Tämmöinen jakauma houkutteli sekin antamaan kaupungille tilaisuuden.

Matka lentokentältä kaupunkiin on Kuala Lumpurissa varsin pitkä. Taksilla ajellen aikaa tuhraantuu tunnin verran. Muitakin kulkuneuvoja olisi ollut tarjolla, mutta etenkin uudessa kohteessa luotamme yleensä siihen helpoimpaan. Tosin tällä kertaa oli pieniä kommunikointivaikeuksia kuskiksi arpoutuneen papan kanssa. Hän vei meidät ensin saman ketjun väärään hotelliin, vaikka printatusta varausvahvistuksesta sai itse lukea osoitteen. Onneksi tästä ei aiheutunut muuta mutkaan matkaan kuin ylimääräinen pyörähdys hotellin pihaan. Oikea hotelli kun oli enää vähän matkan päässä edessä päin. Papan kamikaze-ajotyyli ei myöskään tehnyt kovin positiivista vaikutusta.

Lonely Planetin opas muuten neuvoi maksamaan taksimatkan sellaisia myyvällä tiskillä jo lentoaseman sisällä. Kaupungin kaoottisen liikenteen ja arvaamattomien ruuhkien vuoksi mittarin kanssa matkustaessa matkan hinta voi vaihdella paljon ja siksi kiinteä hinta on paras vaihtoehto. Vuoden vanha opas oli tässä suhteessa varsin optimistinen. Matkan hinta oli noussut n. 20%. Huomasimme pian, että samanlaista nousua oli tapahtunut muissakin hinnoissa kaupungissa kirjan ilmoittamiin verrattuna.

Hotellin suhteen teimme pienen muutoksen vähän ennen matkan alkua. Olimme jo hyvissä ajoin varanneet ensimmäisen majapaikan, mutta luimme siitä vähän ikävämpiä arvioita ihan viime ajoilta. Näissä puhuttiin läheisen rakennustyömään aiheuttamasta meluhaitasta sekä jalkaisin liikkumisen vaikeudesta hotellin välittömässä läheisyydessä. Tämän takia valitsimme lopulta Parkroyal Serviced Suites -hotellin, joka oli hintatasoltaan vastaava, sijainniltaan rauhallisempi ja myös tuoreilta arvioiltaan moitteeton.

Hotelli olikin kerrassaan erinomainen. Olisimme mielellämme viipyneet siellä pidempäänkin kuin vaivaiset kolme yötä. Kyseinen majoitusliike on selvästi suunniteltu pidempiaikaiseen asumiseen. Meidän huoneemme oli 65 neliön kaksio, jossa oli olohuone avokeittiöllä, makuuhuone ja kylpyhuone. Ilmeisesti yhden pykälän verran pienempikin huone olisi ollut olemassa, mutta se taisi olla varaushetkellä jo lopussa. Kun aamiainen oli varsin kattava ja palvelukin esimerkillistä, ei juuri jäänyt mitään valittamista. Parempi puolisko erityisesti arvioi paikan parhaaksi hotelliksi missä olemme koskaan yöpyneet.

Ensimmäisenä iltana emme erityisemmin vielä kaupunkiin tutustuneet pientä välittömän lähistön kävelykierrosta lukuunottamatta. Nautimme 16. kerroksen huoneemme upeista näkymistä, jotka kävivät entistä upeammiksi illan hämärryttyä ja kaupungin valojen sytyttyä. Toiselta puolelta taloa olisi ollut näkymä Petronasin kaksoistornien suuntaan, mutta ei meidänkään näkymämme pöllömpi ollut. Kunnon ukkonen lisäsi vielä vähän dramatiikkaa. Kaupan päälle tullut reilu sadekuuro osoitti, että lyhyestä välimatkasta huolimatta ilmasto on Kuala Lumpurissa jonkin verran erilainen Singaporeen verrattuna.

Seuraavana aamuna lähdimme aamiaisen jälkeen tutustumaan kaupungissa liikkumiseen. Kuala Lumpurin keskustan alue ei ole suuren suuri. Mikäli aikaa olisi ollut enemmän, olisimme varmasti kulkeneet pidempiä matkoja jalkaisin. Nyt kuitenkin halusimme nähdä kahdessa päivässä keskeiset nähtävyydet ja lisäksi piipahtaa muutamassa ostoskeskuksessa. Siksi suuntasimme suorinta tietä läheiselle ilmaratajuna-asemalle.

Asemalta hankimme käyttöömme matkakortit, jotka Kuala Lumpurissa ovat nimeltään MyRapid. Kortti käy MRT-ilmaratajunassa, metron tapaisen LRT-junan kahdella linjalla sekä joissain busseissa. Käytännössä tällä yhdistelmällä pääsee kohtalaisen lähelle kaikkia keskeisiä nähtävyyksiä. Kortteja myydään MRT- ja LRT-junien asemilla. Kortti maksaa 15 ringgitiä, josta 10 ringgitiä on arvoa. 5 ringgitiä vastaa noin euroa.

Tuolla noin kahden euron arvolla ajelimme kaikki neljä matkaa, jotka julkisen liikenteen välineillä kaupungissa kuljimme. En pitäisi tuota kalliina, vaikka kiskan henkilö selvästi pitikin meitä hulluina, kun halusimme kertalipun sijaan ostaa näin lyhyeksi ajaksi kortin. Hän kun oli huolissaan siitä yhdestä eurosta, joka menee hukkaan kortin hinnassa. No, se oli sen matkustamisen helppouden hinta. Ei tarvinut joka välissä asioida automaatilla.

Ensimmäinen etappi oli Kuala Lumpur City Center, eli tuttavallisesti KLCC. Matka sisälsi yhden pätkän MRT-junalla ja yhden pätkän LRT-junalla. Mukana oli myös aimoannos hämmennystä, kun ensimmäinen MRT-juna ei avannutkaan oviaan asemalla, vaikka pysähtyikin siinä. Toinenkin turistipariskunta oli tästä hämmästyksissään. No, seuraavalla asemalla pääsimme pois ja palasimme takaisin seuraavalla junalla.

KLCC on moderni keskusta-alue pilvenpiirtäjineen. Siellä myös sijaitsee viehättävä puisto KLCC Park. Puisto tuo vahvasti mieleen vaikkapa Hong Kong Parkin tai New Yorkin Central Parkin. Silti KLCC:n tunnetuin nähtävyys ovat Petronasin kaksoistornit. Palasimme juna-asemalta maan pinnalle juuri näiden tornien alta. Ihailimme torneja myös puistosta käsin ja palasimme sitten pienelle kierrokselle tornien juurella sijaitsevaan kolmen jättiostarin kompleksiin. Söimme myös lounasta ostarin food courtissa, joka oli kovasti samanlainen kuin Singaporen ostarien hawker centerit. Ruoka oli hyvää ja naurettavan halpaa ja yksi annos oli tulisin mitä olen koskaan maistanut missään.

Petronasin näköalatasanteelle emme halunneet kivuta, vaan päätimme etsiä toisen paikan kaupunkinäkymien ihastelemista varten. Kaupungin korkein näköalatasanne löytyy nimittäin tv-torni Kuala Lumpur Towerista (tai Menara KL, kuten paikalliset sitä kutsuvat). Menara KL on nimittäin hieman matalampi kuin Petronasin tornit, mutta se sijaitsee korkealla mäellä.

Bukit Nanas -mäelle Menara KL -tornin juurelle voi kivuta joko omin jaloin tai sitten ajella vartin välein mäkeä edestakaisin sukkuloivalla pikkubussilla. Tornille saavuttuamme saimme heti avuksemme palveluhenkilön, joka esitteli eri vaihtoehdot (näköalatasanne tai ravintola), ohjasi lipputiskille, neuvoi vastuuvapauslomakkeen täyttämisessä ja lopuksi johdatti hissiin. Ei ihme, että oli lipun hintaa saatu hinattua reilusti ylöspäin vuoden vanhaan Lonely Planetiin painetusta lukemasta.

Olimme hieman pöllähtäneitä tuollaisesta palvelusta. Aluksi epäilytti, että kyse oli jostain häsläristä, mutta kyllä henkilö oli ihan virallinen työntekijä, eikä hän mitään juomarahoja jäänyt odottelemaan. Tornissa kiersimme ensin matalamman näköalatasanteen, josta katseltiin ikkunan läpi maisemia ja sitten jatkoimme hissillä avonaiselle tasanteelle. Siellä vastuuvapauslomakkeet kerättiin pois. Menettely oli ehkä vähän ylimitoitettu, sillä kaiteet olivat kunnossa ja ihan riittävän korkeat.

Tornin jälkeen jatkoimme tutustumaan kävelymatkan päässä hotellilta sijaitsevan Bukit Bintangin ostareihin. Erityisesti tolkuttoman kokoisessa Pavilion KL -ostarissa vietimme aikaa. Sieltä löytyneessä Food Republic -food courtissa söimme lopulta illallisemme. Food Republic tuli tutuksi jo Singaporessa. Tämä ei tarkoita, että ruoka olisi ollut samaa, sillä ainoastaan yksi Singaporesta tuttu ruokakoju taisi löytyä Pavilionin Food Republicista. Hintataso oli reilusti matalampi kuin Singaporessa.

Seuraava päivä oli Kuala Lumpurin etappimme viimeinen. Päivän ensimmäiseksi kohteeksi olimme valinneet paremman puoliskon suosikin perhospuisto Kuala Lumpur Butterfly Parkin. Olemme aiemmin vierailleet vastaavassa paikassa Teneriffalla.

Aikaa säästääkseme otimme alle taksin. Matka kaupungin toiselle laidalle kustansi noin 15 ringgitiä (3,15€). Kuski tarjosi ensin 20 ringgitin sopuhintaa, mutta vaadimme laittamaan mittarin päälle. Tämä on tyypillistä taksisuhareille Kuala Lumpurissa. Kuskit ehdottavat milloin milläkin verukkeella jotain hintaa. He eivät kuitenkaan tee tätä hyvää hyvyyttään, vaan ihan puhtaasti turistia kusettaakseen. Mittarilla pääsee aina halvemmalla. Silti erot ovat oikeasti aika pieniä euroiksi muutettuna, sillä taksilla matkustaminen on kaupungin sisällä joka tapauksessa varsin edullista.

Perhospuutarha oli ehkä pienoinen pettymys. Paikka on kohtalaisen suuri. Lämpimästä ilmastosta johtuen perhoset ovat käytännössä ulkona, alue on vain rajattu verkolla. Perhoset saavat ravintonsa pääasiassa aidoista kukista. Teneriffan vastaavassa paikassa perhosille oli aseteltu hedelmiä vadeille ravinnoksi, mistä johtuen perhosia pääsi näkemään varsin läheltä. Kuala Lumpurin perhospuistossa perhosille oli ravintoa tarjolla etäämmällä ihmisistä ja siksi perhoset pysyttelivät mieluummin omissa oloissaan. Varsin upeita nämä otukset olivat siitä huolimatta. Osa oli todella valtavan suuria.

Nähtävillä oli myös joitain isompia otuksia terraarioissa ja akvaarioissa, mutta niiden olot eivät näyttäneet kovin miellyttäviltä. Esimerkiksi kilpikonnia kävi sääliksi. Ulos päästäkseen piti kiertää vielä suuren ötökkänäyttelyn läpi. Esillä oli terraarioissa elävinä valtavan kokoisia hämähäkkejä ja heinäsirkkoja. Seinillä oli näiden lisäksi esillä kokoelmia suurimmista kovakuoriaisista, hämähäkeistä ja tietenkin perhosista. Kyllä sitä monenmoista mönkijää on liikkeellä. Ihan kiva, ettei kaikkia ole luonnossa joutunut näkemään.

Kävelimme vähän matkaa takaisin päin perhospuistolta ohi islamilaisen taiteen museon. Rakennus sopi ystävämme kuvaukseen, eli se näytti vähän uimahallilta. Kuulemma kokoelma on todella hieno. Valitettavasti museokierrokselle ei aikamme riittänyt.

Seuraavaksi vastaan tuli Malesian kansallismoskeija. Tämä varsin modernia islamilaista arkkitehtuuria edustavan rakennuksen olimme nähneet ylhäältä päin Menara KL -tornista. Rakennuksen katto on kuin suoraan karusellista lainattu. Tyyli onkin vahvasti malesialainen ja eroaa siksi arabialaisesta islamilaisesta arkkitehtuurista.

Seuraava kohteemme oli Merdekan aukio, jossa Malesian lippu nostettiin maailman korkeimpaan lipputankoon vuonna 1957 itsenäisyyden merkiksi. Tuota aiemmin Malesia oli ollut Britannian siirtomaa. Matka aukiolle ei ollut pitkä, mutta liikenteen kaoottisuuden takia turvauduimme jälleen taksin kyytiin.

Jalan liikkuminen on Kuala Lumpurissa teoriassa kätevää kaupungin kohtalaisen pienen koon vuoksi. Käytännössä ongelmaksi muodostuu liikenne. Jalkakäytäviä on vähän vaihtelevasti tarjolla ja ne ovat paikoin huonossa kunnossa. Lonely Planetin mukaan kaivonkansia on syytä varoa. Jalankulkijoille tarkoitettuja liikennevaloja näimme kahdet koko kaupungissa. Näistäkään toiset eivät olleet käytössä.

Autot ajelevat varsin reipasta vauhtia ja mopot eivät liikennevaloista piittaa käytännössä lainkaan. Vilkkaan kadun ylittäminen suuren risteyksen kohdalla voi siis osoittautua varsin jännittäväksi haasteeksi. Hommaa helpottaa huomattavasti, jos jalankulkijoita on liikkeelle enemmänkin. Bukit Bintangin alueella kadun yli pääsee helposti massan mukana, mutta monissa muissa paikoissa joutuu luovimaan autojen seassa omin päin.

Merdekan aukio oli pikaisesti nähty. Aukion yhdellä sivulla oli ihan kivan näköisiä vanhempia rakennuksia, mutta muutoin ympäristö ei ollut kovin ihmeellistä. Lisäksi suurin osa aukiota oli nurmikenttää, josta juuri oltiin purkamassa jonkin tapahtuman takia sinne pystytettyjä telttoja. Niinpä nappasimme jälleen taksin ja palasimme Pavilion KL -ostarin Food Republiciin syömään.

Iltapäivällä kävimme vielä tutustumassa kaupungin alkuperäiseen pikku-Intiaan. Kiersimme iltamarkkinoilla, jotka näyttivät olevan lähinnä paikallisia varten. Turisteja oli jokunen eksynyt sekaan, mutta kukaan ei näyttänyt juuri ostettavaa löytävän. Paikalliset sen sijaan hieroivat kauppoja innokkaasti.

Päädyimme vahingossa kiertelemään myös paikallista kangaskauppaa, joka oli oikeasti kuuden kerroksen korkuinen tavaratalo. Mukana oli joitain valmiita vaatteita sekä muutama ihan hieno huonekalu, mutta muutoin koko kauppa oli täynnä kankaita. Erilaisia laatuja ja värejä oli jokunen.

Illallista palasimme syömään hotellin lähelle Jalan Alor -kadulle, joka on tunnettu ravintoloistaan. Paikka on selkeä turistisyöttölä, mutta tarjonta on kyllä ihan aidon paikallisen oloista. Valitsimme arvalla yhden ravintoloista, istuimme ulkopöytään ja tilasimme pöydän täyteen ruokaa. Hintataso oli vähän korkeampi kuin food courtissa, mutta ei tämäkään kallista lystiä ollut.

Kolmantena Kuala Lumpurin aamuna olikin sitten jo edessä pakkaus ja siirtyminen lentokentälle. Seuraavaan kohteeseemme Kambodžan Siem Reapiin oli edessä kahden tunnin pituinen lento. Lentoyhtiönä toimi jälleen AirAsia. Lentokentän uusi halpalentoyhtiöterminaali (eli terminaali 2) osoittautui varsin keskeneräiseksi. Turvatarkastuksen jälkeiseltä alueelta löytyi yksi varsin ankea noutopöytäravintola sekä australialaisen Gloria Jean’s Coffees -ketjun kahvila. Ilmeisesti liiketilaa olisi tarjolla, mutta toimijat eivät vielä niihin olleet löytäneet. Muutoinkin Singaporeen verrattuna lentokenttä vaikutti varsin ankealta paikalta.

Yksi ajanpuutteen takia vierailematta jäänyt kohde jäi hieman harmittamaan. Kyseessä on hindulainen temppeliluola (vai luolatemppeli?) Batu Caves, joka sijaitsee lyhyen junamatkan päässä kaupungin ulkopuolella. Tätä kohdetta on niin paljon kehuttu joka paikassa, että aikataulun salliessa sitä kannattaa käydä vilkaisemassa.

Kuala Lumpurista jäi vähän sekava kuva. Kaupunki on toisaalta kohtalaisen pieni, mutta siellä on vaikea liikkua jalkaisin sekavasta liikenteestä johtuen. Mitään supernähtävyyksiä siellä ei erityisesti ole, joten keskeisimmät kohteet ehdimme kiertää jo kahdessa päivässä. Silti kaupungilla on paljon tarjottavaa kulttuurin ja ruoan saroilla, eikä mikään ole erityisen kallista. Koska Kuala Lumpur on lisäksi AirAsian kotikaupunki, mikä tarkoittaa suoria edullisia yhteyksiä eri puolille Aasiaa, tulemme tännekin varmasti palaamaan vielä uudemman kerran. Ehkä silloin vietämme kaupungissa pidemmän aikaa ja ehdimme muodostaa paremman yleiskuvan.

Joitain hintoja:

1 Malesian ringgit (MYR) = 0,21€

• Suora lento Singapore-Kuala Lumpur (AirAsia, matkatavara 25kg): 45,36€ (per henkilö)
• Taksimatka lentokentältä hotellille Kultaisen Kolmion alueelle: 25€
• Yö Parkroyal Serviced Suites -hotellissa (2h+k sviitti, aamiainen kuuluu hintaan): 106,74€
• MyRapid -matkakortti (mukana MYR 10 arvoa): 3,15€
• Ruoka-annos Food Republicissa (ostarin food court): 1,50-2,35€
• Tall Latte (se pienin) Starbucksissa: 2,34€
• Pääsymaksu Kuala Lumpur Butterfly Parkiin: 4,62€
• Pääsymaksu Menara KL -tornin näköalatasanteelle: 15,75€